omituisia asenteita uusperhe kuvioissa...

[mikrokitumoppi]

Tai etäisän on pakko ottaa lapsi luokseen vaikka onkin itse kovassa kuumessa, koska äiti on jo sopinut menevänsä illalla bilettämään...
Tämä on ensimmäinen kerta vuosien aikana, kun isä olisi estynyt niin äiti alkaa heti "pitääkö meidän lähteä nyt lastenvalvojalle tuon sun pelleilyn vuoksi".

Tämä ihan tosi elämästä :headwall:

mutta hoitaahan se lähiäitikin sairastuessaan varmasti sitä lasta yksin, jollei isällä ole tapaamisvuoroa.. hei joustoa vähän, eikö vaan

Hoitaisikin

 

[hivenenhullu]

Tai etäisän on pakko ottaa lapsi luokseen vaikka onkin itse kovassa kuumessa, koska äiti on jo sopinut menevänsä illalla bilettämään...
Tämä on ensimmäinen kerta vuosien aikana, kun isä olisi estynyt niin äiti alkaa heti "pitääkö meidän lähteä nyt lastenvalvojalle tuon sun pelleilyn vuoksi".

Tämä ihan tosi elämästä :headwall:

mutta hoitaahan se lähiäitikin sairastuessaan varmasti sitä lasta yksin, jollei isällä ole tapaamisvuoroa.. hei joustoa vähän, eikö vaan

Hoitaisikin

no se jousto tarkottais sitä että MOLEMMAT joustaa.. eli niitä tapaamisia vois siirtää ja auttaa toista tarvittaessa...

 

[-]

No yleensäkin uusperhekuviot on niin kompleksisia ja jokainen kuviossa joutuu elämään varpaillaan, jos ei sitten ala ihan itsekkääksi. Uskon, että moni olisi miettinyt eroamistaan uudelleen, jos olisi pystynyt ennustamaan millaista säätämistä elämä on. Ja monet joutuu elämään näiden kuvioiden kanssa vuosikausia, jopa pari vuosikymmentä. Joo ja yleistän ihan tahallani, kun omakin elämä on yhtä säätämistä, vaikka asiat sentään sujuu ja lapset isoja.

 

[hivenenhullu]

No yleensäkin uusperhekuviot on niin kompleksisia ja jokainen kuviossa joutuu elämään varpaillaan, jos ei sitten ala ihan itsekkääksi. Uskon, että moni olisi miettinyt eroamistaan uudelleen, jos olisi pystynyt ennustamaan millaista säätämistä elämä on. Ja monet joutuu elämään näiden kuvioiden kanssa vuosikausia, jopa pari vuosikymmentä. Joo ja yleistän ihan tahallani, kun omakin elämä on yhtä säätämistä, vaikka asiat sentään sujuu ja lapset isoja.

helpointa taitasi olla jos ne aikuiset jättäis omat katkeruutensa, mustasukkaisuutensa ym taakseen aj osais elää sovussa... siis niin että kaikki keskenään voisivat sopia asioista vaikak kahvikupposen ääressä, selvittää ongelmat heti niiden ilmaannuttua, ilman riitaa...
en ymmärrä miksi uusien puolisoiden pitää lähteä mukaan riitoihin ja kiukutteluihin, eihän heille ole kukaan mitään tehnyt.. ja vanhempine pitäisi kyetä selvittämään välinsä jo eron aikana jotta ne ei vaikuttaisi enää elämään eron jälkeen...

