K
Kohta uupunut äippä
Vieras
Tämä on nyt hirmu pitkä juttu, toivottavasti joku jaksaa lukea. Yritän kirjottaa tuon otsikon mukaisesti, mutta luultavasti vuodatan tähän kaikki murheet. 
Eli meidän tytöllä ikää kohta neljä ja puoli kuukautta, eikä minkäänlaista rytmiä ole ollut viime aikoina. Ihan pienenähän sitä ei tietenkään ollut, mutta sitten parin kolmen kuukauden iässä tyttö oppi nukkumaan kahdet hyvänpituiset päikkärit ulkona. Tyttö on aamuvirkku, on mennyt ekoille päikkäreille jo siinä kymmenen maissa, mutta nyt viime aikoina ei ole osannut nukahtaa vaikka selvästi väsyttää kun mikään ei neitiä miellytä. Sama sitten iltapäivällä toisten päikkäreiden aikaan, ei vaan uni kestä kuin pieniä pyrähdyksiä kerrallaan. Esimerkiksi eilen lenkkeilimme aamupäivällä, tyttö heräsi kesken lenkin (noin tunnin jälkeen) ja tietysti vähän harmissaankin. Iltapäivällä nukkui ehkä puoli tuntia, siinä koko päivän unet. :/ Onko tuommoinen normaaliakaan? En usko että tyttö herää ainakaan joka kerta mihinkään vaivaan, koska itku ei ala. Ähisee ja tuhisee vaunuissaan, kädet heiluvat ja menevät suuhun, saattaa vartinkin touhuta ennen kuin alkaa ilmoitella, että pois pitäisi päästä. Mutta tämä aiheuttaa mulle fiiliksen, että meidän päivistä on kadonnut sekin vähäinen rytmi ja varmuus, mikä siihen oli löydetty. Ei oikein minnekään kauemmas uskalla lähteä lenkille, saati sitten esimerkiks kaupoille, kun ei voi luottaa että tyttö päikkäriaikaankaan nukkuisi (=viihtyisi) vaunuissaan, tai en uskalla aloittaa mitään isompaa tekemistä kotona tytön mentyä nukkumaan kun ei tiedä nukkuuko vartin vai kaksi.
Mutta suurempi ja huolestuttavampi ongelma mun mielestä on tuo syömispuoli. Nämä saattavat hyvinkin liittyä toisiinsa. Eli musta tuntuu, että tyttö syö kunnolla kerran tai korkeintaan kaksi päivässä. Illalla nukkumaanmennessä maito maistuu onneksi aina, toisinaan sitten toisen kerran aamulla jaksaa paneutua imemiseen, mutta muuten päivä on piipahtelua tissille ja pois. Välillä tyttö alkaa suorastaan itkeä, kun lopettaa syömisen. Jotain mahavaivaa ehkä? Meillä oli ekat kolme kuukautta aika itkuiset, mutta sitten helpotti huomattavasti. Mitään yhtämittaista masuhuutoa ei ole ollutkaan, mutta joku ongelma tuossa syömisessä nyt varmaan on. Paino on noussut reilusti, pituuskasvu saisi viime mittauksen perusteella olla vauhdikkaampaakin. Varsinaisesti aliravittu tyttö ei siis ole, mutta tuntuu oudolta että tuon ikäinen muka pärjäisi jollain kahden minuutin imemisillä. Pullosta juo kuitenkin pumpattua maitoa yleensä noin desin. 4 kk vanhan pitäisi jo varmasti saada enemmänkin kerrallaan. Viikon verran on nyt maisteltu kiinteitä, sillä on ollut hyvä vaikutus öihin. Tyttö on saanut perunasosetta alkuillasta ja esimerkiksi viime yönä nukkui kahdeksasta yhteen, mikä on meidän mittapuulla hyvä pätkä kerrallaan. On alkanut tympiä koko imetys... tuntuu että maitoa mulla vielä riittäisi, mutta kun se ei kelpaa. Pumpattua en taas saa koko päivän syömisiä, että voisin seurata paljonko tyttö todella syö. Tekisi mieli jo alkaa antaa korviketta äidinmaidon rinnalla, oletteko kukaan toimineet näin? Haluaisin vielä imettää, enkä missään nimessä lopettaa rintamaidon tarjoamista kokonaan kun sitä kerran tulee, mutta tärkeintähän olisi että tyttö saisi syötyä tarpeeksi! Tuntuu, että maidon tuotanto on kyllä vähentymään päin, mutta joku outo ongelma mulla on tarttua siihen korvikepurkkiin. Ihan turhaanko? Esim. yksi ystävä antaa kaksi kuukautta vanhalle vauvalle surutta korviketta rintamaidon lisäksi, kun tuntui että vauva enää tissillä viihtynyt niin hyvin että olisi kylläiseksi tullut. Siihen loppui kuulemma pahimmat itkut. Meilläkin tyttö on hyväntuulinen ja virkeä nälän ja unetuksen välillä, mutta nämä hetket saisivat kestää kauemmin.
