Kaunista ihmistä on kaunis katsella, ja tässä ketjussa heitä riitti. Siltikään en ymmärrä sitä, miksi kauneudelle annetaan niin suuri painoarvo, että sen mukaan arvotetaan ihminen. Tottahan se on, että kauniiseen ihmiseen tuntematta häntä liitetään positiivisia
mielikuvia, mielikuvia älyykyydestä, lahjakkudesta, miellyttävyydestä jne. Kun taas ihmiseen, joka ei ehkä ulkoisesti vastaa kauneuihanteita saa helposti otsaansa samantien tyhmän, laiskan jne leiman.Enkä puhut nyt ainoastaan tästä palstasta, vaan sitä, miten kauneutta arvotetaan ja arvostetaan.
Näissä ketjuissa en ymmärrä sitä, ettei saisi sanoa toisista mitään hyvää, ilman että se tulkitaan perseennuolennaksi. Enkä ymmärrä sitä, miksi pitää ruotia ilkeästi toisen ulkonäköä.
Enkä ymmärrä sitäkään, että miksei ihminen saisi pitää itseään jollain lailla kauniina tai miellyttävän näköisenä, vaikkei hän niitä ns. kauneusnormeja vastaisikaan. Eikö se ole postiivista, jos pitää itsestään myös ns ulkoisesti. Eikö maailmassa ole riittämiin ihmisiä, joilla on kompeleksinen suhde omaan ulkonäköönsä. Eikö se ole vaan hyvä, jos osaa elää sen naamataulun kanssa, jonka on sattunut saaamaan.