 

[-]

No yleensäkin uusperhekuviot on niin kompleksisia ja jokainen kuviossa joutuu elämään varpaillaan, jos ei sitten ala ihan itsekkääksi. Uskon, että moni olisi miettinyt eroamistaan uudelleen, jos olisi pystynyt ennustamaan millaista säätämistä elämä on. Ja monet joutuu elämään näiden kuvioiden kanssa vuosikausia, jopa pari vuosikymmentä. Joo ja yleistän ihan tahallani, kun omakin elämä on yhtä säätämistä, vaikka asiat sentään sujuu ja lapset isoja.

helpointa taitasi olla jos ne aikuiset jättäis omat katkeruutensa, mustasukkaisuutensa ym taakseen aj osais elää sovussa... siis niin että kaikki keskenään voisivat sopia asioista vaikak kahvikupposen ääressä, selvittää ongelmat heti niiden ilmaannuttua, ilman riitaa...
en ymmärrä miksi uusien puolisoiden pitää lähteä mukaan riitoihin ja kiukutteluihin, eihän heille ole kukaan mitään tehnyt.. ja vanhempine pitäisi kyetä selvittämään välinsä jo eron aikana jotta ne ei vaikuttaisi enää elämään eron jälkeen...

Näinhän se olisi ideaalitilanteessa, mutta harvoin ne erot taitaa olla sellaisia, että jommalla kummalla ei jäisi katkeruutta toista kohtaan, joka sitten jollakin tavoin purkautuu (ne purkaukset voi olla ihan arkipäiväisiä eikä toinen edes tajua, että niillä hankaloittaa toisen arkea/pahoittaa toisen mielen). Ja kun kuvioihin tulee mukaan vanhemman uusi kumppani, niin hän tuo vielä mukanaan omat tapansa ja arvomaailmansa. Ja mä en usko, että esim. moni lähivanhempi tajuaa millaista on olla etävanhempi eikä etävanhempikaan pysty ymmärtämään etukäteen kuviota/tunteita, jotka etävanhemmuus herättää. Ja sama päinvastoin.

 

[hivenenhullu]

No yleensäkin uusperhekuviot on niin kompleksisia ja jokainen kuviossa joutuu elämään varpaillaan, jos ei sitten ala ihan itsekkääksi. Uskon, että moni olisi miettinyt eroamistaan uudelleen, jos olisi pystynyt ennustamaan millaista säätämistä elämä on. Ja monet joutuu elämään näiden kuvioiden kanssa vuosikausia, jopa pari vuosikymmentä. Joo ja yleistän ihan tahallani, kun omakin elämä on yhtä säätämistä, vaikka asiat sentään sujuu ja lapset isoja.

helpointa taitasi olla jos ne aikuiset jättäis omat katkeruutensa, mustasukkaisuutensa ym taakseen aj osais elää sovussa... siis niin että kaikki keskenään voisivat sopia asioista vaikak kahvikupposen ääressä, selvittää ongelmat heti niiden ilmaannuttua, ilman riitaa...
en ymmärrä miksi uusien puolisoiden pitää lähteä mukaan riitoihin ja kiukutteluihin, eihän heille ole kukaan mitään tehnyt.. ja vanhempine pitäisi kyetä selvittämään välinsä jo eron aikana jotta ne ei vaikuttaisi enää elämään eron jälkeen...

Näinhän se olisi ideaalitilanteessa, mutta harvoin ne erot taitaa olla sellaisia, että jommalla kummalla ei jäisi katkeruutta toista kohtaan, joka sitten jollakin tavoin purkautuu (ne purkaukset voi olla ihan arkipäiväisiä eikä toinen edes tajua, että niillä hankaloittaa toisen arkea/pahoittaa toisen mielen). Ja kun kuvioihin tulee mukaan vanhemman uusi kumppani, niin hän tuo vielä mukanaan omat tapansa ja arvomaailmansa. Ja mä en usko, että esim. moni lähivanhempi tajuaa millaista on olla etävanhempi eikä etävanhempikaan pysty ymmärtämään etukäteen kuviota/tunteita, jotka etävanhemmuus herättää. Ja sama päinvastoin.

niinhän se on... mutta tuohon pitäis pyrkiä... lasten parasta kuitenkin pitäisi ajatella..