Olen miettinyt olisiko tytöllä jotain allergiaa sitten, vähän on taipumusta ihottumaan ja kakka on ollut viime aikoina pahemman hajuista ja koostumukseltaan erilaista (alkoi jo ennen perunan maistelua). Ennen oli tasaista, vähän rakeista "sinappia", nyt on ollut hieman vihertävämpää ja sitkeämpää, mutta osa tulee sitten lähes nesteenä tai kerran "pääsin" vaipanvaihdolla todistamaan vaahtokakkaakin.
Mistä päästä tätä vyyhteä lähtis nyt purkamaan??
Erityisesti kaipaan kommentteja tuohon korvikkeenaloitus-asiaan. Olenko huono äiti ja ihminen, luovutanko liian helpolla jos en jaksa taistella sen imetyksen kanssa ihan joka kerta ja jäädä miettimään saiko tyttö taas yhtään syötyä?
No tässäpä alkuun tätä juttua, nyt jo kuuluukin hälyttimestä ähinää ja vaununkopan raapimista ja vaikka mitä. Puolisen tuntia taisi nukkua tällä kertaa...
Eli meidän tytöllä ikää kohta neljä ja puoli kuukautta, eikä minkäänlaista rytmiä ole ollut viime aikoina. Ihan pienenähän sitä ei tietenkään ollut, mutta sitten parin kolmen kuukauden iässä tyttö oppi nukkumaan kahdet hyvänpituiset päikkärit ulkona. Tyttö on aamuvirkku, on mennyt ekoille päikkäreille jo siinä kymmenen maissa, mutta nyt viime aikoina ei ole osannut nukahtaa vaikka selvästi väsyttää kun mikään ei neitiä miellytä. Sama sitten iltapäivällä toisten päikkäreiden aikaan, ei vaan uni kestä kuin pieniä pyrähdyksiä kerrallaan. Esimerkiksi eilen lenkkeilimme aamupäivällä, tyttö heräsi kesken lenkin (noin tunnin jälkeen) ja tietysti vähän harmissaankin. Iltapäivällä nukkui ehkä puoli tuntia, siinä koko päivän unet. :/ Onko tuommoinen normaaliakaan? En usko että tyttö herää ainakaan joka kerta mihinkään vaivaan, koska itku ei ala. Ähisee ja tuhisee vaunuissaan, kädet heiluvat ja menevät suuhun, saattaa vartinkin touhuta ennen kuin alkaa ilmoitella, että pois pitäisi päästä. Mutta tämä aiheuttaa mulle fiiliksen, että meidän päivistä on kadonnut sekin vähäinen rytmi ja varmuus, mikä siihen oli löydetty. Ei oikein minnekään kauemmas uskalla lähteä lenkille, saati sitten esimerkiks kaupoille, kun ei voi luottaa että tyttö päikkäriaikaankaan nukkuisi (=viihtyisi) vaunuissaan, tai en uskalla aloittaa mitään isompaa tekemistä kotona tytön mentyä nukkumaan kun ei tiedä nukkuuko vartin vai kaksi.
