Ongelmainen perhe-elämä:(

[Seinät kaatuu päälle]

mistä aloittaisin..

lapset (alakouluikäisiä) käyvät perhenlassa terapiassa, siellä kävimme myös mieheni kanssa pariterapiassa muutaman kerran. mulla vuosia kestänyt masennus ja ahdistus, jonka takia käyn psykoterapiassa enkä kykene "normaaliin" työhön (käyn kuntouttavassa työtoiminnassa), meillä on Tukiperhe joka on nyt tosin tauolla.
Lapsilla on paljon pelkoja, varmistelevat asioita jatkuvasti jne. Parisuhteessa tunnen olevani todella yksin, mies ei oikein ole osannut isänkään roolia kunnolla ottaa :/
kaikki apu mitä (onneksi!!!) olemme saaneet, olen minä yksin hakenut. mies ei tee asioiden eteen oikein mitään, istuu vaan koneella kaiket "vapaahetket" tuntitolkulla pelaamassa. Huutaa ja raivoaa lapsille jatkuvasti, ei komenna ja selvitä asioita puhumalla. sitten suutuspäissään jakelee kohtuuttomia rangaistuksia lapsille, esim. 4vuotiaan pitäisi rangaistuksena kiukuttelusta olla huoneessaan koko päivän. mies myös "uhkailee" rangaistuksena laittaa lapsen parvekkeelle yms :/
ymmärrän,että mieskin saattaa olla masentunut mutta vanhemman vastuu on silloin tehdä asioille jotain,hakea apua! lapset tukeutuu muhun,aina ei edes uskalla normaalejakaan asioita kysyä isältään. pienimmäinen on tosi paljon minussa kiinni,isi ei oikein kelpaa mihinkään. jos isi esim nousee tuoliltaan,juoksee lapsi heti mun luokse "pakoon".

Mä en tiedä mitä tehdä, tiedän vaan että liian paljon asioita on huonosti meidän perheessä :´( Lasten parasta haluan tietenkin. välillä tuntuu että mulla on asiat paremmin kuin miehelläni, vaikka mullahan se masennus on diagnosoitu. Tukiverkostoa meillä ei ole minkäänlaista, ennemminkin ne ihmissuhteet mitä minulla esim. on, kuormittavat lisää

olisi niin paljon kirjoitettavaa,mutta kirjoituksesta tulee siinä tapauksessa aivan liian pitkä....

Voisiko joku kommentoida/antaa neuvoja/omakohtaisia kokemuksia tms? kiitos

 

["Apua"]

Nyt apua jostain ja nopeesti. Jos mies ei kykene osallistumaan teidän perhe-elämään ja tukemaan sinua lasten kasvatuksessa, laita se pihalle.

Osa masennuksestasi johtuu todennäköisesti tuosta luuserimiehestä, sinun ja lasten on paljon parempi ilman häntä, lastenkaan ei tarvi pelätä!

 

["Ccc"]

Onko teillä mitään sellaista asiaa, joka pitäisi teidät yhdessä? Jos lapset pelkää isäänsä, niin ei ainakaan kannata lasten parhaaksi liitossa pysyä. Toisiko mahdollisesti ero sinulle ja lapsille paremman mahdollisuuden päästä jaloilleen ja tasapainoiseen elämään?

 

["vieras"]

Suostuisiko mies menemään lääkärille (tai mielummin depressiohoitajalle, jos teidän kunnassa sellainen on) selvittelemään, voisiko hänellä olla masennusta?

Meillä oli yhdessä vaiheessa niin, että epäilin miehellä masennusta ja laitoin hänet tekemään netissä masennustestin, josta sai masennukseen viittaavat pisteet. Kysyin, varaako mies itse ajan vai pyydänkö mä hänelle ajan samalla kun käyn depressiohoitajalla, mutta jotain on pakko tehdä. Nykyisin mies on ihan ok, alkoi muuttaa elämäntapojaan kun sanoin että asialle on tehtävä nyt jotain, ja näköjään ihan se (ja ehkä asennemuutos...) auttoi. Juteltiin siitä, että jos mies on masentunut, niin yömyöhään tietokoneella pelaaminen, kaljan tissuttelu ja todella epäsäännöllinen syöminen jne. eivät todellakaan ainakaan auta sitä.

