Ei mullakaan. Minussa on vain joku sellainen juttu, mitä en itse huomaa, mutta joka karkoittaa ihmiset. Ja ehkä sekin, että oletan jo valmiiksi etten kuitenkaan saa ystäviä, kun en ole enenkään saanut, niin sitten niin käy. Minä olen ihan niinkuin teflonia, minuun ei vain tartu kukan ihminen, ei vaikka olen yrittänyt oikeasti miettiä ja tiedostaa kuinka käyttäydyn, nonverbaalista viestintääni jne. Jos olen vaikka uudessa ryhmässä ja minusta tuntuu että liityn hyvin ryhmään, on hauskaa ja kaikki tuntuvat viihtyvän, niin sitten jossain vaiheessa huomaan että muu porukka ryhmäytyy, kaikki muut löytävät omansa, mutta vain minä jään jäljelle. Minä en kuulu mihinkään, olen tavallaan kaikille mukava tuttu, mutta en kenenkään kaveri.