Mutta suurempi ja huolestuttavampi ongelma mun mielestä on tuo syömispuoli. Nämä saattavat hyvinkin liittyä toisiinsa. Eli musta tuntuu, että tyttö syö kunnolla kerran tai korkeintaan kaksi päivässä. Illalla nukkumaanmennessä maito maistuu onneksi aina, toisinaan sitten toisen kerran aamulla jaksaa paneutua imemiseen, mutta muuten päivä on piipahtelua tissille ja pois. Välillä tyttö alkaa suorastaan itkeä, kun lopettaa syömisen. Jotain mahavaivaa ehkä? Meillä oli ekat kolme kuukautta aika itkuiset, mutta sitten helpotti huomattavasti. Mitään yhtämittaista masuhuutoa ei ole ollutkaan, mutta joku ongelma tuossa syömisessä nyt varmaan on. Paino on noussut reilusti, pituuskasvu saisi viime mittauksen perusteella olla vauhdikkaampaakin. Varsinaisesti aliravittu tyttö ei siis ole, mutta tuntuu oudolta että tuon ikäinen muka pärjäisi jollain kahden minuutin imemisillä. Pullosta juo kuitenkin pumpattua maitoa yleensä noin desin. 4 kk vanhan pitäisi jo varmasti saada enemmänkin kerrallaan. Viikon verran on nyt maisteltu kiinteitä, sillä on ollut hyvä vaikutus öihin. Tyttö on saanut perunasosetta alkuillasta ja esimerkiksi viime yönä nukkui kahdeksasta yhteen, mikä on meidän mittapuulla hyvä pätkä kerrallaan. On alkanut tympiä koko imetys... tuntuu että maitoa mulla vielä riittäisi, mutta kun se ei kelpaa. Pumpattua en taas saa koko päivän syömisiä, että voisin seurata paljonko tyttö todella syö. Tekisi mieli jo alkaa antaa korviketta äidinmaidon rinnalla, oletteko kukaan toimineet näin? Haluaisin vielä imettää, enkä missään nimessä lopettaa rintamaidon tarjoamista kokonaan kun sitä kerran tulee, mutta tärkeintähän olisi että tyttö saisi syötyä tarpeeksi! Tuntuu, että maidon tuotanto on kyllä vähentymään päin, mutta joku outo ongelma mulla on tarttua siihen korvikepurkkiin. Ihan turhaanko? Esim. yksi ystävä antaa kaksi kuukautta vanhalle vauvalle surutta korviketta rintamaidon lisäksi, kun tuntui että vauva enää tissillä viihtynyt niin hyvin että olisi kylläiseksi tullut. Siihen loppui kuulemma pahimmat itkut. Meilläkin tyttö on hyväntuulinen ja virkeä nälän ja unetuksen välillä, mutta nämä hetket saisivat kestää kauemmin.
Olen miettinyt olisiko tytöllä jotain allergiaa sitten, vähän on taipumusta ihottumaan ja kakka on ollut viime aikoina pahemman hajuista ja koostumukseltaan erilaista (alkoi jo ennen perunan maistelua). Ennen oli tasaista, vähän rakeista "sinappia", nyt on ollut hieman vihertävämpää ja sitkeämpää, mutta osa tulee sitten lähes nesteenä tai kerran "pääsin" vaipanvaihdolla todistamaan vaahtokakkaakin.
Mistä päästä tätä vyyhteä lähtis nyt purkamaan??
Erityisesti kaipaan kommentteja tuohon korvikkeenaloitus-asiaan. Olenko huono äiti ja ihminen, luovutanko liian helpolla jos en jaksa taistella sen imetyksen kanssa ihan joka kerta ja jäädä miettimään saiko tyttö taas yhtään syötyä?
No tässäpä alkuun tätä juttua, nyt jo kuuluukin hälyttimestä ähinää ja vaununkopan raapimista ja vaikka mitä. Puolisen tuntia taisi nukkua tällä kertaa...
Eli sitkeesti vaan tissiä tuputan ja tuo peruna kans aloitettiin eilen. jokainen äiti ja vauva on yksilö, mutta rintamaidon plussat on kaikkineen niin paljon korviketta paremmat, että siihen vaihtaminen edes osittain on mulla viimeinen vaihtoehto. Kahdella aiemmallakin on tämä vaihe, että maailma on niin ihmeellinen ettei ehdi syödä, mennyt ohi joten eiköhän tälläkin mene. Tuossa pullossa on muuten riskinä se, että vauva hoksaa että ruokaa saa sieltä paljon tissiä helpommin eikä sitten rinta kelpaa sitäkään vähää. Meillä suositaan jo toista tissiä niin että pelkään sen venähtävän isommaksi roikoksi. Toisesta tulee huonommin, joutuu tekeen enemmän töitä siis. Syödyn määrän saa selville pumppaamatta, jos on tarkka vaaka käytössä, kun punnitsee ennen ja jälkeen syömisen.
Parit mukavan mittaiset päiväunet ja reipasta ateriointia ihan tissillä. Ja huomattavasti paremmalla tuulellakin typykkä on ollut. Yöunille mennessä ei vaan väsyttänyt tai ollut nälkä, siinä vaiheessa joutui sitten enemmän tekemään töitä, mutta parempi kuitenkin noin päin. 