Ongelma kaverin lapsesta, mielipiteitä?

Mulla on äitikaveri jolla samanikäiset lapset kuin mulla ja muutenkin hyvin samanlainen elämäntilanne.Viihdytään hyvin yhdessä ja lapsetkin viihtyvät keskenään. Ongelmana on nelivuotiaamme, kaverin 4v on vilkas, kovaääninen ja tempperamenttinen poika. Omani melko samanluonteinen ja yhdessä ovat mahdottomia. Riehuvat, huutavat, juoksevat, riitelevät. Ei auta kummankaan meistä käskyt. Ikävää on myös se että mun 4v:lle jää tuo aina päälle, eli tapaamisen jälkeen menee aikaa ennen kuin rauhoittuu. Riehuu kotonakin ja kiusaa pikkuveljeä jne. Tavataan monta kertaa viikossa, käydään yhdessä perhekahvilassa ja muskarissa ja lapset riehuvat niissäkin ja häiritsevät.

Eli mitä tässä kannattaisi tehdä. En haluaisi luopua hyvästä kaverista, ja surullista olisi erottaa kaverukset, mutta en jaksa enää riehumista. Oon yrittänyt omalle lapselle puhua jo ennen tapaamista, että nyt keksitte jotain kivaa leikkiä perhekahvilassa ja ett muskarissa pitää olla nätisti ja vaikka toinen riehuisi ei tarvitse mennä mukaan. mutta sama kiljuminen tapahtuu joka tapauksessa...

 

Vai ongelma omasta lapsesta kenties?

Ei muuta kun kunnon sanktiot käyttöön, jos lapsi ei osaa käyttäytyä perhekahvilassa tai muskarissa, tai ei osaa olla kotona kiusaamatta. Ja keskityt siis nimenomaan oman lapsesi käytökseen, etkä vieritä syytä sen toisen lapsen niskoille...kerroithan, että omasi on samanluontoinen ja yhdessä riehuvat.

 

hmmm. Mä varmaan tekisin niin et juttelisin eka tuon ystävän kans ja tekisin jonkulaiset yhteiset pelisäännöt.

 

Voisitteko tavata lasten kanssa puistossa, niin että ulkoilisitte ja lapset saisivat riehua vapaammin ja kävisitte sitten perhekahviloissa ja muskareissa erikseen? 4v:ltä voi myös jo odottaa ennakoivaa käytöstä eli jos sanot, että pääsee kaverin kanssa leikkimään sillä ehdolla, että osaa rauhottua kun tullaan kotiin ja olla nätisti pikkusisaruksen kanssa, niin voidaan jatkaa kaverin tapaamista, mutta jos ei osaa hillitä itseään, niin pidetään vähän paussia. Näin itse tekisin, ja mulla myös kaksi lasta joten kokemusta on, ei ole mahdoton juttu järkätä.

 

Kuulostaa siltä kuin että ne neljävuotiaat pojat olis mieluummin ulkona juoksemassa ja kiljumassa kuin muskarissa tai perhekahvilassa...

 

joo omalle on sanktiot kyllä. kotona istuu jäähypenkillä ja muutaman kerran ollaan lähdetty pois kun on mennyt ihan yli tuo riehuminen. Mutta tätä ongelmaa ei ole kenenkään muiden lasten kanssa, vain tämän yhden. Jotenkin villitsevät toisiaan, vaikka toinen olisi rauhallinen niin toinen aloittaa ja sit ovat molemmat riehumassa.

Ollaan kaverin kanssa asiasta puhuttu ja on niinkun pelisäännöt, molemmat puhutaan lapsille ennen tapaamisia käyttäytymisestä, puututaan riehumiseen ja rumien puhumiseen, mut en sit tiiä miksei toimi.

 

Ollaan kaverin kanssa asiasta puhuttu ja on niinkun pelisäännöt, molemmat puhutaan lapsille ennen tapaamisia käyttäytymisestä, puututaan riehumiseen ja rumien puhumiseen, mut en sit tiiä miksei toimi.

Napatkaa sällit syliin ja pitäkää siinä. Varoittakaa etukäteen, että jos ette ole kauniisti, niin lähdetään pois, ja toteuttakaa uhkauksenne. Jospa alkaisi toimimaan.

 

Minusta ongelma on jo sun asenteessasi eli "ongelma kaverin lapsesta."

Mites se sun omasi?

Lapsesi käytös parantuu, kun alat katsoa asiaa niin, että omassasikin on vikaa etkä syytä toisia ja ohjaat lastasi sen mukaan.