Mulle ei todellakaan ollut helppoa hakea itselleni apua, ja vitutti kun itse yritti kaikkensa että saisi itsensä kuntoon (ihan perheen ja lapsen takia, se oli mulle isoin syy miksi jaksoin hakea apua) niin mies eli kuin pellossa ja valitti sitten väsymystä, oli äreä jne.


Vähän sekavaa tekstiä, kun kiireessä kirjoitan Joudun nyt menemään hetkeksi pois koneelta, mutta palaan paremmalla ajalla jos haluat jutella

 

[Seinät kaatuu päälle]

[QUOTE="vieras";26311095]Suostuisiko mies menemään lääkärille (tai mielummin depressiohoitajalle, jos teidän kunnassa sellainen on) selvittelemään, voisiko hänellä olla masennusta?

Meillä oli yhdessä vaiheessa niin, että epäilin miehellä masennusta ja laitoin hänet tekemään netissä masennustestin, josta sai masennukseen viittaavat pisteet. Kysyin, varaako mies itse ajan vai pyydänkö mä hänelle ajan samalla kun käyn depressiohoitajalla, mutta jotain on pakko tehdä. Nykyisin mies on ihan ok, alkoi muuttaa elämäntapojaan kun sanoin että asialle on tehtävä nyt jotain, ja näköjään ihan se (ja ehkä asennemuutos...) auttoi. Juteltiin siitä, että jos mies on masentunut, niin yömyöhään tietokoneella pelaaminen, kaljan tissuttelu ja todella epäsäännöllinen syöminen jne. eivät todellakaan ainakaan auta sitä.

Mulle ei todellakaan ollut helppoa hakea itselleni apua, ja vitutti kun itse yritti kaikkensa että saisi itsensä kuntoon (ihan perheen ja lapsen takia, se oli mulle isoin syy miksi jaksoin hakea apua) niin mies eli kuin pellossa ja valitti sitten väsymystä, oli äreä jne.


Vähän sekavaa tekstiä, kun kiireessä kirjoitan Joudun nyt menemään hetkeksi pois koneelta, mutta palaan paremmalla ajalla jos haluat jutella [/QUOTE]

kiitos kirjoituksestasi
musta tuntuu että mun mies on jotenkin kauheen turhautunut elämäänsä. käy toki töissä,mutta ei oikein muuta. ei ole oikein kavereita,eikä tee edes mitään saadakseen niitä,viettää siis aika epäsosiaalista elämää. jos otan nämä tällaiset "epäkohdat" puheeksi mitä meidän perheessä on,menee puhumattomaksi ja tosi vaikean oloiseksi.jotakin mielialalääkettä hällä joskus oli mutta lopetti ne.terapiaan ei suostu, ei kuulemma ole tarvetta eikä hyötyä. mutta sitä mä en tosiaan ymmärrä,miksei tee asioden eteen mitään! ei asiat itsestään korjaannu,ne vaan pahenee. tuntuu epäreilulta yksin hakea kaikki apu, ja toinen on vaan poissaoleva ja pelaa pelaa pelaa..

ei muutoinkin juuri pidä itsestään huolta,sairastaa nimittäin sokeritauti. syö ja juo mitä sattuu eikä liiku juuri ollenkaan

 

[seinät kaatuu päälle]

up

 

["vieras"]

ÖÖ, anteeksi jo etukäteen tämä kysymys, mutta mitä iloa isästä on teidän perheelle? Itse ottaisin eron tuollaisesta miehestä, koska hänhän on suorastaan vahingollinen lapsille.

 

[petite]

[QUOTE="Apua";26311079]Nyt apua jostain ja nopeesti. Jos mies ei kykene osallistumaan teidän perhe-elämään ja tukemaan sinua lasten kasvatuksessa, laita se pihalle.

Osa masennuksestasi johtuu todennäköisesti tuosta luuserimiehestä, sinun ja lasten on paljon parempi ilman häntä, lastenkaan ei tarvi pelätä![/QUOTE]

Mun mielestä sun miehelläsikin on jokin ongelma..ja ihan totta sekin olisi selvitettävissä! Ei tietenkään helpolla, mutta kuitenkin selvitettävissä. Mitä siellä parissuhde neuvonnassa sitten ollaan tehty ja mitä siellä on selvinnyt. Minä näen että teillä voisi olla mahdollisuus jos mies pääsis purkamaan omaa tilannettaan. Eri asia myös se että jaksatko odottaa niin kauan..

