Ä
äitinalle77
Vieras
heips auttakaa, millä selitän anopilleni että meillä on myös oma elämä, esikoisen synnyttyä sain mitä kummallisimpia hoitoohjeita ja jos niitä en noudattanut olin itsekäs, anoppi ei usko mitään mitä sille sanon, toisen tytön syntymän jälkeen tilanne paheni, anoppi voi soittaa muutaman kerran päivässä ja kysyä että joko ollaan syöty ja mitä ja että onko jo d-tipat otettu. luojan kiitos että välimatkaa on 300km ja nähdään vain kerran kuukaudessa. mieheni on yrittänyt selittää äidilleen että meillä on oma elämä eikä tarvita hänen apuaan joka päivä, mutta eipä hän sitä usko. esikoinen vierasti 3kk iästä 1vuoteen asti ja se oli kuulemma minun syy, koska pidin liikaa sylissä ja aina liian lähellä itseäni, jokainen pieleen tai ai pieleen mennyt asia on aina minun syyni ja sekös vasta masentaa...pelkään päivää jolloin sanon anopilleni jotain peruttamatonta. onko muita jolla ongelma anoppi?