 

Mä oon tota miettinyt kanssa että vaihdettas muskaria keväällä, mut pelkään vähän ett kaveri loukkaantuu siitä. Usein kyllä tavataan puistossa tai kyläillään keskenään ja ne riehumiset vielä kestän, vaikka itkuksi ja tappeluksi ne menee jossain vaiheessa. Perhekahvilan aattelin lopettaa kokonaan, tosin pikkuveli siellä viihtyisi mutta taitaa olla isommalle tylsää.

Lapsille on vaan syntynyt joku ihme käyttäytymismalli että kun tapaavat on pakko riehua. mun lapsi on alusta asti jotenkin ihaillut kaverin poikaa kun se on niin villi ja äänekäs ja haluaa olla samanlainen. Mietin että miten tuon käyttäytymismallin saisi purettua että voisivat rauhassa touhuta, kun molemmmat kuitenkin siihen pystyvät.

 

Ollaan kaverin kanssa asiasta puhuttu ja on niinkun pelisäännöt, molemmat puhutaan lapsille ennen tapaamisia käyttäytymisestä, puututaan riehumiseen ja rumien puhumiseen, mut en sit tiiä miksei toimi.[/quote]

Siksi ei toimi että jos on omat kivat jutut äideillä niin se puuttuminen nimenomaan kun tilanne on päällä tahtoo olla vähän laimeaa. Teidän kannattaisi iskeä viisaat päät yhteen ja sopia kunnon nyt-heti-sanktio. Kuten että jos varoitus ei tepsi, tullaan seuraavaksi kolmen minuutin jäähylle äidin syliin tai viereen. Minusta on kuitenkin reilua antaa 1-2 varoitusta.

 

Minusta ongelma on jo sun asenteessasi eli "ongelma kaverin lapsesta."

Mites se sun omasi?

Lapsesi käytös parantuu, kun alat katsoa asiaa niin, että omassasikin on vikaa etkä syytä toisia ja ohjaat lastasi sen mukaan.

En tosiaankaan syytä vain kaverin lasta enkä mielestäni ole niin kirjoittanutkaan. Mutta totuus kuitenkin on, että oma lapseni muuttuu erilaiseksi kun on tämän pojan kanssa. Ei oma ole enkeli, mutta ei ole tuollainen muiden kanssa. Lapsi ihailee tätä poikaa ja haluaa olla samanlainen, jolloin käytös muuttuu.

Okei, oli vähän huono toi otsikko.

 

Älkää nyt otsakkeeseen takertuko. Ap. sanoikin käytösongelman olevan kummallakin!

 

Jos tuosta riehumisesta on tullut tapa niin ei kai auta muu kuin pikkuhiljaa alkaa purkamaan sitä niin että lapset oppivat että keskenäänkin voivat tehdä muitakin kuin riehumisjuttuja. Itse varmaan ottaisin seuraavalla vierailukerralla vaikka jonkun uuden pelin tai keskittymistä vaativan uuden rakentelujutun esille ja tekisin sitä yhdessä lasten kanssa. Tosi mielenkiintoisen puuhan kanssa riehumista varmaan tulis vähemmän.. ja sit jälkeenpäin kehuisin kovasti miten hienosti vierailu meni.

 

Toi olisi kyllä hyvä idea, että sovittaisiin samat rangaistukset molemmille. Täytyykin jutella ennen seuraavaa muskaria, että täytyy vaan puuttua siihen riehumiseen heti ja ottaa viereen. Se on vaan niin tylsää toimia poliisina.

 

Okei siis sun lapsi riehuu ja kiusaa pikkuveljeä vielä kotonaki ja vika on siinä kaverin lapsessa yeah right vai oisko sulla ehkä aiheellista kääntää katse peiliin??

 

Toi olisi kyllä hyvä idea, että sovittaisiin samat rangaistukset molemmille. Täytyykin jutella ennen seuraavaa muskaria, että täytyy vaan puuttua siihen riehumiseen heti ja ottaa viereen. Se on vaan niin tylsää toimia poliisina.

No voi voi, sitten se vaan on tylsää. Katsos elämä on!
Suoraansanoaen ärsyttää äidit, joiden mielestä on työsää komentaa lastaan eikä siksi tee sitä. Vai sekö olikin tarkoituksesi, ärsyttää?

 

Se on vaan niin tylsää toimia poliisina.

Tiedän :| (oma poikani täyttää tammikuussa 4 v).
Mutta on se tehokastakin, kun sitä jaksaa vähän aikaa harrastaa.
Tsemppiä , kyllä kaksi aikuista naista aina pari nelivuotiasta naperoa psykologisessa sodankäynnissä voittaa :attn:

 

En kyllä kutsuisi poikia käytösongelmaisiksi, kuten moni tässä ketjussa. Tavallinen neljävuotias pikkumies on vilkas ja vauhdikas. Sitä vauhtia ei oikein pääse toteuttamaan perhekerhoissa tai muskareissa. Ne on pienten juttuja. Isojen poikien pitää päästä tloteuttamaan itseään ihan toisella tavalla. muuten siitä tulee juuri tuollaista "käytösongelmaa"...

