Miesystäväni mielestä on erikoista
"Omituisia tapoja"
Jonkin jälkeen on jokin pantava jonnekin, kun sen on joskus ajatellut parasta olla siellä ja siihen on tottunut. On vakiintunut käsitys siitä miten mikäkin kuuluu olla ja minne missään tapauksessa ei sovi sijoittaa jotakin.
Tapaa ei hevin muutella, tehdään se mihin on totuttu ja tiedetään miltä kaiken pitää näyttää. Järjestys on saavutettu kun kaikki on kohdallaan. Vaikka osat tuokion päästä liikkuvat omilta paikoiltaan minne mikin, on ne ennen sitä aseteltava aina sinne minne ne kuuluvat. Silloin näyttää siistiltä muuten ei, ja se tyydyttää kunhan ohikiitävän hetken niin on.
Joidenkin paikkojen tulee olla päivittäin tietyn näköisiä, toisia muutellaan vuorokaudenajan mukaan siten kuin niiden ulkonäköä ja ominaisuuksia kuuluu vaihdella. Yleisempien ohjearvojen, rajoitusten, odotusten, tiettyjen sääntöjen mukaan. Mahdollisesti hyvässä synkronissa väestön samaan käyttöön varattujen paikkojen kanssa.
Tilojen tyylissä pyritään ylläpitämään myös merkittäviä yhtäläisyyksiä enemmistön tottumuksiin nähden, ilmentäen muodollisena tunnistettavaa kokonaisuutta. Lähemmässä vertailussa huomattavaa poikkeavuutta usein paheksutaan, ilman pätevää syytä, ehkä pelkän tavan yleisyyteen vedoten, oli tapa hyödyllinen, vanhentunut, jollekin tarpeeton, tai ei.
Asuinympäristö on harvoin huomattavan kaunis, toimintaa tukeva, tai muutoin elämäntapaan sovitettu. Tarpeisto on tavallisesti katseilta suojassa, harrasteet piilossa, välineet kätkettynä jne.
Siisteysihanne on pikkusievä ja virikeköyhä, vain joinekin persoonallisuutta sovinnaisin asetteluin kuvastamaan valituin pikkuesinein.
Sitä en pidä omituisena jos en ole jostain tavasta aikaisemmin kuullut tai nähnyt muilla käytössä. Se on vain erilainen tyyli, minkä voi tehdä omituiseksi lähinnä epäkäytännöllisyys tai sen vaikeatajuinen, epäselväksi jäävä tarkoitus.
Suhtaudun mielenkiinnolla eri tapoihin uusiin ja vanhoihin. Yritän nähdä niiden edut, varastaa hyvät ideat ja soveltaa niitä vähän kaikkeen, eli mahdollisuuksien mukaan luovasti vaikka muuhunkin tarkoitukseen.
Erikoista voi olla minulle uusi tapa, missä on keksitty oivalla tavalla saada esim. lisämukavuutta vähällä tai 'samalla vaivalla', tai jopa vähemmällä, verrattuna entiseen rutiiniin. Siis ovela jippo, mihin haluaa heti itsensäkin totuttaa.
"mitä ns. "outoja tapoja" teillä muilla elleillä on miestensä mielestä?"
Omituisin tapa on se miten niihin tapoihin suhtaudutaan, omiin tapoihin ja toisten, sekä niiden suhteeseen, eli käytännössä voi tapojen suhde olla yhtäkuin ihmisten suhde toisiinsa.
Kun ne minusta ovat vain ikävystyttäviä rutiineja, on vaikea ymmärtää miksi psyyke on niin kovalla koetuksella pelkän triviaalin askareen yhteydessä.
"Omituisia tapoja"
Kahdenvälisissä neuvotteluissa on edelleen käsitelty maailmanluokan rinkula-kysymystä. Huhupuheenjohtaja Ruiskasen uudistama esitys ylöspäin yhteensovittelusta korostaa ennakkotapausten tärkeyttä. Hän kommentoi: "Itse jätän esim. vessanrenkaan ylös!".
Edustaja Hyyskä-Pömpeli sanoo asioita riittävän vielä moneen istuntoon: "
josta en ole ainakaan vielä edes maininnut?".
Hutkijatyön summittaistoimitunnustelija Pikkunoro huomauttaa: "Minä jätän aina kaikkien kaappien ja laatikoiden ovet auki."
Asian kannetta hoitava valiokummanuivaston istuva jäsen Lirilä toivoo lisätietoja: "Ja meillä jätetään wc-kansi auki. Tällainen on siis jonkun mielestä outoa?"
Astiantuntija Yli-Pissin arviossa kanteen ponnelaskelman mukaan voi hyvin kaksiasentoisena luottaa ja sillä todetaan olevan vain yksi käyttötarkoitus, sekä tyypllisesti toisessa se on poissa käytöstä sekä turha.
Tuo on kuulemma As-ihmisillä aika tyypillistä, ja liittyy muistaakseni joihinkin muihinkin diagnooseihin.