On niin paha olla..

["Surullinen"]

Kukaan ei välitä minusta.
Ketään ei kiinnosta..
Miksi kiinnostaisi? Itse en saa koskaan suutani auki siitä miltä Minusta tuntuu.
Muurit on ympärillä, enkä saa niitä puretuksi.
Ulkopuolelta katsoen mulla on kaunis, iso linna turvallisine muureineen.
Todellisuudessa olen siellä muurien sisällä yksin.
Ja mietin onko Minun elämän tarkoitus pitää muut tyytyväisinä.
Muureja ja linnaa pystyssä.
Päästämättä ketään sisälle.

En tiedä edes haluaisinko päästää.
Jos päästäisin, tiedän että Minua loukattaisiin.
Minulle naurettaisiin.

Tätäkö se sitten on.. elämä?
seuraavat viimeiset vuodet.. tätä?
Yksin muurien sisällä.
Tähyillen sinne, missä muut on onnellisina.
Yksin.
Vuosi toisensa jälkeen.

Pitäisi ensin arvostaa itseään jotta muutkin voisivat.
Mutten arvosta.
Yhtään.


Tässäkään tekstissä ei ollut mitään järkeä.. Mutta tulipa kirjoitettua.
Kaikesta huolimatta.

 

[Herätys]

MINÄ-MINÄ-MINÄ.. -.- Mitäs jos kuoriutuisit sieltä itsesääli kasastasi ja tukisit niitä joilla on todellisiakin ongelmia? Olemalla muille ystävä ensin saatat yllättyä. Mitään et varmaankaan ainakaan menetä?

 

["Surullinen"]

Tämä todella piristi.

 

[sama juttu]

Ihan samanlaiset muurit minulla joita vaikea purkaa ja muut ei viitsi. =( Sellaista on elämä yksinäisenä hautaan asti vielä monta kymmentä vuotta!!

 

[?]

Onks sulla ap perhettä,lapsia?

 

["vieras"]

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: istut muurien sisällä vapaaehtoisesti tai lähdet tutkimaan maailmaa niiden ulkopuolella. Väärä ratkaisu on vain olla ja odottaa, että jotain tapahtuisi. Tee siis valintaisi.

 

["Surullinen"]

On Perhettä. Ja lapsia.
Juuri kävin silittämässä niiden hiuksia kun ne nukkuessaan ovat niin kauniita.

 

[Kais]

Mie uskon että jokaisella,on joku joka välittää ja jota kiinostaa siun elämä. :hug:

 

["nuppuli"]

MINÄ-MINÄ-MINÄ.. -.- Mitäs jos kuoriutuisit sieltä itsesääli kasastasi ja tukisit niitä joilla on todellisiakin ongelmia? Olemalla muille ystävä ensin saatat yllättyä. Mitään et varmaankaan ainakaan menetä?

Joo, tämä aika pitkälti totta vaikka voi kuulostaa julmalta. Itse olen juuri sellainen itsesääliin vaipuva, yksinäisyyttäni valittava omannavantuijottaja. Kun tosiaan autan ihmisiä ja olen todellinen ystävä jollekin niin mielialani on heti tosi paljon parempi. Ulkopuolinen maailma on huomattavasti kiinnostavampi kuin minun ahdas päänsisäinen maailmani. Sen kun vain muistaisi!

 

["Surullinen"]

Kiitos.
Lapsillehan minä olen kovin tärkeä kyllä.
Lapset ovat siitä ihania että niillä on ominaisuutena avoimuus ja positiivisuus ja ennakkoluulottomuus.
Minulla olisi heiltä paljon opittavaa.

 

[herätys]

Niin lapsesiko ei sinusta välitä? Heillekkö olisi yksi ja hailee jos äiti kuolisi? He varmasti nauttivat tuosta sinun itsesäälistäsi? Ole hyvä vain!!!! Mä en rupee ketään säälimään joka itsesäälissä valuu, sillä se ei hyödytä sinua itseäsi milläänlailla. Kaivaisin vain kuoppaa suuremmaksi jalkojesi alla. Ryhdistäydy jos haluat tilanteen muuttuvan.

 

["joo"]

sama tunne että en oo kun vaan lapsilleni tärkeä. paha mieli ollut pitkän aikaa.

 

["sally"]

Oletko ap sama "Surullinen" joka kirjoittelee surkeista asioista usein....

