Oman ajan jakaminen parisuhteessa/lapsen kanssa olo

Puran nyt tänne tämän mikä vaivaa ja suorastaan v******a. Olemme naimisissa oleva pariskunta, lapsia on 1 vuoden ikäinen ja toinen on tulossa ja LA on toukokuun lopussa eli viimeisiä viikkoja viedään.

Meillä on jatkuvaa kärhämää mieheni kanssa omasta ajasta sekä lapsen kanssa olosta, johon ei tunnu löytyvän ratkaisua millään. Mieheni käy töissä niin että tulee kotiin viimeistään iltapäivällä jonka jälkeen majoittuu sohvaperunaksi muutamaksi tunniksi ja sen jälkeen laputtaa pihalle tekemään omia "tärkeitä" asioita. No joo ymmärrän sen että näin mieheni haluaa viettää omaa aikaa, mutta missä minun oma aikani on? Olen yrittänyt huomauttaa asiasta useasti hänelle että minäkin menisin mielelläni tekemään jotain itsekseni pihalle. Vastaus on aina sama; minähän olen kotona, miksen tee niitä silloin kun poika on päikkäreillä tai pojan kanssa yhdessä. Mieheni on käynyt poikansa kanssa viimeksi jossain kahdestaan lapsen oltua 3kk ikäinen ja vahtinut toki muutamia kertoja jos minulla on ollut jotain erittäin tärkeää menoa. Minä joudun kantaa poikaa mukana mihin ikinä menenkin, mutta mieheni mukaan hänen ei sitä tarvitse tehdä.

Olen yrittänyt monesti sanoa, että voisi edes yrittää ymmärtää että olen raskaana ja tarvitsen lepoa varsinkin näin loppuvaiheessa. Pojalla on juuri nyt tinttavaihe menossa, huutaa ja raivoaa koko ajan sekä yöllä heräilee hampaiden takia. Mutta kun minä olen kotona, minähän en tee silloin mitään niin mähän lepään koko ajan, kuuluu tämä sama vastaus tähän. Tänään viimeksi asiasta hälle mainitsin, että eikö se olis mun vuoro mennä tekemään jotain muuta/lepäämään mutta ei. Ja vastaus on aina sama, hän ei saa tehdä koskaan mitään rauhassa/yksin. Minä nalkutan aina, hänessä ei ole koskaan mitään vikaa.

Tuntuu ettei mieheni ymmärrä ollenkaan sitä että vaikka minä kotona olenkin, tarvitsen minäkin välillä omaa aikaa ja nähdä ystäviäni KAHDESTAAN. Hänen mielestään kaikki on aina hyvin kunhan hän saa rauhassa tehdä omia hommiansa. Kerran viikossa kun haluan omaa aikaa tai levätä aloittaa hän saman virren. "minä en koskaan saa tehdä mitään rauhassa, sä sentään oot kotona ja et tee muuta kun makaa.

Täälä alkaa pikku hiljaa olla jo keinot vähissä. En millään enää jaksaisi tätä ainaista riitaa siitä kuinka kaikki on aina mun vikaa. Mitä te tekisitte tilanteessani? En jaksa enää yrittää millään lailla, voimat ovat niin lopussa. Aina kun yritän ottaa asian hänen kanssaan puheeksi minä kuulemma vaan nalkutan. Ja sen jälkeen alkaa kuulua näitä niin kauniita haukkumanimiä.

Toivon vastauksia/neuvoja!

 

hei!

Ihan kuin olisit MEIDÄN isännästä kirjoittanut!
Se on kumma juttu,että ne miehet ihan oikeasti ajattelevat niin,että kun se äiti on kaiket päivät VAIN siellä kotona,niin luulis että he saisivat sitten jotain siellä aikaiseksi!!
Meilläkin monesti tuli kommentia siihen kun kysyin,että et viitsisi olla pojan kanssa vähän aikaan että saisin edes jonkin asian tehtyä,että miksi sä et ole tehnyt niitä asioita silloin kun poika oli päikäreillä..!!!:headwall:
Ei ne varmaan ihan oikeasti tajua,että sen hetken mieluummin vaan köllöttelee ja lataa akkuja kuin että pää kolmantena jalkana yrittää saada kaikki kotiaskareet tehtyä!
Noh,siis meillä mentiin jo niin pitkälle asioissa,että kun muutenkin tuntui,että ollaan vain kämppiksiä,niin sanoin suoraan että mieluummin eroasisin kuin olisin yksinhuoltajana parisuhteessa lapsen isän kanssa..Samanlaisia keskusteluja ollaan käyty monesti läpi,mutta nyt viime keskustelussa sanoin että nyt saa riittää,en enää jaksa...!Ja korostan tuota,että meillä tökki kaikki muutkin asiat,kuin vain tuo oma aika..
No,nyt onkin uudet tuulet puhallelleet täällä ja JO parin viikon aikana isäntä on oma aloitteisesti siivoillut ,antanut minun jäädä aamulla sänkyyn ja ollut pojan kanssa ja muutenkin olen "saanut" mennä kavereitten luokse ihan yksin kylään ja kaiken huipuksi kävin shoppailemassakin!! Eikä ole tarvinnut näistä asioista tapella ja kiistellä,että "onko nyt tarpeellista tai no etkö voi ottaa poikaa mukaan"..niin kuin aina ennen.
Uskon kyllä,että olet vielä kovimmilla kun on vielä toinen muhimassa!Äh,perkule kun pistää suututtamaan sun puolesta!
Toivottavasti nyt vaan saat jotenkin ukkelin kaaliin taottua järkeä!Parempi sen olisi asia nyt ymmärtää,niin ei tarvitsisi sitten toisen synnyttyä tapella vielä enemmän asiasta.
Tsemppiä sinne!

 

Ainoa neuvo minkä voisin antaa on sopia aikataulu. Esim. maanantai- ja keskiviikkoillat ovat sinun omaa aikaasi ja sitten tiistait sekä torstait miehen omaa aikaa. Perjantait ja viikonloppu koko perheen yhteistä aikaa.

Sitten kukaan ei pääse sanomaan, ettei omaa aikaa ole. Ja mitä tekosyitä miehesi voisi tämän eväämiseksi keksiä?