Mua surettaa nämä asiat kun huomaa että ongelmien on annettu mennä liian pitkälle. Ja niiden ongelmien selvittäminen vaatii ihan älyttömiä. En usko itse että niin usea mies on syntyjään luuseri. Vaan koko parisuhteen taustalla on paljon selvittämättömiä ja raskaita asioita. Ei tuollaiseen tilanteeseen päästä jos parisuhde on avoin, tasapuolinen, rakastava ja kunnioittava. En sano eikö omassa parisuhteessani tulisi myös ongelmia. Mutta ne on pyrittävä selvittämään ja kunnolla. JOs ei ole pikkutarkka, niin tilanne on pian tuo. En syytä ap, vaikka nii voisi luulla. Ihan hyvin voin itsekin olla joskus samassa tilanteessa...

 

[malessa]

Onko mies muuttunut yhtäkkiä vai ollut aina tuollainen?

 

[seinät kaatuu päälle]

Onko mies muuttunut yhtäkkiä vai ollut aina tuollainen?

tietyt asiat ollut jossain määrin aina mutta todella paljon kärjistynyt viime vuosina.
Asioita olen kyllä yrittänyt puhumalla selvittää, mutta mies menee puhumattomaksi ja kovin vaikeaksi silloin.

 

[malessa]

tietyt asiat ollut jossain määrin aina mutta todella paljon kärjistynyt viime vuosina.
Asioita olen kyllä yrittänyt puhumalla selvittää, mutta mies menee puhumattomaksi ja kovin vaikeaksi silloin.

Ikävä todeta tällaista, mutta jos kommunikaatio ei ole koskaan kunnolla pelannut niin miten se sitten kriisin hetkellä pelaisi..

En henk.koht. ymmärrä miten ihmiset tyytyvät moiseen kuvioon parisuhteessa - elämän tärkeimmässä suhteessa! Jos alusta asti on ollut vaikeuksia tietyissä tärkeissä asioissa niin ei siinä oikein voi muuta kuin syyttää itseään että on semmoiseen parisuhteeseen tyytynyt tai ylipäätään lähtenyt...

Tosi kurjaa lastesi kannalta Toivottavasti opit erosta jotain ja seuraavan puolison valintaan käytät enemmän harkintaa ja sitä maalaisjärkeä.

 

["akka"]

Niin että se on oikein jos perheen äiti sairastaa vuosikausia masennusta mutta jos perheen isä sairastaa masennusta se on onneton luuseri josta pitää hankkiutua eroon?

 

["vieras"]

Mä kyllä laittasin lapset kaiken edelle tossa tilanteessa. Eli miehelle selkeä valinta, joko se hoitaa asiat niin että sen käytöksessä tapahtuu todellinen muutos, tai sitten eroatte.

Tollasesta tilanteesta, että lapset pelkää isäänsä, joka on vähintään henkisesti väkivaltainen, voi jäädä todella syvät ja pysyvät arvet lapsille.

 

[malessa]

[QUOTE="vieras";26317960]Mä kyllä laittasin lapset kaiken edelle tossa tilanteessa. Eli miehelle selkeä valinta, joko se hoitaa asiat niin että sen käytöksessä tapahtuu todellinen muutos, tai sitten eroatte.

Tollasesta tilanteesta, että lapset pelkää isäänsä, joka on vähintään henkisesti väkivaltainen, voi jäädä todella syvät ja pysyvät arvet lapsille.[/QUOTE]

No etkö lukenut aloitusta?! Ne arvet on JO olemassa. Nyt pitäis tehdä mitä tehtävissä on ja viedä lapset kauas tuollaisesta "isästä". Asettaa isälle ehdot, että hoitaa itsensä kuntoon jonka jälkeen katsotaan tilanne uudelleen.

Uskomatonta miten jotkut naiset oikeasti jäävät tuleen makaamaan vaikka omat lapset on vaurioitettu piloille.