Juu, hauskaa minustakin lukea että muuallakin on yhtä lailla elämää kuin vain meidän kotona! Suht harvoin jaksan/kerkiän koneella surffailla mutta aina täältä jotain vinkkejä sitten löytää.
1,7-vuotias poikamme on HYVIN eläväinen, aamuisin tuntuu kuin hän oikein kuumeisesti yrittäisi ottaa yön aikana menetettyä hyvää touhuamisaikaa kiinni, viilettää juosta huoneesta toiseen huutaen ja kirkuen onnesta, välillä vetää "rätin" silmien eteen lisätäkseen jännitystä!
Vauhti ei laannukkaan sitten ennen iltaa... Ja yöt ovat todella pätkittäsiä, heräilee n. 2h välein itkemään, ei pääse keventyneen unen yli ja ei osaa nukahtaa uudelleen yksin.
Syliin häntä ei saa asettumaan muulloin kuin ennen päiväunia ja illalla yöunille rauhottuessa, silloin on jo energiat suht' kulutettu. Muun ajan juoksee, kiipeilee tuoleille ja jopa keittiön pöydälle (!!), aukoo laatikoita, yrittää repiä siivouskaapista imuria ulos (no, ihan kiva jos innostus säilyy!), tyhjentää roskista, toisinaan uittelee lelujaan koirien juomakupeissa ja matkii juovansa niistä kuin koirat.... Ihan normaalia touhotusta siis mutta kun tämä tapahtuu non-stoppina paikasta toiseen sekunnissa vaihtaen niinvälillä on kyllä AIKA raskasta. Omat lelut ei hirmuisesti kiinnosta. Pallot on pop kun niitä voi viskoa kaikkialle ja pikku-autoilla ajetaan rallia vielä sängyssäkin (ainut unilelu mitä huolii).
Kiellot ei meinaa mennä perille, toisinaan vaan matkii komentelijaa, heristää sormeaan ja virnistää "soo soo". Ja toisinaan korvat ovat ihan ummessa. Välillä pienikin kielto aiheuttaa suuren tunnekuihun ja sitten itketään kuin teatterin pääsykokeissa, välillä kyynelten välistä kurkistellen että huomataanko hänet.
Uusin "juttu" on läpsiminen, kun kielletään niin sitten saattaa tulla läpsäys avokämmenellä. Siis poika muksii meitä - ei toisinpäin! Ja koirat saavat oman osansa. Koirien selkään olisi kiva kiivetä ja halia ja pusia niitä, työntää sormet silmiin, viedä lelut ja luut niiden suusta.... Sitten kun kielletään niin poika muksii koiria! Pitäisiköhän olla mieluummin huomioimatta ja reagoimatta moiseen niin jos jäisi pois kun ei saa palautetta? Välillä kyllä äidillä kiehahtaa kun koirat eivät saa olla hetkeäkään rauhassa, toinen on aika jättiläinen ja kun vaihtaa nopeasti nukkumapaikkaa niin pieni cowboy ei kyllä pysy kyydissä. :/
Poika on äärimmäisen huumorintajuinen ja osaa ottaa yleisönsä minne vaan menemmekin. Nauttii huomiosta. Se tasoittaakin tilannetta vaakakupissa, ei äitikään jaksa loputtomiin mököttää yliaktiivisen sekoilun jälkeen kun pikku-herra pistää komiikka-vaihteen päälle.
Mummo juuri soitti ja hengästyneenä taas päivitteli miten poika kerkiää JOKA paikkaan ja on kyllä koko ajan liikkeellä - mutta että kyllä se vaan on niiiin hauska!
Keväällä meille odotetaan tupla-perheenlisäystä. Vähän jo mietityttää meidän ukkelin suhtautuminen kun alussa hänelle suotu laatuaika vähenee varmasti aika lailla.
Tuo monien mainitsema kotiaskareisiin mukaan ottaminen tuntuu hyvältä idealta. Ei ole oikein tullut mieleenikään, haluan yleensä saada ruokailut ja muut kotihommat sujumaan äkkiä alta pois kun kaikkeen muuhun säheltämiseen kuluu niin paljon aikaa. Mutta tällöin vika siis ihan minussa, pitäisi vaan hengitellä syvään ja antaa juniorin touhuta. Ei tästä maailmasta aika lopu.