 

Mitä jos menisitte niiden tenavien kanssa ulos puistoon kera jalkapallon sen sijaan että nyhjäätte jossaki perhekahvilassa ja muskarissa??

 

Meillä oli liki samallainen ongelma oman ja serkkupojan kans. Mä vaan sit päätin et nyt pidetään vähän aikaa taukoa tapaamisista kun olin itse ihan poikki. Pikkuhiljaa se sit alko sujua ku aina pidettii taukoa välissä. Ja selitin et miksi ei mennä tapaamaan tätä perhettä. Pojalle oli raastavaa olla aina erossa tästä parhaasta kaverista, mut se kannatti. Aika ja ikä tekivät sitten tehtävänsä. Nykyään 6 ja 7 vuotiaat leikkivät ihan hienosti ja molemmat ovat tasavertaisia leikkeissä et ei kummankaan tarvi taistella paremmuudesta.
Ja mä tulin (luulen niin) siihen tulokseen et tämä reihuminen johtu siittä et toinen oli pienempi ja heikompi ja molempien olis pitäny pystyä samaan. Kummallakin tosi voimakas kilpailuvietti. Ja toisekseen ku kumpikin on luonteeltaan ''tekeviä'' ja aikaan saavia kavereita. Niin heillä pitäis olla tosi paljon fyysistä hommaa. Ei olis tullu kysymykseenkään et oltais lähdetty jonnekki perhekerhoon näitten lasten kans. Siittä ei olis tullu mitään.
Liikuntakerhossa meni aina hienosti kun saivat purkaa siellä energiaa.

 

En kyllä kutsuisi poikia käytösongelmaisiksi, kuten moni tässä ketjussa. Tavallinen neljävuotias pikkumies on vilkas ja vauhdikas. Sitä vauhtia ei oikein pääse toteuttamaan perhekerhoissa tai muskareissa. Ne on pienten juttuja. Isojen poikien pitää päästä tloteuttamaan itseään ihan toisella tavalla. muuten siitä tulee juuri tuollaista "käytösongelmaa"...

Ja pojat on poikia ja niiden kuuluukin riehua. Ja muskarit on tytöille ja vauvoille.
Mikä ihme oikeuttaa ne 4v pojat riehumaan. Tottahan toki ne riehuu kun se niille sallitaan ja oikein kannustetaan! Kyllä itsensä toteuttamista voi harrastaa paljon muutenkin, joskus pitää myös osata rauhoittua ja toimia ryhmässä ryhmän säännöillä.

 

näette liian usein. pieni tauko tekis varmaan hyvää sulle. näet vaan ongelmia ku oot niin kypsä.

 

En kyllä kutsuisi poikia käytösongelmaisiksi, kuten moni tässä ketjussa. Tavallinen neljävuotias pikkumies on vilkas ja vauhdikas. Sitä vauhtia ei oikein pääse toteuttamaan perhekerhoissa tai muskareissa. Ne on pienten juttuja. Isojen poikien pitää päästä tloteuttamaan itseään ihan toisella tavalla. muuten siitä tulee juuri tuollaista "käytösongelmaa"...

Ja pojat on poikia ja niiden kuuluukin riehua. Ja muskarit on tytöille ja vauvoille.
Mikä ihme oikeuttaa ne 4v pojat riehumaan. Tottahan toki ne riehuu kun se niille sallitaan ja oikein kannustetaan! Kyllä itsensä toteuttamista voi harrastaa paljon muutenkin, joskus pitää myös osata rauhoittua ja toimia ryhmässä ryhmän säännöillä.

Joo mutta haloo jos käy monta kertaa viikossa muskarissa ja perhekerhossa niin voisko olla mahdollista että vika on liikunnan puutteessa ennemmin kuin missään käytöshäiriössä??

 

Mitä jos menisitte niiden tenavien kanssa ulos puistoon kera jalkapallon sen sijaan että nyhjäätte jossaki perhekahvilassa ja muskarissa??

Tämä on aivan totta. Ei meidän pojan ja tuon serkkupojan kans olis voinu olla missään paikassa missä pitää olla pitkään rauhassa. Kumpaakaan ei musiikki kiinnosta.
Fyysistä rasitusta ne kaipas

 

no en todellakaan tarkoittanut etten puuttuisi... tarkoitin ett on tylsää jos koko aika menee siihen että puutun jokaiseen pissa-kakka huuteluun ja juoksemiseen. mut pakkohan se on.

Tuo oli hyvä idea että toisi vierailuille aina jotain ohjelmaa, isojen juttuja, että käyttäytymismalli muuttuisi. Täytyypi kokeilla.