eräs harmaa
Tuli vaan mieleeni tuosta kun äiti jätti 5-vuotiaan kotiin ja lähti baariin, ja lapsi harhaili kadulla etsimässä äitiään.
Minun vanhempani jättivät minut aina yksin kotiin kun lähtivät baariin, ihan vauvasta asti. Tosin ollessani 1,5 v. vanhempani erosivat. Olin muutaman kk äidilläni, joka jätti minut öiksi yksin kotiin, ja pariksi päiväksikin, mummini minut sieltä haki ja vei isälleni. Isänikin kävi baareissa, johon otti minut mukaan ihan 6-vuotiaaksi asti. Välillä joku tuntematon nainen vei minut kotiinsa, ruokki ja pisti nukkumaan, minusta se oli mukavaa. Kukaan ei koskaan ilmoittanut mihinkään.
Isäni haki minut usein päiväkodista kännissä polkupyörällä, kerran toinen kenkäkin unohtui sisälle, ja tarhantäti sen meille kiikutti. Joskus jätti kokonaan hakematta, mutta sieltäkään ei ilmoitettu mihinkään.
Isäni löi ja riepotteli minua usein kännissä, ihan siitä 1,5 -vuotiaasta asti, kun jouduin hänen luokseen asumaan. Meillä oli usein kännistä porukkaa ryyppäämässä, kerran yksi mies käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Myös isäni teki niin monesti. Kerran minua heiteltiin kaljapullolla, ja polteltiin tupakoilla. Jäljet näkyivät, mutta kukaan ei taaskaan ilmoittanut mihinkään.
Kärsin vuosia masennuksesta ja ahdistuksesta, lisäksi minulla on edelleen huono itsetunto. Olen käynyt vuosikausia terapiassa ja syönyt vuosikausia masennuslääkkeitä.
Olen vihainen, koska kukaan ei välittänyt. Ihan sairasta, niin moni näki mitä minulle tapahtuu, jopa päiväkodin henkilökunta ja ihmiset baareissa, mutta ketään ei kiinnostanut.
On se hyvä että nykyään kiinnostaa, ja lapsista huolehditaan. Ei mulla muuta, piti vaan päästä kertomaan tämä.
Minun vanhempani jättivät minut aina yksin kotiin kun lähtivät baariin, ihan vauvasta asti. Tosin ollessani 1,5 v. vanhempani erosivat. Olin muutaman kk äidilläni, joka jätti minut öiksi yksin kotiin, ja pariksi päiväksikin, mummini minut sieltä haki ja vei isälleni. Isänikin kävi baareissa, johon otti minut mukaan ihan 6-vuotiaaksi asti. Välillä joku tuntematon nainen vei minut kotiinsa, ruokki ja pisti nukkumaan, minusta se oli mukavaa. Kukaan ei koskaan ilmoittanut mihinkään.
Isäni haki minut usein päiväkodista kännissä polkupyörällä, kerran toinen kenkäkin unohtui sisälle, ja tarhantäti sen meille kiikutti. Joskus jätti kokonaan hakematta, mutta sieltäkään ei ilmoitettu mihinkään.
Isäni löi ja riepotteli minua usein kännissä, ihan siitä 1,5 -vuotiaasta asti, kun jouduin hänen luokseen asumaan. Meillä oli usein kännistä porukkaa ryyppäämässä, kerran yksi mies käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Myös isäni teki niin monesti. Kerran minua heiteltiin kaljapullolla, ja polteltiin tupakoilla. Jäljet näkyivät, mutta kukaan ei taaskaan ilmoittanut mihinkään.
Kärsin vuosia masennuksesta ja ahdistuksesta, lisäksi minulla on edelleen huono itsetunto. Olen käynyt vuosikausia terapiassa ja syönyt vuosikausia masennuslääkkeitä.
Olen vihainen, koska kukaan ei välittänyt. Ihan sairasta, niin moni näki mitä minulle tapahtuu, jopa päiväkodin henkilökunta ja ihmiset baareissa, mutta ketään ei kiinnostanut.
On se hyvä että nykyään kiinnostaa, ja lapsista huolehditaan. Ei mulla muuta, piti vaan päästä kertomaan tämä.
