Ompa nyt keskustelua petäämisestä...tässä mielipiteeni.:)

[minä-81]

En todellakaan voisi missään tilanteessa ikinä pettää miestäni. Rakastan häntä ja en koe mitään tarvetta sille että pettäisin, enkä voisi missään tilanteessa sellaista tehdä. Pelkkä ajatuskin siitä että pettäisin...ei ikinä! En ymmärrä sellaisia pariskuntia joissa petetään..miksi sitten olla yhdessä ollenkaan?! Eikö ole parempi että elää sitten erillään niin saa tehdä vapaasti mitä huvittaa?! Ja turha sanoa että on kuitenkin hyvä olla yhdessä kun rakastaa..PYH! Rakastamalleen ihmiselle ei sellaista tehdä, ei sellaiseen ole tarvetta!

Tämä oli minun mielipiteeni ja myös mieheni.

 

[minä-81]

ja siis keskustelua pettämisestä tietenkin.

 

[Anatolia]

Sori, mutta kuulostaa just sellaiselta että ollaan vielä kovin nuoria ja ehdottomia, ja kaiken lisäksi kuvitellaan että tiedetään mitä se puolisokin asiasta oikeasti ajattelee.

Rakkaus ei suinkaan ole ainoa pätevä syy olla yhdessä, eikä rakkauskaan ole niin yksioikoista mitä elokuvissa.

Mutta jokaisella saa olla tietysti oma mielipide

 

[minä-81]

Sori, mutta kuulostaa just sellaiselta että ollaan vielä kovin nuoria ja ehdottomia, ja kaiken lisäksi kuvitellaan että tiedetään mitä se puolisokin asiasta oikeasti ajattelee.

Rakkaus ei suinkaan ole ainoa pätevä syy olla yhdessä, eikä rakkauskaan ole niin yksioikoista mitä elokuvissa.

Mutta jokaisella saa olla tietysti oma mielipide

Nuoria?? 30v... Meistä kumpikin tietää että kumpikaan ei anna pettämistä anteeksi, se on siitä poikki jos selliatsa tekee. Ollaan kumpikin tultu aikanaan petetyksi ja tiedetään mitä se on...joten tiedetään varsin hyvin! Meidän liitossa ei onneksi tällaista tarvitse kummankaan tehdä. Meille RAKKAUS on tärkeää, sitä on joka päivä meidän elämässä ja se myös osoitetaan.

 

["vieras"]

Olet oikeassa. Pettäminen on törkeintä, mitä voi kellekään ihmiselle tehdä. Yleensäkin valehtelu on törkeää.

 

[minä-81]

[QUOTE="vieras";26902291]Olet oikeassa. Pettäminen on törkeintä, mitä voi kellekään ihmiselle tehdä. Yleensäkin valehtelu on törkeää.[/QUOTE]

Juuri näin. Inhoan kans valehtelua, sitä en voi sietää missään tilanteessa!

 

["Jenny"]

Jos mieheni humalassa pettäisi minua jonkun merkityksettömän panon kanssa, toivoisin ettei kertoisi minulle. Jos jostain saisin tietää, niin kykenisin varmasti antamaan anteeksi. En jotenkin pidä pelkkää seksiä niin pahana asiana, ettenkö siitä yli pääsisi. Minulle ei herää mustasukkaisia ajatuksia kun ajattelen tilannetta. Salasuhde, joka kuluttaisi meidän suhdetta myös henkisesti aiheuttaisi luultavasti eron.

 

[..]

Mä en sano olevani ehdoton kovinkaan monessa asiassa. Varsinkaan verrattuna mitä olin nuorempana. Mutta pettämistä meidän suhteessa pitäisin valintana, suhde nimittäin loppuu, oli pettäjä sitten kumpi tahansa. Uskon kyllä, että joskus jossain tilanteessa saattaa olla suurikin houkutus, mutta aivoissa pitää sen verran raksuttaa, että ymmärtää olla tuhoamatta perhettä yhden hetken takia.

