oma elämä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pökö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onko teillä Pökö kuitenkin hyvät keskusteluvälit? Siis puhutteko oikeasti asioista?

Sillä kyllä se nyt valitettava totuus taitaa olla, että tähän kysymykseen ei osaa kuin vaimosi vastata? Joskus joiltakin pitää lypsää se vastaus... eli kysyä ja keskustella kauan ennenkuin se tulee pihalle. Eihän teillä mitään suurempaa hätää näyttäisi olevan. Siinäköhän se ""vika"" onkin?
 
Mulla oma elämä tarkoittaisi asioita joita olen lykännyt lasten yms. takia. Esim kauneusleikkaus, kuntosali. ulkomaanmatka....
Sitten kun on varaa pistän tissit kuntoon ja alan käydä salilla ja miehen kans lähdetään johonkin eksoottiseen kohteeseen jossa naidaan ku puput ja vietetään ""omaa elämää""...
(lähinnä aikaa ilman vastuuta...)
 
Hyvin kiteytetty edell. Oma elämä on aikaa ilman vastuuta !!!!!!! Sitä kaipaa kun lapset on saatu isoiksi mutta kuinkas onkaan sitä ei mies enää oikein antaisi vaan vaatii koko ajan jotain tai odottaa että huolehdin siitä ja tästä ja tuosta .
 
Ettekö te ole eläneet omaa elämäänne ennen parisuhdetta? Ja eikö omaa elämää ole myös sen hetkinen elämäntilanteenne parisuhteessa? Ensin olit yksin, sitten parisuhteessa, sitten haudassa. Kokoajanhan te elätte omaa elämäänne :)

Jos taas tarkotatte omaa aikaanne, niin ettekö saaneet sitä ennen avioliittoa? Olisiko kannattanut mennä naimisiin niin aikaisin? Oisko kannattanu elää kuin pellossa ja vakiintua vähän myöhemmin, olis nähnyt muutakin elämää kuin omansa..

Kysyn vain, teiltä kaikilta.
 
Se oma elämä tarkoittaa sitä, että naisesi kaipaa irtiottoa. Hänestä tuntuu, että te olette liikaa kaikin puolin riippuvaisia toisistanne. Hänestä tuntuu, että oma ja muiden tarvitsevuus tukahduttaa hänet, eikä hänellä ole tilee hengittää.

Jokaiselle ihmiselle tulee joskus sellainen olo ja jokainen kaipaa yksinäisyyttä. Sitä tunnetta, että on vapaa elämään omaa elämäänsä ja tekemään sitä, mitä haluaa. Ihminen ei voi olla onnellinen elämässä, johon hän ei itse pysty tuntea voivansa vaikuttaa.

Usein se vaatii kunnon irtiottoa, jotta se emotionaalisesti hyödyttäisi. Ihminen kaipaa myös sitä, että toinen hyväksyy hänen erillisyytensä ja itsenäisyytensä. Sitä, että toinen antaa hänelle omaa aikaa ja elämää ja mahdollisuuden miettiä omia valintojaan, punnita ja verrata niitä.

Myös toisen pitää kasvaa toisen irtioton aikana ja tehdä oma irtiottonsa. Sitä ei tiedä, mitä se vaatii, mutta joka tapauksessa yleensä itsenäisyyden hakemiseen liittyy se tunne turvallisuudesta ja pysyvyydestä. Siis tunne, että on koti, johon palata. Siksi sinun ei kannata sulkea ovea vaimoltasi, koska yleensä kotiin halutaan palata, kun on vaan ensin varmistuttu muualla siitä, että se onkin juuri se, mitä minä oikeasti haluan, että minun elämäni onkin juuri se, minkä haluan.

Uskon, että tämän jälkeen teillä on taas parempi olla yhdessäkin ja molemmat tietävät sen olevan molemmille se paras ratkaisu.