 

["vieras"]

Hei surullinen.. Minullakin on lapset, jotka tahtoisivat molemmat eron myötä jäädä asumaan isänsä luokse..kuitenkin minä paska ihminen haluan heidät luokseni ainakin seuraaviksi kahdeksi vuodeksi ..viimeiseen viikkoon en ole puhunut kuin koiralleni ja kaupan kassalle, elämä on suoraan sanottuna perseestä, harvat ystävät toisella puolella suomea, ei työkavereita, ei mitään, ei ketään koko kesään..

 

["Surullinen"]

Kyllä tämä on ihan eka kerta kun kirjoitan.
En harrasta avautumista näistä asioista.

Kuten sanoin, ulkoisesti kaikki on ihan okei.
En ole mikään itsekeskeinen paska joka ei saa aikaiseksi mitään muuta kuin surkutella omaa oloaan, päinvastoin.
Usein saan aikaiseksi paljonkin, ja autan ystäviäni, kuuntelen ja sanon mielipiteeni jos pyydetään.
Olen aina ulkoisesti positiivinen, elämä on ihanaa ja sillä on paljon annettavaa.
Mutta jos minulta kysytään miten menee, en vaan osaa kertoa kenellekkään itsestäni koskaan mitään... "ihan hyvin" on se minun vastaus, joka kerta.
vaikka olisi huono olla.
Ehkä ne asiat ovat nyt vuosien jälkeen kasaantuneet tuonne oman pään sisälle.
Eikä niitä enää osaakkaan purkaa.. kenellekään.
Ei ole tämä elämä ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta miksi olisikaan? Ei se sitä ole muillakaan. Monella on asiat paljon huonommin kuin minulla, enkä siksikään jaksa valitella omista päänsisäisistä vammoista.
Välillä mietin että onko minulla vain päässä vikaa.

 

["Surullinen"]

Voimia tilanteeseesi.
Et sinä ole paska ihminen.
Sinä rakastat lapsiasi ja haluat olla heidän kanssaan. Ei se ole väärin tai paha asia.

 

[Kais]

Sinä olet aina lapsille tärkeä! :hug:
Puhu jollekin olostasi,miehelle? Vanhemmille tai sisaruksille tai ystäville?

 

[sama juttu]

[QUOTE="Surullinen";24060268]Kyllä tämä on ihan eka kerta kun kirjoitan.
En harrasta avautumista näistä asioista.

Kuten sanoin, ulkoisesti kaikki on ihan okei.
En ole mikään itsekeskeinen paska joka ei saa aikaiseksi mitään muuta kuin surkutella omaa oloaan, päinvastoin.
Usein saan aikaiseksi paljonkin, ja autan ystäviäni, kuuntelen ja sanon mielipiteeni jos pyydetään.
Olen aina ulkoisesti positiivinen, elämä on ihanaa ja sillä on paljon annettavaa.
Mutta jos minulta kysytään miten menee, en vaan osaa kertoa kenellekkään itsestäni koskaan mitään... "ihan hyvin" on se minun vastaus, joka kerta.
vaikka olisi huono olla.
Ehkä ne asiat ovat nyt vuosien jälkeen kasaantuneet tuonne oman pään sisälle.
Eikä niitä enää osaakkaan purkaa.. kenellekään.
Ei ole tämä elämä ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta miksi olisikaan? Ei se sitä ole muillakaan. Monella on asiat paljon huonommin kuin minulla, enkä siksikään jaksa valitella omista päänsisäisistä vammoista.
Välillä mietin että onko minulla vain päässä vikaa.[/QUOTE]


Siis ihan samoja asioita käynyt itse läpi mielessäni! =) Olen myös empaattinen ja tuen ystäviä jos pyytävät apua ja jos minulta kysytään miten menee niin vastaa että ihan hyvin. En halua rasittaa muita ongelmillani ja pelkään myös miten reagoisivat-->ohjaisivat heti hoitoon tms.

Niin en tiedä vastausta miten tästä eroon.

 

[Dinke]

Puhu meille! Miksi sinusta tuntuu tuolta? Oletko ujo persoonallisuus? Tunnetko olosi ulkopuoliseksi? Mistä saat onnistumisen elämyksiä ja koet mielihyvää?

 

["Surullinen"]

En tiedä, miksen pysty. Puhumaan.
viimeksi tänään mies kysyi, että painaako mieltäni jokin, koska vaikutan niin ajatuksiini painuneelta.
Itseasiassa mietitytti monikin asia.
Annoin suukon otsalle ja sanoin että kaikki on ihan hyvin ja hänen pitäisi lopettaa murehtiminen minun voinnista. Kaikki on ihan hyvin.
Aihe jäi siihen.
Sisälläni ääni huusi että "kysy uudelleen, kysy vielä.Kaikki ei ole hyvin"
Mutta se jäi siihen.
En ole itkenyt vuosiin.
Mietin voisiko tämä paha olo olla siitä?
Paljon on tapahtunu pahaa viime vuosina, mutten ole itkenyt.
Minulle itku on liian henkilökohtainen asia jaettavaksi.