Mies ei antaisi anteeksi pettämistä. Itsekään en pystyisi antamaan, vaikka todennäköisesti lasten takia haluaisinkin. Suhde ei tulisi enää onnistumaan edes väkisin. Ja yhdessä ollaan oltu n.8 vuotta, joista reilut 5 naimisissa ja todellakin ollaan asiasta puhuttu.

 

[Kais]

Sori, mutta kuulostaa just sellaiselta että ollaan vielä kovin nuoria ja ehdottomia, ja kaiken lisäksi kuvitellaan että tiedetään mitä se puolisokin asiasta oikeasti ajattelee.

Rakkaus ei suinkaan ole ainoa pätevä syy olla yhdessä, eikä rakkauskaan ole niin yksioikoista mitä elokuvissa.

Mutta jokaisella saa olla tietysti oma mielipide

Noh, eipä taija nuori ikä aina vaikuttaa tuolaiseen mielipiteeseen.
Enpä meinaa itsekkään miestäni pettää enkä koe siihen mitään tarvetta ja ikä on 35 vuotta.
Samaa mieltä myös mies, ei halua pettää ja menettää ihanaa parisuhdetta ja hällä ikää 40 vuotta.

Ihmisiä on erilaisia, toisille puoliso ja parisuhde on niin tärkeä ettei halua pettää
eikä rikkoa parisuhdetta ja toisille pettäminen voi olla helppoa.

Jotkut pystyy olemaan huonossakin parisuhteessa ja antamaan anteeksi kaiken,
toiset taas haluaa olla hyvässä parisuhteessa, ilman pettymyksiä ja pettämistä.

 

["vieras"]

Huvittavia on ne, jotka pistää kännin syyksi koko pettämisen. Jos mies/nainen ei sen vertaa kontrolloi viinan käyttöä ettei osaa pitää housuja jalassa, niin olisko syytä lopettaa koko läträys?

Viina ei ole mikään tekosyy pettämiselle, enkä aloittajan tapaan antaisi pettämistä anteeksi. Ja ikää kohta 35, miettikääpä sitä! Mies samoilla linjoilla.

 

[justjoo]

En todellakaan voisi missään tilanteessa ikinä pettää miestäni. )

Ikinä on pitkä aika ja ei sitä tiedä, millaiseen tilanteseen voi joskus joutuakaan. Eli itse en ainakaan tälläisiä pystyisi puhumaan. En itseni enkä varsinkaan mieheni puolesta. Vaikka meillä terve, onnellinen ja luottavainen parisuhde onkin ollut viimeiset 12vuotta.

Ja siis en tällä tarkoittanut, että pettäminen olisi hyväksyttävä tai millään tavalla kuuluisi parisuhteseen, että sitä pitäisi puolustella. En todellakaan. Ei mullakaan ole tällä hetkellä tai milloinkaan meidän parisuhteen aikana käynyt edes mielessä, että lähtisinpä vieraisiin. Mutta tulevaisuuden puolesta on hankala puhua. Ihmiset tekevät tyhmyyksiä, jopa ne viisaimmatkin.

 

[Anatolia]

Noh, eipä taija nuori ikä aina vaikuttaa tuolaiseen mielipiteeseen.

Tarkoitinkin lähinnä tuota, ettei ymmärretä sellaisia pariskuntia, joissa petetään ja ollaan silti yhdessä. Mä ymmärrän - ymmärrän, koska tiedostan ettei pelkkä rakkaus ole ainoa syy olla parisuhteessa, itse asiassa se on vain yksi osa parisuhdetta. Ja uskon, että vaikka pettäisi, niin voi silti rakastaa.

Se, mitä mä omassa suhteessani haluan ja sallin, ei liity asiaan mitenkään. Kun ikää on tullut lisää, niin olen alkanut ymmärtämään myös niitä pariskuntia, jotka ei eroa kun toinen jää pettämisestä kiinni. Nuorempana en tajunnut asiaa ollenkaan, suhtautumiseni pettämiseen oli paljon tunnepitoisempi ja ehdottomampi (siis toisten parisuhteista edelleen kyse, ei mun omasta).