 
Kiitos Catariina kommentista. Tarkoittaako siis tämä tilanne sinun mielestäsi sitä että hänen tulisi muuttaa pois kotoa, omaan asuntoon. Ja minä jäisin lasten kanssa nykyiseen? Että hän saisi viilettää ""vapaana"" ,tutustua uusiin miehiin, harrastaa seksiä muiden kanssa, nauttia omasta ajasta, tehdä mitä huvittaa? Ja minä sitten odottelen kiltisti kotona sitä mitä hän loppujenlopuksi elämältään haluaa?
En oikein jaksaisi uskoa että moisesta olisi hyötyä. Jokainen on kuitenkin tiennyt mihin on ryhtynyt kun on hankkinut perheen. Eihän sitä voi vaan lähteä pois jos siltä tuntuu. Jossankinhan se itsekkyydenkin raja menee.
 
Ei tarkoita Pökö.

Minulla ei ole perhettä, mutta Catarinan ajatuksia soveltaen kerron mitä siskoni tekee. Ymmsin, että se on hänen ""omaa aikaansa"" ja ""omaa elämäänsä"".

Siskoni tulee tänne minun luokseni kylään silloin tällöin ihan yksin (aika usein tulee lastensakin kanssa - yöksi myös). Eli hänestä on ihanaa (kai? olla täällä ""vain nainen"". Ei äiti eikä vaimo. Ei tarvitse tehdä siis yhtään mitään! Kukaan ei kysy mitään eikä vaadi mitään - ei tarviste keittää eikä huolehtia. Saa tehdä mitä vain!

No mitä me teemme? (Olen sinkku.) Käymme terassilla juomassa parit siidedit (korkeintaan siis 2!!! huom!!!). Muutaman kerran olemme käyneet jossain konsertissa (siis rockbändejä ym. ... ja juoneet ne 2 siideriä illassa). Ja tanssineet. En muista kertaakaan muuten, että siskoni olisi tanssinut miehen kanssa. Yleensä me tanssimme yhdessä - eli noita rock/popjuttuja. Naisethan tanssii niitä omalla porukalla.

Ennen lähtöä tietysti saunomme ja meikkaamme. Mankka huutaa hyvää musaa. Juttelemme kaikenlaista.

Viimeksi siskoni oli täällä 3 päivää. Teimme puutarhaani pari pajutuolia - hänellä oli vasara, nauloja ja saha mukana. Otimme paljon valokuvia. Oli hauskaa. Illalla ei jaksanut lähetä enää terassille..... Shoppailimme 1 päivän. Oli sataman yö - sillä kiertelimme ja kuuntelimme livemusiikkia neljästään (2 minun naisystävääni täältä mukana).

Kierrämme usein kirpputoreja - niitä on porukalla kiva kiertää ja siskon mies ei jaksa. ;-)

Käymme elokuvissa.

Varsin viatonta hommaa siis - mutta niinkuin ""omillla ehdoilla"" eli ei tarvitse välittää muista. Ihmettelin siskoni jaksamiskykyä mm. silloin kun lapset oli pieniä. Hän mm. huolehti 3 ihmisen pissaamiset koko päivän (omansa, ja 2 lapsen!!!). Hassua.... varsinkin näin vanhapiikasiskon mielestä, kun ei itse ole vastuussa kenestäkään.
 
Ihmissuhteet kohdassa kirjoittaa
erillään elämästä hiljaa???nainen -nikillä yksi nainen

En malta olla lainaamatta sitä tähän. Käyhän Pökö lukemassa. Tämäkin nainen kaipaa omaa elämää.


""Niin minustakin tuntuu että tää ei oo oikein , mutta kun mieskin on omasta mielestään oikeassa. Helpoimmalla kuitenkin pääsen kun en ala tapella ton kanssa. Annan vaan olla ja olen itse omalla puolellani.
Kai tämä helpottaa kun loma loppuu ja saan jutella asiakkaiden kanssa ja työkiireet pitää ajatukset poissa tylsyydestä ja turhautuneisuudesta. Ja kotiaskare kiireet töiden jälkeen jatkuvat.

