Oman kodin varjelemisesta

[yth]

Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu omaan kotiinsa kylään. Meillä on kaksi ystäväparia (lapsellisia), jotka ovat yhteyksissä, mutta tapaamiset järjestään aina kaupungilla tai meillä, mutta ei koskaan ko. henkilöiden omassa kodissa. Mietin, mitä on tämä oman kodin "varjeleminen". Kertovat vielä, että olen/olemme hyviä ystäviä, vaikka harvemmin näemme, mutta kotiinsa eivät kutsu. Tuntuu kummalliselta, että miksi emme ole heidän kotinsa "arvoisia"

 

[dfdf]

Onko ap:lla häirikkölapsia? Siinä ehkä syy käytökseen.

 

["vieras"]

Jos heillä on ahdasta tai ankean näköistä/siivotonta että eivät kehtaa kutsua kylään? Mun serkkuni on tällainen, kutsuvat aina itsensä kylään, mutta me ei saada kutsua sinne päin.

 

[hm]

Nykyään on sellainen kasvatus, että lasten pitää saada koskea kaikkeen ja olla kuin kotonaan vieraissa paikoissa. Ennen istutiin sohvalla hiljaa. Nykyään oikein leuhkitaan "vilkkaila" lapsilla (lue: kasvattamatta jätetyillä)

Toinen syy voi olla että heidän mielestä heidän koti ei ole tarpeeksi hieno.

Kumpaa veikkaat? Joko teidän kersat ovat ongelma tai tuo oman kodin puutteellisuus.

 

["juu"]

mulla on yks kaveri joka aina käy mun luona mut mä en oo käyny vuosiin sen luona ja jos ollaan yhdessä liikenteessä ja sen tarvii hakee kotoo jotain niin ootan autossa... mut tää ihminen on ihan suoraan sanonut et se ei haluu et mä nään kuin sotkusta sen kotona on... ja voin hyvin kuvitella kun oon käyny sen lapsuuden kodissa ja nähnyt sen huoneen silloin...

 

["huoh"]

Heillä liikaa lapsia ja työtä ja eivät ehdi siivota. täälläkin moni tulee suoraan kyläpaikasta arvostelemaan toisten kotia tai tarjoilua.

Joko teidän kersat ongelma.heidän käytöstapojen puute.
tai oman kodin tyylittömyys tai siivottumuus.

 

[yht taas]

Meillä on yksi lapsi, joka on menevä ja tekevä, mutta tokikin kasvatettu. Tämä "varjelu" oli esillä jo ennen kuin meillä tai heillä oli lapsia. Toisella on hieno omakotitalo ja toiset asuvat kerrostalossa, tosin ihan ok kuntoisessa ja -näköisessä. Mielestäni molemmissa paikoissa on niinä yhtenä tai kahtena kertana, kun on käyty, ollut siistiä.

 

["huoh"]

ei ole kivaa, jos haluaisi nähdä ihmisiä ja sitten jos kutsuu tai päästää kotiinsa (esim. vieraiden itse pyydettyä saako tulla kylään) niin naamalla on nyrpeä ja hapan ilme, ksoka kodin siivo tai tarjoilut eivät miellytä. Meillä ainakin näin anopin ja appiukon vierailut. Esim. lasten synttäreillä ei kakkutarjoilut olleet riittävät, olisi pitänyt olla ruokaa. (leipää olisi ollut)

Tai katse kiertää siivotonta asuntoa, vaikka tiedossa on elämäntilanteen poikkeuksellisuus. (esim. toisen lapsen syntymän jälkeen arvosteltiin kämppää ja mitä työtä on tekemättä)

Ja sitten monien vanhempien mielestä lasten on ok esim. pomppia toisten sohvapöydällä tai mennä itse ottamaan tavaroita kysymättä lupaa.

 

[yth taas taas]

En minä enkä miehenikään ole koskaan arvostelleet tai katsoneet kieroon, jos on sotkuista. Eihän sitä itsekään jaksa pitää kotia putipuhtaana. Eikä olla kranttuna tarjoiluiden suhteen, yleensä jopa kysytään, tuodaanko tullessa jotain, jos eivät vaikka ole ehtineet kauppaan. Ei meiltä varten tartte puunata ja leipoa, olemme kertoneet.

 

[idunnor]

Ei välttämättä ole kyse mistään suuremmasta, kaikki eivät halua kotiinsa "ylimääräisiä".
Koti on se paikka missä voi rauhoittua ja se on yksityinen alue.
Ja jos näkee muualla, pääsee lähtemään kun haluaa, jos omaan kotiinsa kutsuu vieraita niin ei juurikaan voi määritellä koska vieraat lähtevät.

 

["vieras"]

Joillekin vieraiden kutsuminen aiheuttaa stressiä, joten jos sellaisesta olisi kyse? Itse stressaan aina ihan kamalasti siivoamisesta ja tarjoiluista, vaikka ei tarvitsisi. Ja vaikka kuinka olisi kyse tutuista vierailijoista, joiden oma koti siivottamampi ja tarjoilut heillä aina tyyliin "no tossa on paketti marie-keksejä".

 

["vieras"]

Meillä on kyllä omasta mielestäni kaunis koti, mutta niin sotkuinen, etten halua kutsua vieraita

 

["vieras"]

Meillä muutamia ystäväperheitä joissa lapset saa kylässäkin käydä potalla olohuoneessa (meidän potta kannetaan sinne, parketille) tai olla nakuina jos haluavat.

Ja meidän makkariin mennään ja vanhemmat on ihan et " oi kulta kun olet niin oma aloitteinen" jne. Sohvien leveillä käsinojilla istutaan ja kiivetään ja hypitään ( ne eivät kestä mitään noista, voivat hajota vaikka muuten on tukevat sohvat).

Ei paljoa huvita kutsua kylään. Ja IHAN VARMASTI jokaisessa noista perheistä ajatellaan et heillä on tosi hyvin kasvatetut lapset jotka ovat kylässä tosi normaaleja ja kilttejä.
Ja kyllä, meillä on vilkkaita lapsia kolme, että ei tosiaan olla mitenkään lapsivihamielisiä. Useimpien kavereiden lapset ei käyttäydy noin ja he ovat meille tervetulleita, omien hermojen säästämiseksi noita muutamia poikkeuksia näkee mieluiten muualla kuin meillä. Vaikka ovat siis ihmisinä aivan ihan ia ja kivoja ja hyviä ystäviä.
Niin, ja hienovaraiset vihajailut "meillä ei saisi tehdä noin" ei auta, vieraat saattaa jopa sanoa ettei heilläkään kotona mut nyt jos tässä kuitenkin ettei lapselle tule paha mieli tms.

 

["just"]

Kaikki ihmiset eivät ymmärrä, että se mikä heidän mielestä on neutraalia tai jopa älyttömän söpöä (kuten taaperon nakuilu, pottailu, pomppiminen, tutkiminen vilkkaus jne) ja ihastuttavaa ja jopa nerokasta käytöstä, on muiden mielestä kaikkea muuta.

Eikö voi oikeasti kuvitela omaan kotiinsa toisen kersaa hyppelemään paljain persein, jos omasta mielestä oma kersa paljainn persein on maailman ihastuttavin ja osoitus suuresta älystä ja neroudesta ja fyysisestä aktiivisuudesta?

Miksi normaaliälyiswet ihmiset eivät ymmärrä, että heidän kersat eivät ole toisille sama kuin heille itselleen?