 

[minä-81]

Tarkoitinkin lähinnä tuota, ettei ymmärretä sellaisia pariskuntia, joissa petetään ja ollaan silti yhdessä. Mä ymmärrän - ymmärrän, koska tiedostan ettei pelkkä rakkaus ole ainoa syy olla parisuhteessa, itse asiassa se on vain yksi osa parisuhdetta. Ja uskon, että vaikka pettäisi, niin voi silti rakastaa.

Se, mitä mä omassa suhteessani haluan ja sallin, ei liity asiaan mitenkään. Kun ikää on tullut lisää, niin olen alkanut ymmärtämään myös niitä pariskuntia, jotka ei eroa kun toinen jää pettämisestä kiinni. Nuorempana en tajunnut asiaa ollenkaan, suhtautumiseni pettämiseen oli paljon tunnepitoisempi ja ehdottomampi (siis toisten parisuhteista edelleen kyse, ei mun omasta).

On sulla ajatukset!!!:O kuulostat ihan siltä että olet ihminen joka pettää...

 

[Anatolia]

On sulla ajatukset!!!:O kuulostat ihan siltä että olet ihminen joka pettää...

Ja sä kuulostat jotenkin yksinkertaiselta. Ei pahalla.

 

[minä-81]

Ja sä kuulostat jotenkin yksinkertaiselta. Ei pahalla.

Niinpä tietenkin. Sellainen ihminen tietenkin just on yksinkertainen joka elää onnelisessa parisuhteessa jossa ei petetä! Ihan miten vaan. Meillä kumpikin katsos arvostaa toistaan. Että mietippä nyt uudemman kerran kuka tässä on yksinkertainen!!

 

["Milja"]

Ja sä kuulostat jotenkin yksinkertaiselta. Ei pahalla.

Mä ymmärrän sua Anatolia täysin. Juuri noin itsekin ajattelen ja koen, paljon enemmän elämää nyt nähneenä ja kokeneena.

 

["Juudit"]

Tarkoitinkin lähinnä tuota, ettei ymmärretä sellaisia pariskuntia, joissa petetään ja ollaan silti yhdessä. Mä ymmärrän - ymmärrän, koska tiedostan ettei pelkkä rakkaus ole ainoa syy olla parisuhteessa, itse asiassa se on vain yksi osa parisuhdetta. Ja uskon, että vaikka pettäisi, niin voi silti rakastaa.

Se, mitä mä omassa suhteessani haluan ja sallin, ei liity asiaan mitenkään. Kun ikää on tullut lisää, niin olen alkanut ymmärtämään myös niitä pariskuntia, jotka ei eroa kun toinen jää pettämisestä kiinni. Nuorempana en tajunnut asiaa ollenkaan, suhtautumiseni pettämiseen oli paljon tunnepitoisempi ja ehdottomampi (siis toisten parisuhteista edelleen kyse, ei mun omasta).

Tässä on mun mielestä taas paljon asiaa.

Mä olen itse sellainen paljon parjattu heikkoluonteinen, huonon itsetunnon omaava surkimus joka katselee edelleen pettäjä miestä.

Nuorempana olin ihan ehdoton pettämisen kanssa ja asiat oli kovin mustavalkoisia. Mutta kuten anatolia kirjoitti on iän ja parisuhteen mukana tullut uusia perspektiivejä ja tajunnut että myös niitä harmaita alueita on.

 

[Anatolia]

Niinpä tietenkin. Sellainen ihminen tietenkin just on yksinkertainen joka elää onnelisessa parisuhteessa jossa ei petetä! Ihan miten vaan. Meillä kumpikin katsos arvostaa toistaan. Että mietippä nyt uudemman kerran kuka tässä on yksinkertainen!!

Mielikuvani vahvistui juuri jonkin verran.

Ei meilläkään päin persettä mene, arvostetaan toisiamme, ei tietääkseni olla petettykään (kumpikaan ei kyllä ole toisensa vanginvartija, mutta ei ole ollut syytä epäillä pettämistä). Mutta eipä mun ja mieheni suhde mitenkään siihen liity, että ymmärränkö miksi jotkut parit ei eroa vaikka toinen on jäänyt kiinni pettämisestä, vai enkö ymmärrä. Jne. Eli vaikka mä elän tavalla A, voin ymmärtää miksi jotkut elää tavalla B tai C, vaikka itse en haluaisikaan elää tavalla B tai C.