 

[Vihainen Viinirypäle]

"Surullinen" ehdotan, että käyt nyt tekemässä bdi-masennustesti netissä ja kerro paljonko sulle tuli pisteitä - kuulostaa, että tarvitset apua.

 

[Kais]

[QUOTE="Surullinen";24060337]En tiedä, miksen pysty. Puhumaan.
viimeksi tänään mies kysyi, että painaako mieltäni jokin, koska vaikutan niin ajatuksiini painuneelta.
Itseasiassa mietitytti monikin asia.
Annoin suukon otsalle ja sanoin että kaikki on ihan hyvin ja hänen pitäisi lopettaa murehtiminen minun voinnista. Kaikki on ihan hyvin.
Aihe jäi siihen.
Sisälläni ääni huusi että "kysy uudelleen, kysy vielä.Kaikki ei ole hyvin"
Mutta se jäi siihen.
En ole itkenyt vuosiin.
Mietin voisiko tämä paha olo olla siitä?
Paljon on tapahtunu pahaa viime vuosina, mutten ole itkenyt.
Minulle itku on liian henkilökohtainen asia jaettavaksi.[/QUOTE]
Siulle on kasaantunut kaikki paha olo ja tapahtunut siun sisälle.Itku tekee joskus hyvää,eikä siinä ole mitään hävettävää,jos et voi itkeä miehesi läsnäollessa,itke vaikka suihkussa.Yritä puhua miehellesi,kirjoita ensin kaikki paperille tai kirjoita miehellesi kirje,jos se on siusta helpompaa.
Mutta siun pitää puhua jollekin.:hug:
Miehesi ei voi auttaa sinua,jos et kerro,mikä on vialla.
Tai voit soittaa vaikka auttavaan puhelimeen,niin saat purettua pahaa oloa ja neuvoja.

 

["Surullinen"]

Olen ujo.
Aina ollut.
Hyvin usein tunnen itseni erilaiseksi kuin muut ja ulkopuoliseksi.
Olen pienestä pitäen tuntenut olevani.
Viihtynyt yksin luonnossa nuoruuteni, tutkien asioita. Luontoa lähinnä.
Ystäviä on vanhemmiten tullut, hyviäkin. Oikeastaan ne kaikki jotka minulla on, ovat jokainen tavallaan mulle hyvin tärkeitä ja läheisiä.

Onnistumisia.. elämyksiä...
olen aika idearikas, keksin paljon lasten kanssa.
Olen kasvattanut heidät lähestulkoon yksin, joten meidän side on vahva.
Heissä on paljon piirteitä minusta.
Vanhin on vähän samanlainen kuin minä, ei kerro murheistaan.
Olen kyllä kannustanut avautumaan ja että kaikesta voi puhua. Ettei hänestä tule samanlainen tuppisuu kuin minusta tuli.

 

[sama juttu]

"Surullinen" ehdotan, että käyt nyt tekemässä bdi-masennustesti netissä ja kerro paljonko sulle tuli pisteitä - kuulostaa, että tarvitset apua.

Masennuslääkkeet ei auta siihen jos ei saa syviä ystävyyssuhteita. Tiedän kokemuksesta sen. Tai jos olet anatavana osapuolena ystävyyssuhteissa mutta koet ettei ystävät kunnioita sinua.
En tiedä mikä siihen auttaa..

 

["Surullinen"]

En koe olevani masentunut, koska saan itseni aamuisin ylös, teen kaikki askareet ja paljon muutakin. Yleensä olen hyvin positiivinen, ulkoisesti, koska sellainen positiivinen ajattelu aamulla kuten "hei, tänään sataa vähemmän kuin eilen!" oikeasti saa aivoni toimimaan aivan eri tavalla.
Iltaisin on oikeastaan vaikeinta -en ole vuosiin nukkunut, koska en saa unta kovinkaan helposti.
Minua ei vaan koskaan väsytä oikeastaan.
Masennukseen kai liittyy jatkuva väsymys kaikkeen: henkinen ja fyysinen.
Itse en koe fyysistä väsymystä juuri koskaan.
Kolme-neljä tuntia nukun öisin keskimäärin, joskus vähemmän.