 

[-]

No yleensäkin uusperhekuviot on niin kompleksisia ja jokainen kuviossa joutuu elämään varpaillaan, jos ei sitten ala ihan itsekkääksi. Uskon, että moni olisi miettinyt eroamistaan uudelleen, jos olisi pystynyt ennustamaan millaista säätämistä elämä on. Ja monet joutuu elämään näiden kuvioiden kanssa vuosikausia, jopa pari vuosikymmentä. Joo ja yleistän ihan tahallani, kun omakin elämä on yhtä säätämistä, vaikka asiat sentään sujuu ja lapset isoja.

helpointa taitasi olla jos ne aikuiset jättäis omat katkeruutensa, mustasukkaisuutensa ym taakseen aj osais elää sovussa... siis niin että kaikki keskenään voisivat sopia asioista vaikak kahvikupposen ääressä, selvittää ongelmat heti niiden ilmaannuttua, ilman riitaa...
en ymmärrä miksi uusien puolisoiden pitää lähteä mukaan riitoihin ja kiukutteluihin, eihän heille ole kukaan mitään tehnyt.. ja vanhempine pitäisi kyetä selvittämään välinsä jo eron aikana jotta ne ei vaikuttaisi enää elämään eron jälkeen...

Näinhän se olisi ideaalitilanteessa, mutta harvoin ne erot taitaa olla sellaisia, että jommalla kummalla ei jäisi katkeruutta toista kohtaan, joka sitten jollakin tavoin purkautuu (ne purkaukset voi olla ihan arkipäiväisiä eikä toinen edes tajua, että niillä hankaloittaa toisen arkea/pahoittaa toisen mielen). Ja kun kuvioihin tulee mukaan vanhemman uusi kumppani, niin hän tuo vielä mukanaan omat tapansa ja arvomaailmansa. Ja mä en usko, että esim. moni lähivanhempi tajuaa millaista on olla etävanhempi eikä etävanhempikaan pysty ymmärtämään etukäteen kuviota/tunteita, jotka etävanhemmuus herättää. Ja sama päinvastoin.

niinhän se on... mutta tuohon pitäis pyrkiä... lasten parasta kuitenkin pitäisi ajatella..

Niin pitäisi.

 

[aletheia]

Meillä onneksi toimii molempiin suuntiin. Aina ajatellaan tilanteet, miten on lapsille parasta. Jos tulee sairastuminen ennen isille menoa, niin se meno tarvittaessa perutaan. Sairasta lasta ei lähdetä kuskaamaan muualle vain sen takia, että sattuu olemaan tapaamisvkl. Joustot toimii hyvin. Kaikki me exät ja nyxät tulemme keskenämme toimeen. Musta on ihanaa, kun lapsilla on äitipuoli, joka tykkää heistä ja toisinpäin.

 

[..]

meillä oli kerran tilanne, et äiti toi meille lapset 3, 4 ja 6 vuotiaat. 3 ja 4 vuotiaat oksentanu edellisyön, ja vanhimmalla oli tauti meneillään. meille sanottiin siinä vaihees ko lapset riisuttu ja äiti lähteny. laitto vaan viestin perään. ja meillä kotona mun 3 ja 6 vuotiaat lapset. joten arvata saattaa et me oltiin koko porukka seuraavan viikon vattataudissa.. että ketutti!!!!!!

 

[hivenenhullu]

meillä oli kerran tilanne, et äiti toi meille lapset 3, 4 ja 6 vuotiaat. 3 ja 4 vuotiaat oksentanu edellisyön, ja vanhimmalla oli tauti meneillään. meille sanottiin siinä vaihees ko lapset riisuttu ja äiti lähteny. laitto vaan viestin perään. ja meillä kotona mun 3 ja 6 vuotiaat lapset. joten arvata saattaa et me oltiin koko porukka seuraavan viikon vattataudissa.. että ketutti!!!!!!

voin uskoa että otti päähän ja lujasti