 

[justjoo]

Tarkoitinkin lähinnä tuota, ettei ymmärretä sellaisia pariskuntia, joissa petetään ja ollaan silti yhdessä. Mä ymmärrän - ymmärrän, koska tiedostan ettei pelkkä rakkaus ole ainoa syy olla parisuhteessa, itse asiassa se on vain yksi osa parisuhdetta. Ja uskon, että vaikka pettäisi, niin voi silti rakastaa.

Se, mitä mä omassa suhteessani haluan ja sallin, ei liity asiaan mitenkään. Kun ikää on tullut lisää, niin olen alkanut ymmärtämään myös niitä pariskuntia, jotka ei eroa kun toinen jää pettämisestä kiinni. Nuorempana en tajunnut asiaa ollenkaan, suhtautumiseni pettämiseen oli paljon tunnepitoisempi ja ehdottomampi (siis toisten parisuhteista edelleen kyse, ei mun omasta).

Todella samansuuntaisia ajatuksia minullakin. En kanssa parikymppisenä vastarakastuneena olisi voinut edes kuvitella, että olisin antanut pettämisen anteeksi. Ja ihmettelin kovasti näitä pareja, jotka näin toimivat. Minusta pettäminen olisi ollut ehdoton loppu parisuhteelle.

Nyt, reilu kolmikymppisenä (olen ap:ta vuoden vanhempi ), useita vuosia yhdessä olleina, kolmen lapsen äitinä, on ajatus hiukan muuttunut... En olekaan enään niin ehdoton. En ole varma, haluaisinko heittää nämä onnelliset vuodet yhden panon vuoksi menemään. En ainakan siltä istumalta. Toki, toisen uskottomuus sattuisi aivan kamalasti, mutta olisin valmis taistelemaan ja tekemään hemmetisti töitä, että saisin suhteemme vielä kasaan jos toinenkin sitä haluaisi. Ei siitä tietysti voisi olla varma, että pystyisin antamaan anteeksi ja että parisuhteemme jatkuisi kuitenkin. Mutta olisin ainakin valmis yrittämään.

 

[minä-81]

Kyllä ihminen tekee ittestään aika halvan ja alistetun jos tuollaiseen alistuu että antaa itseään pettää..ja sellaisia mä säälin. Toivoisin että hekin oppisivat arvostamaan itseään ja oppimaan ettei heitä voi kohdella noin. Mutta jokaisella tietty oma elämä. Pääasia että on onnellinen...mutta sitä vaan en ymmärrä miten voi olla onnellinen ihmisen kanssa joka on pettänyt..

 

["Juudit"]

Kyllä ihminen tekee ittestään aika halvan ja alistetun jos tuollaiseen alistuu että antaa itseään pettää..ja sellaisia mä säälin. Toivoisin että hekin oppisivat arvostamaan itseään ja oppimaan ettei heitä voi kohdella noin. Mutta jokaisella tietty oma elämä. Pääasia että on onnellinen...mutta sitä vaan en ymmärrä miten voi olla onnellinen ihmisen kanssa joka on pettänyt..

Just näin

Mua kannattaakin säälitellä. Mies petti minua 7v jälkeen, meillä oli 2 pientä lasta ja hän vielä ilmoitti ettei halua yrittää ja viskelin hänen kamat pitkin katuja ja muutettiin erilleen. Nyt tuosta on 8vuotta, lapset on isompia, uusi sarja tehtynä ja joka päivä on opeteltu huomioimaan toisemme arjessa. Olen myös onnellinen, mutta selkeästi mielestäsi väärän ihmisen kanssa

 

[Anatolia]

Kyllä ihminen tekee ittestään aika halvan ja alistetun jos tuollaiseen alistuu että antaa itseään pettää..ja sellaisia mä säälin. Toivoisin että hekin oppisivat arvostamaan itseään ja oppimaan ettei heitä voi kohdella noin. Mutta jokaisella tietty oma elämä. Pääasia että on onnellinen...mutta sitä vaan en ymmärrä miten voi olla onnellinen ihmisen kanssa joka on pettänyt..

