on niin paha olla...

[kun mieli sairastuu]

En oikein tiedä mistä aloittaisin...

heräsin noin tunti sitten ja taas itketti.Kaiken pitäisi olla hyvin,ollaan just muutettu rakentamaamme taloon,koti on suht kunnossa ja vauvaa odotellaan.parisuhde on kunnossa,riitoja tms.ei ole .

Mutta silti hermoja kiristää,ei jaksa kuunnella esikoisen kiljuntaa,en tunne olevani hyvä äiti.Mitään ei jaksa,verhoja pitäisi laittaa ikkunoihin ja siivotakkin.

Viimenen viikko on mennyt kuin sumussa,pahaa oloa ja itkemistä.Mietin vain kuinka hyvin muilla on asiat,on ystäviä,käydään kylässä ja ollaan onnellisia.Minä en siihen pysty.Haluaisin olla onnellinen, nauttia pienistä asioista ja nauraa ja hymyillä.

Uutena vuotenakin tuntui niin yksinäiseltä kun mies lähti kaverilleen.Kun vuosi vaihtui niin minä itkin yksin kotona pojan nukkuessa.

Eniten pelkään sitä miten jaksan kun vauva syntyy ja entä jos en jaksakkaan?entä jos teen jotain mikä vahingoittaa vauvaa?Mitään en ole vauvalle laittanut valmiiksi kun ei kiinnosta tuntuu sekin asia nyt tyhjältä.

Sen tiedän että tarvitsen apua että tästä selviän...

 

[Bonaire]

:hug: kannattaa puhua neuvolassa asiasta..

 

[hei]

Voiko tulla vauva-masennusta jo ennen synnytystä? Käy neuvolassa puhumassa.

 

[iipa]

:hug: :hug: Voima haleja sinulle

Oletko puhunut miehellesi miltä sinusta tuntuu kannatta kertoa helpottaa oloa kun toinen ei "vaadi" liikoja.
Toiseksi puhu seuraavalla kerralla neuvolassa omista tuntemuksistasi jos olet kotona esikoisen kanssa niin yritä saada hänelle hoitaja neuvolan ajaksi saat rauhassa puhua terkkarille omista tuntemuksistasi ja pahasta olosta. Neuvolassa on yleensä myös ammattiattajia joiden puheille pääset.
Kannatta ihmeessä hakea apua jotta löydät elämän ilosi takaisin.

Ja vielä kerran :hug: :hug:

 

[mymmeli]

kannattaa soittaa oman paikkakunnan perhe neuvolaan.Minä sain sieltä keskustelu apua masennukseen.Oletko puhunut pahasta olosta läheisillesi?Miehellesi?

 

[kun mieli sairastuu]

:hug: :hug: Voima haleja sinulle

Oletko puhunut miehellesi miltä sinusta tuntuu kannatta kertoa helpottaa oloa kun toinen ei "vaadi" liikoja.
Toiseksi puhu seuraavalla kerralla neuvolassa omista tuntemuksistasi jos olet kotona esikoisen kanssa niin yritä saada hänelle hoitaja neuvolan ajaksi saat rauhassa puhua terkkarille omista tuntemuksistasi ja pahasta olosta. Neuvolassa on yleensä myös ammattiattajia joiden puheille pääset.
Kannatta ihmeessä hakea apua jotta löydät elämän ilosi takaisin.

Ja vielä kerran :hug: :hug:

miehelle eilen saunassa sanoin että taas itkettää.Kaikkea en miehelle ole kertonut,jotenkin tuntuu ettei varmaan edes ymmärtäisi.Mulla on neuvola 21.päivä mutta joudun kyllä ottamaan pojan sinne mukaan.Mulla on uusi neuvolantätikin tuon muuton vuoksi.Jotenkin tuntuu vaan niin hankalalta ruveta puhumaan tälläsista asioista.Mutta eihän sitä apuakaan saa jos ei tästä puhu.

 

[kannattaa]

kannattaa ehottomasti pitää ies ainakin ajan tasalla tilanteesta. Synnytyksen hormonipyrskeissä tilanne ainakin hetkellisesti mienee varmasti pahemmaksi jos tuollaista taipumusta on.

 

[kun mieli sairastuu]

kannattaa soittaa oman paikkakunnan perhe neuvolaan.Minä sain sieltä keskustelu apua masennukseen.Oletko puhunut pahasta olosta läheisillesi?Miehellesi?

miehelle oon jonkin verran puhunu mut tuntuu et ei oikein taida ymmärtää.On mulla onneksi yksi kaveri kuka ymmärtää ja kelle voin soittaa jos siltä tuntuu.

