Ongelmajätettäkö, kun minulla ei ole ystäviä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kuoppa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kuoppa"

Vieras
Olisin tyytyväinen, jos saisin edes yhden järkevän ja asiallisen vastauksen kirjoitukseeni. Minulla ei ole ystäviä. Se on vaivannut minua jo kauan. Olen 45-vuotias ja minulla on yksi lapsi, jo koulussa. Olen eronnut. Olen korkeastikoulutettu ja suhteellisen hyväpalkkaisessa työssä.Minua vaivaa, etten ole tällä paikkakunnalla saanut yhtään ystävää, vaikka olen asunut jo kauan. Olen käynyt erilaisisa harrastuspiireissä ja jumpissa. Ei lähempää tuttavuutta ole löytynyt. Työpaikalla en ole saanut läheistä ystävää , pelkkiä tuttavia. Minulla ei ole lemmikkiä. Olen kiinnostunut kulttuurista. Seuraan asiaohjelmia tv:stä ja mysö huumoriohjelmia. Haluaisin keskustella joskus ajankohtaisista aiheista töissä, mutta harvat haluavat keskustella. En ole facebookiss, en kätso tarpeelliseksi esitellä elämääni kenellekään sitä kautta. En ole kiinnostunut muodista ja hömpästä. Pidän matkustelusta. Mitä voisin tehdä vielä toisin?
 
Minkälaisista ihmisistä olet kiinnostunut? Mikä muissa ihmisissä kiinnostaa? Millaisten tyyppien kanssa sulla yleensä synkkaa?

En usko, että oman elämän tai olemisen muuttaminen ihmeemmin vaikuttaa ystävystymiseen. Ennemmin ehkä sellainen (muutos -ko? en tiedä, et kerro aloituksessa siitä, kuinka muihin ihmisiin suhtaudut tai kuinka heitä kohtelet), että kiinnostut ja innostut aidosti ihmisistä ja nautit heidän seurastaan. Otat yhteyttä, kysyt kuulumisia, pyydät käymään. Näkisin, että ystävyys on enemmän tekoja ja empatiaa kuin omien ja toisen ominaisuuksien vertailua.
 
Ei facebookissa ole pakko esitellä elämäänsä. Voi siellä olla muutenkin. Ehkä kannattaisi kuitenkin kokeilla? Minä olen saanut vanhoja kaveruussuhteita elvytettyä siellä, tulee vaihdettua kuulumisia ja sovittua ihan IRL tapaamisiakin :)
 
Et ole ongelmajätettä. Todennäköisesti sinussa ei ole muutenkaan mitään vikaa. Usein sanotaan, että myöhemmällä iällä on vaikeampi ystävystyä kuin nuorena. Mä sanoisin, että ei se ole yhtään sen vaikeampaa, joskaan ei helpompaakaan. Uskon, että syynä "vaikeuteen" on vain se, että keski-iässä ihmisten elämä on jo vakiintunut eikä uusille ihmissuhteille ole enää aikaa. On työ, parisuhde ja lapset. On Jukan lätkätreenit, Tiian ratsastustunnit, oma ranskantunti. On omat vanhemmat, appivanhemat, omat ja puolison sisarukset, vuosien varrella säilyneet ystävät. Jo olemassa olevien sosiaalisten suhteiden hoitaminen voi aiheuttaa huonoa omaatuntoa, kun ei ehdi tai jaksa. Siihen väliin on vaikea "tunkea" ja saada toiselta sitä aikaa, mitä ystävyyden syntyminen ja säilyminen tarvitsee.

Kuinka avoin olet uusille tuttavuuksille? Onko sinulla kovin korkeat vaatimukset? Etsitkö itsesi kaltaista ihmistä? Kaventuuko potentiaalisten ystävien valikoima heihin kohdistamiesi vaatimusten vuoksi? Joskus nimittäin ystävyys voi syntyä ihan yllättäenkin. Yksi mun parhaimmista ( = jonka kanssa olen eniten tekemisissä) ystävistäni on vuosien takaa - tadaa - täältä palstalta. Tuli vaan kerran juttua, että hän on muuttamassa tänne pääkaupunkiseudulle eikä tunne täältä ketään. Lupauduin lähtemään oppaaksi Itäkeskukseen. Ja niin sitten tapahtui. Huomasimme, että meillä juttu luisti, olimme kiinnostuneita samankaltaisista asioista ja vuosien myötä voi jo melkein sanoa, että toinen on yllyttänyt toista taas johonkin uuteen hullutukseen tai harrastukseen. Jaamme ilot ja surut. Ystävyytemme siis alkoi hyvin yksinkertaisesta "opasreissusta" ja on kestänyt jo vuosia, vaikka meillä on ikäeroakin niin paljon, että voisin olla ystäväni äiti.

Facebookissa ei tosiaankaan tarvitse jakaa koko elämäänsä. Siellä on valtava määrä erilaisia ryhmiä, joihin voi liittyä oman kiinnostuksensa mukaan. Niistä ryhmistä löytyy muita samasta aiheesta kiinnostuneita ja jos hyvin käy, voi niistä löytää uusia ystäviä. Ja kuten joku jo mainitsi, niin vanhojen ystävyyssuhteiden elvyttäminen voi onnistua Facebookin avulla.
 
Sä olet kyllä kiinnostunut monista asioista joten uskon että ystävystyt kun vaan olet avoin, positiivinen ja kiinnostunut toisista. Pahin virhe on ajatella että "ei toi kuitenkaan kerkeä nähdä mua" Koska kaikilla on oma elämä ja ihmissuhteet, velvollisuudet, työt, ongelmat mutta ystäviä ei ole koskaan liikaa. Lakkaa ajattelemasta ettet mahdu toisten aikatauluihin ja kun ajattelet itsestäsi positiivisesti, luotat itseesi niin muut haluaa vaihtaa numeroita, käydä kahvilla. Kiinnostuminen ei ole epätoivon merkki!! Eli reippaasti vain rinta rottingilla ensi kerralla otat kontaktia ja spontaanisti kaivat puhelimen esille ja pyydät numeron.
 

Yhteistyössä