omaa syytä?

[Vesta]

Kuule kiitos!,

en koe kovin mielekkäänä kommentoida kirjoituksiasi, koska olet hyvin hyökkäävä kaikkia kohtaan, jotka eivät ole aivan samaa mieltä kanssasi.

Tämäkin on todennäköisesti väärin kommentoitu, mutta kirjoitan kuitenkin, koska väitit haluavasi kommentteja minulta:

Ainoa ihminen, jonka käytökseen voi vaikuttaa suoraan, on itse. Ihmiset reagoivat toistensa käytökseen. Jos haluat vaikuttaa mieheesi, muuta OMAA käytöstäsi.

Jos alat kohdella häntä sellaisella tavalla, että hän tuntee olonsa hyväksi kanssasi, saattaa olla, että hän alkaa käyttäytyä sinua kohtaan kuten toivoisit hänen käyttäytyvän. Takeita siitä ei tietenkään ole.

Jokatapauksessa, kaikki ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Kukaan ei riitele yksin. Sinun on hyväksyttävä se, että olet itse ollut tekemässä suhteestanne sellaista kuin se on. Mies ei ole yksin syypää mihinkään.

Sen olet varmaan jo todennut, että nykyinen tekniikkasi ei toimi kovin hyvin, koska ette ole onnellisia. Ehkä olisi aika kokeilla jotain muuta kuin miehen syyttelyä.

 

[Samamieli]

Erimielen kanssa samaa mieltä.

Tunnen ainakin yhden naisen, jonka kaikki miehet (useita suhteita) on muka kaikki samanlaisia. Eivät osallistu kotitöihin, eivät puhu jne.

Sitten nämä samat miehet toisen naisen kanssa ovat ihan normaaleja, herkkiä, osallistuvia miehiä.

Kyllä on mahdollista että ap:n tapauksessakin hänen oma persoonansa aiheuttaa sen, että miehistä tulee sellaisia (tai oikeammin hänen kanssaan ovat sellaisia).

 

[kiitos!]

vesta Sivuutit esimerkkini vanhemmistani noin vain. Kummalla tässä on kova halu olla oikeassa, sulla vai mulla?

Totta kai voin vaan vaikuttaa omaan itseeni. Alun pari vuotta meillä meni hyvin yhdessä. Tasa-arvo ja seksikin sujui ja meillä oli mukavaa (myös miehen omien sanojen mukaan). Sitten tuli enempi arkee ja miehessä ilmeni ne piirteet joista täällä oon valittanu. Yritin todella hyvällä, kehuin, pidin hyvänä, en vaatinut, odotin, Joskus pinnani petti ja vaadin. Siloin kaikki muuttu kuin maailmanlopuksi. Sovinto on joka kerta tehty niin, että mä lähestyn, mä myönnän, että tässä ehkä liioittelin/olin väärässä/ en huomioinut jotain. Itse olen pyytänyt anteeksi mieheltä monet kerrat, mies ei koskaan multa. (Olisko jo vesta miehessäkin ehkä jotain vikaa, kun 10 vuoteen ei omasta mielestään oo tehnyt mitään anteeksipyynnön arvoista?)

Sitten kyllästyin ja tuli tämä vaihe. Mä käyttäydyn eri tavalla. olen kuin hän ei koskaan tekisi mitään negatiivisen huomauttamisen arvoista. Ei koskaan. vaikka itse teke omasta mielestään ja sitä kiroilee, niin mä en siihenkään puutu

 

[kiitos!]

Anteeksi keskeytykset.

Niin, mä siis oon eläny tään miehen kanssa kolmea vaihetta, ensin mukavaa yhteistä aikaa, sitten arkea, jolloin muutosta halutessani yritin tuhaan hyvällä ja joskus, kerran puolessa vuodessa suutahdin ja sain aikaan katastrofin kun uskalsin sanoa vähemmän pahalla.

Ja nyt tätä vaihetta, jolloin en millään nosta miehessä esiin mitään negatiivista koskaan missään yhteydessä. Hän selvästi haastaa riitaa, mutta ei tässä enää mitään ongelmaa ole. Mä otan eron ja jään vaikka loppuiäkseni yksin. En välitä. En haluakaan häntä muuttaa, muutan oman tilanteeni

 

[Vesta]

Hei kiitos!

Suurin osa ihmisistä valitsee itselleen kumppanin, joka jollain lailla muistuttaa lapsuuden tärkeää ihmistä. Sinun kohdallasi tämä ei toki päde.

Suurin osa ihmisistä käy suhteissaan läpi malleja, jotka on peritty omilta vanhemmilta. Sinun kohdallasi näin ei toki ole.

Suurin osa ihmisistä tajuaa, että jos parisuhteessa on ongelmia, vika ei ole vain toisessa vaan molemmissa. Sinun kohdallasi tämä ei toki päde.

Suurin osa ihmisistä lopettaa suhteen, joka on 10 vuotta ollut epätyydyttävä eikä millään keinolla muuksi muutu. Sinun kohdallasi tämä ei toki päde.

Sinä olet, kiitos!, niin kertakaikkisen poikkeusyksilö, ettei minun vähäinen elämänkokemukseni riitä millään muotoa edes keskusteluun kanssasi. Toivotan onnea elämääsi.

 

[vasta]

Vesta on lukenut pari psykologiankirjaa ja on nyt puhunut. Muut kuunnelkoon ja vaietkoon.