K
kolmen äiti
Vieras
Eli asutaan siis omakotitalossa. 7-vuotias ja siitä pienempiä lapsia on meillä ja naapurissa. Talossamme on kaksi terassia, joille pääsee pihalta ja sisältä talosta.
Keittiön terassi on aidattu ja pihalta nousee portaat. Lasiovet ruokailutilaan.
Toisella terassilla ei ole aitaa vaan "jatkuu nurmikolle". Mutta on osittain katettu ja on jatkoa takkahuoneelle ja saunalle. Talvellakin katon alla terassilla on pöytä ja tuolit ja puutarhakeinu (pehmustettu).
Mikä on "normaalia" lasten leikkien rajaamista teidän mielestänne? Pitääkö naapurin lasten saada tulla noille terasseille leikkimään kesät talvet? Onko niuhottamista jos kiellän lapsia leikkimästä terasseilla kun puutarhakin on sitä varten? Entäs näin kurasäillä? Olenko erityisen nuiva, kun en pidä siitä että lapset kuraisissa talvivaatteissa makoilevat puutarhakeinussa joka on hankittu ja laitettu terassille sitä varten, että voimme siinä istuskella saunan jälkeen ja vieraiden seurassa illanvietoissa? En myöskään pidä siitä, että terassin pöydälle levitellään leluja ja kuraisiakin ämpäreitä. Kuravedenkannon terassille nyt kielsin jokatapauksessa, kun ajatukseni on että sukkasillaankin voin käväistä ainakin tuolla katetulla osalla.
Ovatko rajat liian tiukat kun komensin lapset pois keittiön terassilta kun olivat kuraisine (ja kyllä ikkunat nyt ulkopuolelta kurassa 120 cm:n korkeudelle) vaatteineen koputtelemassa ja kurkkimassa ruokatilaan, jossa osa perheestämme vielä söi ja puuhaili. Heille ei tunnu myöskään olevan erityisiä rajoitteita, mutta ihmettelen silti naapurin äitiä, joka pokkana katsoi kun lapset kurkkivat meille sisään ja hinkkasivat ikkunat kuraan. Ja me siinä tosiaan 40 sentin päässä söimme keittiössämme. Poikansa kiipeili terassin kaiteilla puutarhasta terassille takaisin kohta, eikä edelleenkään sanonut mitään. Kun asiasta huomautin, oli naapurin äidin ainoa kommentti "mennäänkö meidän pihalle sitten". Eli ovatko ainoat vaihtoehdot, että lapset saavat tehdä mitä vain, kurastaa ja liata joka paikan, kiipeilla kaiteilla tai sitten ei leikitä meidän pihalla lainkaan??????????? On myös mielestäni erittäin kummallista, että se että yksi omista lapsistani on myös ulkona leikkimässä, antaa valtuudet heidän lapsilleen kurkkia meille ikkunoista sisään tarkkaileman mitä sisällä tapahtuu (saatan olla vaikka pyyhkeessä suihkusta tulossa ja kahvia nauttimassa omassa keittiössäni) ja tulla täysin rajaamatta rötköttämään pitkin pituuuttaan tuoleihin ja puutarhakeinuihin ja klähmimään kaikkea esille laitettua (terassin pöydälle ei voi laittaa mitään mitä ei toivo heidän 7-vuotiaansa käsiin).
Nyt tilanne on johtanut siihen, että jos omat lapseni menevät pihalle ja nuo naapurin lapset tulevat siihen myös (mikä sinänsä on ihan ok), mutta en voi vaikkapa mennä suihkuun tai pukeutua alakerrassa, kun en tiedä kuka yhtäkkiä puutarhakeinussa rötköttää ikkunan takana. Omat lapset eivät keskitä leikkejään terasseille ikkunoiden viereen vaan juoksentelevat puutarhassa ja pyöräilevät tai palloilevat etupihalla. Emme myöskään voi pitää puutarhakeinun pehmusteita keinussa, vaan joudumme kuskaamaan niitä edestakaisin naapurin lapset kun tuskin voivat hillitä halujaan makoilla kuraiset saappaat jalassa keinussa, jossa on oikein puhtaan näköiset pehmusteet. Muusta aiheuttamastaan sotkusta nyt puhumattakaan.
Voinko kohtuuden rajoissa kieltää terasseilla olemisen kokonaan? Vai olenko erityisen tiukka ja pitäisikö minun oppia löyhentämään naruja ja tottua siihen että omakotitalon piha ei olekaan niin yksityinen paikka, kun talossa on lapsia?
Sanokaa nyt TE mikä on kohtuullista????????? Kuinka yksityinen paikka on omakotitalon piha????????
