Omituinen anoppi.. Neuvoja?

[Hämillään]

Miltä kuullostaa ulkopuolisen silmin.. Olemme seurustelleet mieheni kanssa 5 vuotta, miehelläni poika (kouluikäinen) ex puolisonsa kanssa. Tapasin anoppiani muutamia kertoja suhteemme alkuaikoina ja anoppi vaikutti mukavalta ja tapaamiset sujui mallikkaasti, kunnes anoppi alkoi käyttäytymään ykskaks välinpitämättömästi minua ja miestä kohtaan n.6 kk seurusteltuamme. Kuulin mieheltäni että anoppi oli puhunut myös "pahaa" minusta mieheni ex puolisolle, sanonut etten kuulu perheeseen kun ei me edes tunneta yms. Ajattelin antaa asian olla ja jatkaa elämääni "ilman anoppia".. Vuodet vieri ja anoppi soitteli miehelleni lähinnä että mitä olivat jutelleet miehen ex puolison kanssa ja sitä rataa. Jätin menemättä jouluina ja juhlina miehen äidille, eikä sitä edes ihmetelty missään vaiheessa. Nyt viisi vuotta eteenpäin anopin ja ex miniän välit alkoivat hiertymään ja nyt heillä ilmeisesti totaallinen riita + välit poikki systeemi, anoppi on alkanut soittelemaan minulle kuulumisiani, kutsuu kylään jne. Olen hyvin hämmilläni tästä, enkä oikein tiedä miten pitäisi jatkaa, vastaanko anopin kutsuun ja alan olemaan häneen yhteyksissä? Olisi mukava kuulla ulkopuolisen mielipiteitä

 

["henni"]

..Itse ajattelen näin, että anopilla pitää olla joku "paras ystävä". Mutta taitaa olla aika itsepäistä/itsekästä ja herkästi suuttuvaa laatua. Saattaisit saada anopista nyt itsellesi uuden "parhaan ystävän", mutta eeehkä tämä ystävyys jatkuu niin kauan, kun et mene suuttuttamaan anoppia. Oma suositukseni on, että ota hänestä "kaveri", asiallisen kohtelias ja lämmin yhteydenpito mutta myös asiallinen etäisyys. Näin et itse loukkaannu eikä anoppi pysty aloittamaan riitaa kanssasi.

 

["vieras"]

Pidä kohtelias etäisyys anoppiisi. Älä ikinä luota ihmiseen, jonka ystävyys perustuu siihen että hän kumartaa yhdelle ja pyllistää toiselle. Hänen aikeensa perustuvat vain toisten hyväksikäyttämiseen ja koska olet siinä helposti saatavilla älä suostu olemaan hänen seuraneitinsä. Joku päivä teille tulee jostakin asiasta erimielisyyttä ja olet hänen hampaissaan. Joten mitä asiallaisemman linjan pidät sen paremmin pärjäät anoppisi kanssa. On kiva, että haluaa nyt tutustua sinuun, mutta kun ei se ole aitoa ja vilpitöntä.

 

["jojo"]

Mullakin on ekana mielessä, että anoppi on jo näyttänyt oikean karvansa, suhtautusisin häneen hyvin varauksella. En siis nyrpistellen, mutta en kyllä laskisi hänen varaansa paljoakaan.

Vaihtoehto B riippuu miehen exästä: jos hän on ollut kovin vaativa persoona ja anoppi kynnysmatto, niin hän on voinut pidellä anoppia pihdeissään ja estää painostamalla suhteet uuteen miniään. Vedoten esim. hänen ja anopin keskisiin väleihin ja siihen, että "lasten takia" pitäisi toimia, kuten tähän asti on toimittu. Nyt tämä kuvio olisi syystä tai toisesta mennyt rikki ja anoppi vapaa tekemään mitä haluaa.

 

[Hämillään]

Olisiko minun hyvä alkaa nyt vierailemaan siellä ja hän meillä vaiko? Vai jatkaisinko samaa mallia että "elän omaa elämääni"? Anoppi ei tosiaan ole meilläkään käynyt vuosiin kun mieheni ei ole pitänyt hänen käytöksestään, mies kyllä soittelee ja käy äidillään. Mies on myös yrittänyt alkuaikoina puhua äidilleen että mistä kiikastaa, saamatta järkevää vastausta. Se on ainakin varmaa, minkä "jojo" jo tuossa mainitsi että anoppi yrittää miellyttää ex puolisoa jotta "saa" tavata pojanpoikaansa (poika asuu meillä joka toinen vloppu). Ex puoliso on myös tosiaan juuri tätä "vaativaa" sorttia joka on kyllä jo uudessa avioliitossa, mutta kietoo ex anoppiaan pikkurillinsä ympärille. Vaikea tilanne, eikö? Tulee juurikin hieman hyväksikäytetty olo ja jopa vähän typerä jos nyt alan anopin kanssa kaveeraamaan oikein kunnolla :/

 

["jojo"]

Voisin ottaa ohjelmaan kohteliaisuuskäynnit silloin tällöin, mutta en alkaisi kaveeraamaan tiiviimmin. Siis voisin käydä joskus ja jouluna, mutta en mitään kerran viikossa (tai edes kahdessa) kahvitteluja sallisi, ettei yhtkkiä oltaisi siinä tilanteessa, että anoppi on aivan iholla, eikä hänestä pääse eroon, ilman että hän mollaa ja syyllistää.

