Huoneilman kosteus
Sisäilman kosteus vaikuttaa muun muassa ihmisen hikoiluun ja hengitykseen. Liiallinen ilman kosteus edistää pölypunkkien esiintymistä ja aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, mikä puolestaan lisää mikrobikasvuston riskiä. Kuiva ilma taas hidastaa hengitysteiden värekarvojen liikettä ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Tällöin limakalvojen kyky vastustaa tulehduksia vähenee. Asunnon ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla 30-40 %, joskaan sen saavuttaminen ei läheskään aina ole mahdollista ilmastollisista syistä.
Alhainen kosteus
Suomessa huoneilma on talvella lähes aina kuivaa. Kun pakkasilmaa tulee sisälle asuntoon, sisäilman suhteellinen kosteus laskee ilman lämmetessä jopa alle 10 prosentin. Kuivaa ilmaa voidaan tilapäisesti ja paikallisesti kostuttaa huonekohtaisella ilmankostuttimella. Ilmankostutinta käytettäessä ilman suhteellista kosteutta tulee seurata luotettavan kosteusmittarin avulla. Kostuttamista tulee välttää, kun ilman kosteus nousee yli 45 % (lämpötilassa 21 °C) tai kun kosteutta tiivistyy ikkunoihin tai muille kylmille pinnoille. Kostutin voi myös levittää ilmaan terveydelle haitallisia mikrobeja. Kostutuksen pitäisi tapahtua vettä kuumentamalla, jolloin samalla torjutaan mikrobien leviämistä. Kuivan ilman aiheuttamia haittoja voidaan vähentää myös alentamalla huoneen lämpötilaa. Ilma tuntuu erityisen kuivalta silloin, kun huonelämpötila on korkea. Talvella ruoanvalmistuksesta, peseytymisestä tai pyykinkuivauksesta syntyvää kosteutta voidaan päästää leviämään asuintiloihin. Tällöinkään sisäilman kosteus ei saisi nousta niin suureksi, että kosteus tiivistyy ikkunapinnoille. Ilma saattaa kuivua myös liian tehokkaan ilmanvaihdon seurauksena.