V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";26910051]Mun mielestä tää pettämiskysymys on aika kakspiippunen juttu. Me ollaan kyllä miehen kanssa puhuttu asiasta aika ajoin ja molemmat on sitä mieltä että seksi toisten kanssa ei ole hyväksyttävää. En tiedä mitä mies asiasta on ihan tarkalleen mieltä ja miten reagosii jos pettäisin, antaisiko anteeksi vai olisiko kerrasta poikki. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on loppujen lopuksi omat näkemyksensä asiasta. Ja kun tilanne tuleekin eteen voi olla että se mitä ajatteli ennen ei pädekkään enää, voi tulla ihan yllättäviä tuntemuksia ja näkökantoja.
Itse en ole ikinä miestäni pettäny ja uskon vahvasti että hänkään ei minua. Olemme olleet yhdessä 14 vuotiaasta lähtien ja olemme toistemme ainoat seksi kumppanit. Nuorempana tuli joskus kokeiltua kepillä jäätä, en ole kuitenkaan pettänyt tai edes suudellut ketään toista suhteemme aikana, mutta olen tehnyt joitaikin lievempiä juttuja joita en enää itseltäni hyväksyisi. Nämä kuitenkin laitan nuoruuden piikkiin. JOs saisin tietää että mieheni olisi pettänyt minua tuolloin, kun olimme todella nuoria, se tuntuisi ehkä pahalta, mutta se ei kaataisi suhdettamme. Olenhan antanut itselleni anteeksi tyhmäst teot, miksi siis en miehellenikin. 15-16 vuotias ei mielestäni pysty kantamaan vastuuta teoistan samoin kuin aikuinen ihminen. Jos taas mieheni olis pettänyt minua parin viimevuoden aikana, en varmaan olisi antanut anteeksi, sillä yhteisiä vuosi oli vielä melko vähän ja yhteistä elämäänkään ei ollut vielä kovin pysyväksi rakennettu. Jos ei muutaman vuoden seurustelun jälkeen pysty olla uskollinen, miten siihen pystyy pitemmässä suhteessa. Nyt ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Meillä on omakotitalo ja lapsi tulossa. Tässä elämäntilanteessa anteeksi antoni riippuisi hyvin paljon siitä miten mies itse suhtautuu. Jos pettäminen on tapahtunut kerran ja hän katuisi sitä oikeasti, ja olisi valmis tekemään kovemmin töitä suhteen eteen, uskon että kovalla työllä (ja kärsimykselläkin) voisimme saada suhteemme taas kuntoon. Toki se vaatisi aikaa, keskusteluja ja sitoutumista. Mutta itse olen tehnyt asioita joita olen saanut anteeksi. Anteeksianto ja toisen hyväksyntä kuuluu suhteeseen, oli kyseessä isoja tai pieniä asioita. Toki jokainen määrittelee itse mitä asioita ei voi antaa anteeksi.