Miten sä sen käytännössä estäisit?

Sitä minäkään en ymmärrä, miksi joku antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi uskottomuuden. Kun toinen menee ja sikailee, ja toteaa korkeintaan ehkä "oho, lipsahti", ja sitten toinen itkee ja raivoaa, toisen sanoessa että no sori en tee enää, kunnes taas jatkaa temppujaan. Sellaisessa suhteessa elävä ihminen ei paljon itseään arvosta.

Mutta sen ymmärrän, ja tavallaan ihailenkin sitä, että suhdetta ei heitetä romukoppaan yhden virheen takia. Että asiat käydään läpi, nostetaan kissa pöydälle, selvitetään pettämiseen johtaneet syyt, haetaan kenties ulkopuolista apua asiaan, ja annetaan lopulta anteeksi. Selvitään suuresta kriisistä ja suhde jatkuu ehkä parempana kuin ennen. Se on vahvan ihmisen merkki, enkä tiedä olisinko itse yhtä vahva vastaavassa tilanteessa.

 

[justjoo]

Kyllä ihminen tekee ittestään aika halvan ja alistetun jos tuollaiseen alistuu että antaa itseään pettää..ja sellaisia mä säälin. Toivoisin että hekin oppisivat arvostamaan itseään ja oppimaan ettei heitä voi kohdella noin. Mutta jokaisella tietty oma elämä. Pääasia että on onnellinen...mutta sitä vaan en ymmärrä miten voi olla onnellinen ihmisen kanssa joka on pettänyt..

Antaa itseään pettää??? Tuskin siinä siltä petetyltä lupaa kysytään..... Vai oletko sinä ollut edellisessä parisuhteessa ollut halpa ja alistettu, kun se toinen puolisko sinua kerran petti? Niinpä. Törkeästi sanottu, tiedän, mutta tällä tavalla itse asiaa ilmaisit.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että onko teillä kuinka pitkä parisuhde takana? Ihan siitä syystä, että itselläni se suhtautuminen pettämiseen on muuttunut juurikin 12v parisuhteen myötä. Toisaalta, minua ei ole ikinä petetty, joten ymmärrän, että sinulla on kovin erilainen näkökanta asiaan. Koita sinäkin ymmärtää toisten ihmisten ratkaisua, pääasia että ovat onnellisiä

 

[minä-81]

Antaa itseään pettää??? Tuskin siinä siltä petetyltä lupaa kysytään..... Vai oletko sinä ollut edellisessä parisuhteessa ollut halpa ja alistettu, kun se toinen puolisko sinua kerran petti? Niinpä. Törkeästi sanottu, tiedän, mutta tällä tavalla itse asiaa ilmaisit.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että onko teillä kuinka pitkä parisuhde takana? Ihan siitä syystä, että itselläni se suhtautuminen pettämiseen on muuttunut juurikin 12v parisuhteen myötä. Toisaalta, minua ei ole ikinä petetty, joten ymmärrän, että sinulla on kovin erilainen näkökanta asiaan. Koita sinäkin ymmärtää toisten ihmisten ratkaisua, pääasia että ovat onnellisiä

On oltu 6v naimissa nykyisen miehen kanssa ja täytyy sanoa että en parempaa miestä olisi voinut löytää. Mutta antaa tämän keskustelun nyt olla. Pääasia ittelle että ollaan onnellisia ja tiedetään itse miten suhteessamme eletään ja mitä halutaan. On ihana löytää ihminen joka minua arvostaa ja kunnioittaa ihmisenä ja rakastaa. Se on onnea ja rakkautta.

 

["kekkonen"]

On sulla ajatukset!!!:O kuulostat ihan siltä että olet ihminen joka pettää...

Musta kuulostaa siltä että Anatolia on ihminen jota petetään. Siis tämä vaikutelma minulle tulee näiden pettämis keskustelujen myötä joihin kyseinen nimimerkki hyvin usein osallistuu.
En siis tietenkään asiasta mitään oikeasti tiedä mutta mielikuva on tälläinen.