Ei vaan jaksaisi itse tätä jatkuvaa masennusta ja itkemistä

 

[vadelma]

En oikein tiedä mistä aloittaisin...

heräsin noin tunti sitten ja taas itketti.Kaiken pitäisi olla hyvin,ollaan just muutettu rakentamaamme taloon,koti on suht kunnossa ja vauvaa odotellaan.parisuhde on kunnossa,riitoja tms.ei ole .

Mutta silti hermoja kiristää,ei jaksa kuunnella esikoisen kiljuntaa,en tunne olevani hyvä äiti.Mitään ei jaksa,verhoja pitäisi laittaa ikkunoihin ja siivotakkin.

Viimenen viikko on mennyt kuin sumussa,pahaa oloa ja itkemistä.Mietin vain kuinka hyvin muilla on asiat,on ystäviä,käydään kylässä ja ollaan onnellisia.Minä en siihen pysty.Haluaisin olla onnellinen, nauttia pienistä asioista ja nauraa ja hymyillä.

Uutena vuotenakin tuntui niin yksinäiseltä kun mies lähti kaverilleen.Kun vuosi vaihtui niin minä itkin yksin kotona pojan nukkuessa.

Eniten pelkään sitä miten jaksan kun vauva syntyy ja entä jos en jaksakkaan?entä jos teen jotain mikä vahingoittaa vauvaa?Mitään en ole vauvalle laittanut valmiiksi kun ei kiinnosta tuntuu sekin asia nyt tyhjältä.

Sen tiedän että tarvitsen apua että tästä selviän...

Kyynél vieri silmiini, kun luin kirjoituksesi. Se oli kuin olisi lukenut omaa tarinaani. Asiat meillä erittäin onnellisesti myös: muutimme rakentamaamme kotiin vuosi sitten, ystäviä on paljon, parisuhde ja taloudellinen tilanne kunnossa....Meillekin odotellaan perheenlisystä, josta olemme onnellisia.

Itselläni masennus alkoi, kun työt loppuivat. Olin innoissaan, että saan jäädä kotiin, mutta outo tilanne laukaisi ahdistuksen. Minulla maailman positiivisimmalla ihmisellä masentaa?????Ja kaikki tuli kuin salamana kirkkaalta taivaalta:eräänä iltana kun kaikki muut jo nukkuivat luulin sekoavani...Herätin mieheni, itkin ja puhuin. Tajusin itsekin, että maseenus johtuu uudesta tilanteesta(muutto uuteen laukaisi sinullakin varmasti tilanteen), kun ei ole mitään rutiininomaista päivissä enää. Päätimme mieheni kanssa, että kerran viikossa vähintään menen kavereiden kanssa harrastamaan ja pyrin lastenkin kanssa (kun mies töissä)kyläileen, ulkoileen ja tekemään iristäviä asioita. Tällä hetkellä ei masenna, mutta en uskalla jäädä paikoilleen, ulos vaan tai ystävien luo.

Voimia sinulle, puhu ja itke se helpottaa. Halusin kertoa tarinani, että ymmärrät että ahdistus tulee niin helposti kun edessä on uusi tilanne, vauvahormonit jyllää jne. Koita tehdä asioita joista nautit, ota omaa aikaa!!!Kyllä tämä tästä, elämä on ihmisen parasta aikaa!

 

[Aaban]

Käsittääkseni raskauden aikainen masennus on lähes yhtä yleistä, kun synnytyksen jälkeinen masennus. Johtuu ainakin osittain hormonitasapainon muutoksista. Kannattaa ap selvittää asia nyt, jutella vaikka sitten siellä neuvolassa asiasta, jotta se ei synnytyksen jälkeen jatkuisi ehkä entistä pahempana. Parempi hoitaa se nyt. Älä arastele ottaa asiaa esille, sillä sitä ei tarvitse ollenkaan hävetä. Koulutettu henkilökunta osaa varmasti suhtautua asiallisesti näihin hormoniheittelyihin ja mielen ongelmiin. Voimia ja toivottavasti saat pian apua!

 

[kun mieli sairastuu]

Kiitos teille vastanneille.Hieman on jo parempi mieli kun tuossa käytiin kyläilemässä.Mutta asian otan puheeksi kun seuraavan kerran neuvolaan menen.Yleensä vaan tuppaa silloin olemaan parempi kausi ja tuota tulee vähäteltyä.Jaksaista kaikille masennuksesta kärsiville,kyllä tämä varmaan joskus helpottaa.Uskotaan ainakin että väistyy ne pilvet meidänkin mielistä