Jos molemmat saamme elää täysipitkän elämän niin meillä kertyisi yhteisiä vuosia yli 60. Omasta mielestäni ei ole paha jos 60 vuotta sisältää yhden tai kaksi syrjähyppyä, jos suhde on muuten ollut rakastava ja toimiva ja nämä kriisit on selvitetty toista kunnioittaen. Toistuvia pettämisiä tai salasuhdetta en usko voivani antaa anteeksi, vaikka ehkä haluaisinkin, olisi luottamus mennyttä. Ja loppujen lopuksi jos mies pettäisi, en voi varmasti tietää etukäteen miten suhtaudun, tai miten mies itse suhtautuu tilanteeseen. Uskon kyllä että meidän on mahdollista olla se 60 vuotta yhdessä ilman että kumpikaan pettää, siihenhän me tietenkin pyrimme. Mutta mielestäni on realistisempaa ajattela niin, että joskus se tilanne saattaa meilläkin olla edessä[/QUOTE]
No, itse taas olen tilanteessa, että olen ollut muidenkin miesten kanssa kuin nykyiseni, meidän rakkautemma alkoi kun olin 31-vuotias ja ehkä senkin takia voin muiden miesten osalta sanoa, että been there, done that eikä ole tarvetta niitä enää koklailla
En usko, että olisin itse pystynyt sitoutumaan 14-vuotiaana loppuelämäksi, sen takia en sitä tehnytkään
Itse en ole ikinä miestäni pettäny ja uskon vahvasti että hänkään ei minua. Olemme olleet yhdessä 14 vuotiaasta lähtien ja olemme toistemme ainoat seksi kumppanit. Nuorempana tuli joskus kokeiltua kepillä jäätä, en ole kuitenkaan pettänyt tai edes suudellut ketään toista suhteemme aikana, mutta olen tehnyt joitaikin lievempiä juttuja joita en enää itseltäni hyväksyisi. Nämä kuitenkin laitan nuoruuden piikkiin. JOs saisin tietää että mieheni olisi pettänyt minua tuolloin, kun olimme todella nuoria, se tuntuisi ehkä pahalta, mutta se ei kaataisi suhdettamme. Olenhan antanut itselleni anteeksi tyhmäst teot, miksi siis en miehellenikin. 15-16 vuotias ei mielestäni pysty kantamaan vastuuta teoistan samoin kuin aikuinen ihminen. Jos taas mieheni olis pettänyt minua parin viimevuoden aikana, en varmaan olisi antanut anteeksi, sillä yhteisiä vuosi oli vielä melko vähän ja yhteistä elämäänkään ei ollut vielä kovin pysyväksi rakennettu. Jos ei muutaman vuoden seurustelun jälkeen pysty olla uskollinen, miten siihen pystyy pitemmässä suhteessa. Nyt ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Meillä on omakotitalo ja lapsi tulossa. Tässä elämäntilanteessa anteeksi antoni riippuisi hyvin paljon siitä miten mies itse suhtautuu. Jos pettäminen on tapahtunut kerran ja hän katuisi sitä oikeasti, ja olisi valmis tekemään kovemmin töitä suhteen eteen, uskon että kovalla työllä (ja kärsimykselläkin) voisimme saada suhteemme taas kuntoon. Toki se vaatisi aikaa, keskusteluja ja sitoutumista. Mutta itse olen tehnyt asioita joita olen saanut anteeksi. Anteeksianto ja toisen hyväksyntä kuuluu suhteeseen, oli kyseessä isoja tai pieniä asioita. Toki jokainen määrittelee itse mitä asioita ei voi antaa anteeksi.
Jos molemmat saamme elää täysipitkän elämän niin meillä kertyisi yhteisiä vuosia yli 60. Omasta mielestäni ei ole paha jos 60 vuotta sisältää yhden tai kaksi syrjähyppyä, jos suhde on muuten ollut rakastava ja toimiva ja nämä kriisit on selvitetty toista kunnioittaen. Toistuvia pettämisiä tai salasuhdetta en usko voivani antaa anteeksi, vaikka ehkä haluaisinkin, olisi luottamus mennyttä. Ja loppujen lopuksi jos mies pettäisi, en voi varmasti tietää etukäteen miten suhtaudun, tai miten mies itse suhtautuu tilanteeseen. Uskon kyllä että meidän on mahdollista olla se 60 vuotta yhdessä ilman että kumpikaan pettää, siihenhän me tietenkin pyrimme. Mutta mielestäni on realistisempaa ajattela niin, että joskus se tilanne saattaa meilläkin olla edessä[/QUOTE]
No, itse taas olen tilanteessa, että olen ollut muidenkin miesten kanssa kuin nykyiseni, meidän rakkautemma alkoi kun olin 31-vuotias ja ehkä senkin takia voin muiden miesten osalta sanoa, että been there, done that eikä ole tarvetta niitä enää koklailla
En usko, että olisin itse pystynyt sitoutumaan 14-vuotiaana loppuelämäksi, sen takia en sitä tehnytkään 