Voisin kuvitella, että treffit osuisivat aika luonnollisella tavalla lapsen isäviikonlopuille, jolloin pääsisi nuuskimaan ilmaa mummotapaamisten varjolla. Mutta ei joka kerta, kun lapsi on paikalla.

 

["vieras"]

Mulla oli siinä mielessä vähän samanlainen tilanne, ettei miehen vanhemmat hyväksyneet mua kolmeen vuoteen. Nykyään meillä on ihan hyvät välit, ja anoppi varsinkin on mukava ihminen. Ehkä voisit mennä mukaan, kun miehesi menee seuraavan kerran käymään äitinsä luona.

 

[Hämillään]

Kiitos kannustavista ja hyvistä ajatuksista todella!
On ollut hieman yksinäistä monta vuotta mietiskellä tätä asiaa yksin ja sitä että mitä olen tehnyt "väärin" ansaitakseni tämän anopittomuuden (heh) ja ns. syrjinnän, ystävilläni kun tuntuu kaikilla menevän niin hyvin anoppiensa kanssa että eivät osaa asettua ihan kunnolla "housuihini".. Lähinnä nyt vaan vielä "pelottaa" se että jos anoppi ja ex miniä saavat välinsä selviksi niin jatkuuko minun mollaaminen jälleen.. Minä kun osaan olla hyvin ystävällinen ja avoin puhumaan asioistani, niin jakaisiko anoppi taas asiani ex miniän kanssa, kun en oikein tiedä miten olla kertomatta omista asioista jos anoppi esim. kysyy - ja on muuten TOSI uteliasta sorttia Aiemmin mainitut sanat etten kuulu sukuun kun ei mua tunneta, jotenkin satuttaa vieläkin, enkä osaa rentoutua anopin kanssa (tavattiin esim yksi päivä sattumalta kaupungilla) tai olla oma itseni, keskustelu on vähän sellaista kaunis ilma tänään-juttua. Mutta eihän tutustumatta voikkaan oppia tuntemaan ja vuosia minulla on ollutkin olo ettei muhun edes haluta tutustua :-(
Oliko sinulla "vieras" jokin tietty syy miksi puolisosi vanhemmat eivät hyväksyneet sinua? (Ei ole toki pakko jakaa asiaa

 

[niinpä niin]

olisko tuossa nyt ihan jo siitäkin kiinni, että anoppi tekee mitä vain säilyttääkseen pääsyn lapsenlapsen luo. kun sukset ristaantuivat tämän äidin kanssa, nyt lasta tosiaan varmaankin näkee vain isällään. silloin on pakko alkaa mielistellä uutta miniää. voiko siitä toisaalta anoppia syyttääkään - mitä itse tekisitte hänen housuissaan?

 

[Hämillään]

Erikoista se olisi minusta silti.. Kyllä varmasti äidille kelpaa edelleen hoitoapu riidoista huolimatta, alkoholi kun tuntuu maistuvan kuitenkin lähes joka viikonloppu.. Ja kyllä poika mummoaan tapaa ihan omastakin tahdosta, on kyse 9 vuotiaasta. Tarkoitus ei ole "sortaa" äitiä, mutta tämä on totuus :-(

 

[Hämillään]

No nyt on anoppi ja appi kahvitettu kotonamme ja olemme olleet enemmän heihin yhteydessä. Olen pyrkinyt nyt olemaan asiallinen ja kohtelias, mutta jättämään kuitenkin omat asiani mahdollisimman vähä puheisiksi, jottei käy tilannetta että anoppi käyttäisi sitä minua vastaan. Anoppi selkeästi haluaa tavata pojan poikaansa kun ex ei kuulemma mieheni mukaan enää anna poikaa anopille hoitoon kun välit ovat heillä niin tulehtuneet. Vähän kuitenkin on huono fiilis kun anoppi kyseli KOKO vierailunsa ajan pojanpojalta äitinsä (ex puolison) asioita, tekemisiä, jne. Häntä ei kovin kiinnostanut jutustella minun kanssa ja aina yleinen puhe siirtyi pojanpoikaan, mutta kyseli kuitenkin josko haluaisin tehdä hänen hiuksilleen joskus jotain (olen kampaaja)... En tiedä mitä tämä nyt on, mutta anoppi myös muutaman kerran kutsui minua myös miehen ex puolison nimellä (olin vain olematta huomaavinani ) Lisäksi vielä, mies ja hänen ex puoliso seurustelivat 3 vuotta, olivat avoliitossa, ja erosivat pojan olessa yhden vuoden.