Otetaan henkilöt a ja b, jotka ajanhetkellä 0 painavat täsmälleen saman verran.
Henkilöt syövät päivittäin täsmälleen samat ruoat, ja liikkuvat saman verran.
1000 päivän päästä henkilöiden painoissa ja kehon koostumuksessa saattaa olla useiden, jopa kymmenien kilojen ero.
Otetaan toiset henkilöt a ja b, jotka ajanhetkellä 0 painavat saman verran.
Henkilöt liikkuvat päivittäin saman verran, ja saavat syödä samoja ravintoaineita. Kuitenkin sillä erotuksella, että kumpikin syö sen verran että tuntee itsensä kylläiseksi. 1000 päivän päästä henkilö b saattaa painaa kymmeniä kiloja enemmän, ja on päivittäin syönyt huomattavasti enemmän ruokaa kuin henkilö a.
Opetus 1: sama kalorimäärä (samalla ravintoarvollakin) käyttäytyy kahden henkilön elimistössä eri lailla. Toinen lihoo samalla määrällä millä toinen laihtuu. Ihmisen elimistö ei ole liukuhihnalla valmistettu moottori, joka kuluttaa aina saman verran. Sen, jonka elimistö on (nälänhätää silmällä nähden) tehokas ts. kuluttaa vähän, on huomattavasti vaikeampi laihduttaa kuin toisen "läpipaskon".
Opetus 2: Ruokamäärällä X toinen (samankokoinen) henkilö on ähkyssä, ja toisella on vielä hirveä nälkä. Ensin mainitun on huomattavasti helpompaa laihduttaa kuin jälkimmäisen. Eka ei tarvitse juuri yhtään itsekuria, toinen näkee suunnilleen nälkää laihduttaessaan.
Opetus 3: teoriassa on totta, että "kun syö vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu. Mutta kun toinen kuluttaa huomattavasti vähemmän kuin toinen, ja toinen kärsii nälästä paljon rankemmin kuin toinen, on ihan turha verrata kahden eri ihmisen laihdutuksen helppoutta. Joku laihtuu nälkää näkemättä 1500 kcal ruokavaliolla, joku toinen tarvitsee 1000 kcal dietiin ja on koko ajan hirveissä nälän tuskissa, ja silti paino saattaa tippua vähemmän kuin em:lla.
Eli kyllä, jokainen PYSTYY laihtumaan, mutta toisille se oikeasti on niin helvetin vaikeaa että on inhimillisesti täysin ymmärrettävää miksi se ei niin vain onnistukaan.