Keittiön terassi on aidattu ja pihalta nousee portaat. Lasiovet ruokailutilaan.
Toisella terassilla ei ole aitaa vaan "jatkuu nurmikolle". Mutta on osittain katettu ja on jatkoa takkahuoneelle ja saunalle. Talvellakin katon alla terassilla on pöytä ja tuolit ja puutarhakeinu (pehmustettu).
Mikä on "normaalia" lasten leikkien rajaamista teidän mielestänne? Pitääkö naapurin lasten saada tulla noille terasseille leikkimään kesät talvet? Onko niuhottamista jos kiellän lapsia leikkimästä terasseilla kun puutarhakin on sitä varten? Entäs näin kurasäillä? Olenko erityisen nuiva, kun en pidä siitä että lapset kuraisissa talvivaatteissa makoilevat puutarhakeinussa joka on hankittu ja laitettu terassille sitä varten, että voimme siinä istuskella saunan jälkeen ja vieraiden seurassa illanvietoissa? En myöskään pidä siitä, että terassin pöydälle levitellään leluja ja kuraisiakin ämpäreitä. Kuravedenkannon terassille nyt kielsin jokatapauksessa, kun ajatukseni on että sukkasillaankin voin käväistä ainakin tuolla katetulla osalla.
Ovatko rajat liian tiukat kun komensin lapset pois keittiön terassilta kun olivat kuraisine (ja kyllä ikkunat nyt ulkopuolelta kurassa 120 cm:n korkeudelle) vaatteineen koputtelemassa ja kurkkimassa ruokatilaan, jossa osa perheestämme vielä söi ja puuhaili. Heille ei tunnu myöskään olevan erityisiä rajoitteita, mutta ihmettelen silti naapurin äitiä, joka pokkana katsoi kun lapset kurkkivat meille sisään ja hinkkasivat ikkunat kuraan. Ja me siinä tosiaan 40 sentin päässä söimme keittiössämme. Poikansa kiipeili terassin kaiteilla puutarhasta terassille takaisin kohta, eikä edelleenkään sanonut mitään. Kun asiasta huomautin, oli naapurin äidin ainoa kommentti "mennäänkö meidän pihalle sitten". Eli ovatko ainoat vaihtoehdot, että lapset saavat tehdä mitä vain, kurastaa ja liata joka paikan, kiipeilla kaiteilla tai sitten ei leikitä meidän pihalla lainkaan??????????? On myös mielestäni erittäin kummallista, että se että yksi omista lapsistani on myös ulkona leikkimässä, antaa valtuudet heidän lapsilleen kurkkia meille ikkunoista sisään tarkkaileman mitä sisällä tapahtuu (saatan olla vaikka pyyhkeessä suihkusta tulossa ja kahvia nauttimassa omassa keittiössäni) ja tulla täysin rajaamatta rötköttämään pitkin pituuuttaan tuoleihin ja puutarhakeinuihin ja klähmimään kaikkea esille laitettua (terassin pöydälle ei voi laittaa mitään mitä ei toivo heidän 7-vuotiaansa käsiin).
Nyt tilanne on johtanut siihen, että jos omat lapseni menevät pihalle ja nuo naapurin lapset tulevat siihen myös (mikä sinänsä on ihan ok), mutta en voi vaikkapa mennä suihkuun tai pukeutua alakerrassa, kun en tiedä kuka yhtäkkiä puutarhakeinussa rötköttää ikkunan takana. Omat lapset eivät keskitä leikkejään terasseille ikkunoiden viereen vaan juoksentelevat puutarhassa ja pyöräilevät tai palloilevat etupihalla. Emme myöskään voi pitää puutarhakeinun pehmusteita keinussa, vaan joudumme kuskaamaan niitä edestakaisin naapurin lapset kun tuskin voivat hillitä halujaan makoilla kuraiset saappaat jalassa keinussa, jossa on oikein puhtaan näköiset pehmusteet. Muusta aiheuttamastaan sotkusta nyt puhumattakaan.
Voinko kohtuuden rajoissa kieltää terasseilla olemisen kokonaan? Vai olenko erityisen tiukka ja pitäisikö minun oppia löyhentämään naruja ja tottua siihen että omakotitalon piha ei olekaan niin yksityinen paikka, kun talossa on lapsia?
Sanokaa nyt TE mikä on kohtuullista????????? Kuinka yksityinen paikka on omakotitalon piha????????
Eihän kukaan halua pestä 3kertaa viikossa laseja, kun se on täynnä NAAPURIN lasten kurahanskan ja nenän jälkiä. Tai kuurata niitä keinun päällisiä.
