Kiitos neuvostasi!

Helsinki on lisännyt runsaasti puistonpenkkejä väestön ikääntymisen vuoksi.
Liikunta tekee hyvää, ja penkillä voi välillä levähtää. Aiheesta uutisoi Helsingin Uutiset.
Mainitsemassani puistossa aikoinaan laahusti selkä kumarassa vanha nainen kulahtaneen, ison ja valkoisen koiransa kanssa. Koira tepsutti kiltisti vapaana ilman hihnaa. Ihmisistä jää näkymätön jälki, vaikka he eivät ole enää maisemassa.
Lontoossa on puistonpenkkejä, joissa on kauniita muistolaattoja niissä istuneista henkilöistä. Usein mietin milloin Suomessa otetaan käyttöön puistonpenkkien muistolaatat. Useiden talojen seinissä on muistolaattoja taloissa asuneista henkilöistä.
Katsoin hömppäsarjani tämänpäiväisen jakson. Kohta alan paistaa lettuja.
Alepasta ostamani mansikkapurkin pohja alkaa häämöttää uhkaavasti.
Korvamatona jumputtaa Muistojen Bulevardin viime keskiviikkona soinut tango Uno lokakuu 1980 Ylen kantanauhalta. Jäin miettimään soittiko silloin Radion sinfoniaorkesterissa tyyppi, jonka kerran tapasin. Vuosikymmeniä myöhemmin menin työpaikkani ruokalan lautasjonoon. Ravintolaa pyörittävän ja oopperan kuorossa laulavan miehen apumieskokki töräytti minulle, että orkesterin pitäisi alkaa soittaa, koska tulin paikalle.
Vuosia myöhemmin olen käsittänyt, että ehkä minussa pyörii ympärilläni musiikki ja tanssi. Kävin aikoinaan monenlaisilla tanssitunneilla.
Nykyään vain nökötän lukutuolissani, ja selailen kuvia ja videoita lapsenlapsistani.
Ehkä joku päivä laitan korkokenkäni jalkoihin, ja lähden tanssimaan Uno-tangon tahdissa. Viulisti Heimo Haiton 100 v. ohjelmaa en ole vielä kuunnellut.
Urkin pubissa Tuhniksen kanssa istuessamme hän kerran kävi pöydässämme. Joku toinen elämän kolhima tyyppi ihaili piikkareitani, ja pyysi saada juoda juomansa kengästäni.
Niihin kenkiin liittyy myös toinen hyvin huikea tarina, jota tuskin kerron koskaan enää kenellekään. Tarinani loppuu amerikkalaisten pilottien Hesperia-hotellin käytävällä huutoon ”what about tomorrow”. Ehkä he jo eläkepappoina ovat koko elämänsä miettineet miksi juoksin niin lujaa karkuun.
Nyt ylös letunpaistoon.
Ps. En kaipaa palstan kirjautuneiden kommentteja. Meillä ei yksinkertaisesti synkkaa, ja ajatustemme kirjallinen vaihto vain lisää pahaa mieltä, ja synkistää kauniin ja ihanan kevätpäivän. Linnut laulavat ulkona kauniisti, ja Ylen Muistojen bulevardi jääköön letunpaiston iloksi.