Olenkin joskus sanonut miehelleni että kun lapset ovat sen verran isoja (joskus tulevaisuudessa 10vuotta eteenpäin) niin minua ei pidättele enää mikään kotona. Ei ole syytä päivystää. Silloin aion aloittaa oman elämän harrastukset ja hankkia ystäviä tehdä mitä haluan vaikka käydä yksin ostoksilla..... Mitään suhteita en halua , vain elää!
Mutta kun vain vielä sen kymmenen vuotta kun jaksaisin tätä.

Yksinäisyys on liian vahva sana sillä onhan minulla lapset. Joskus vain kaipaisi aikuista seuraa. En tiedä olenko vain kateellinen miehelleni joka pystyy tähän , mutta antaisi minunkin vähän ""lainata"" omaansa.""

 
"" ja jos haluan tehdä jotain yksin minulla on siihen mahdollisuus "" Onko vaimollasi ? Perheen vastuu ja jatkuvat velvollisuudet kyllä saattavat joskus alkaa tuntua ahdistavilta , vaikka kuinka on perheen ja lapset halunnutkin. Yleensä miehellä on sitä ""omaa aikaa "" erilailla kuin naisella, minä ainakin koen juuri näin .
Nyt kun omat lapset ovat jo isoja olen alkanut nauttia ""omasta ajasta"" ja ""vastuuttomuudesta"" , siitä siis että ei joka hetki tarvitse huolehtia jostain vaan tehdä vapaasti omia juttuja. Ei tarkoita kodin hylkäämistä , ei miehen hylkäämistä, ei lasten hylkäämistä vaan täydellisesti omien juttujen tekemistä.
Jos nainen tuntee liitossa että päävastuu ja jatkuva asioista huolehtiminen on pääpainoisesti vain hänen vastuulla , se alkaa painaa . Ehkä minäkin sanoisin tämän asian eri sanoin eli, kaipaa omaa aikaa josta muodostuu osa omaa elämää.
 
Hyvä pökö!

Se oma aika tarkoittaa sitä, että se vaimo saa lähteä kerrankin kotoa käymään jossakin, ilman, että hänen pitää sitä ennen paketoida teille ruokaa valmiiksi annoksiksi jääkaappiin, tai laskelmoida, että moneenko asti hänen kestää olla pois kotoa ilman, että asiat rupeavat kaatumaan kuin dominopelin palikat.

Tai ilman, että pitää miettiä, että mitähän siellä kotona on tapahtunut, ja onkohan kukaan muistanut ottaa pyykkejä pois telineestä kun vettäkin sataa. Mitä nyt kenelläkin on mietittävänään riippuen huushollin tavoista ja erikoisuuksista.

MInä ainakin luulen, että kun MIES on pois kotoa, hänen ei todellakaan tarvitse huolehtia , että pärjääkö vaimo siellä., mutta vaimo joutuu suunnittelemaan oman aikansa lisäksi myös sen, mitä muut tekevät silläaikaa

Pahinta on se, jos nainen tietää, että kun hän on pois, isä vie lapset mässäämään pikaruokaa ja jätskiä päästäkseen helpommalla ja jättää kaikki asiat kotona hoitamatta.

Vaikka miehet kuinka luulevat olevansa hyviä kotitöissäkin, totuus on se, että perheissä, joissa nainen on ollut se pääasiallinen kodin hoitaja , ne asiat kulkevat ajatuksissa, vaikka ovatkin poissa silmistä, ja yleensä kun mies tekee jotain, hän tekee sen hutiloiden, ja nainen itseasiassa joutuu kävelemään perässä ja tekemään sen asian loppuun itse.

Osoita sille vaimollesi, että kaikki ei ole päin helvettiä heti, jos hän kääntää selkänsä muutamaksi tunniksi, niin kaikki hyvin.

Jos hän menee ja ottaa sitä omaa aikaa välittämättä ja etukäteen valmistelematta, se koko oma aika on silti stressaavaa, koska hän muistaa kokoajan kaikkia pieniä juttuja, ja tietää, että jokainen tunti jonka hän on pois, aiheuttaa x-määrän lisää siivous- tai asioiden korjailutunteja!

Joskus kun niitä ynnäilee, voi nainen tulla siihen tulokseen, että se oma aika kostautuu niin tehokkaasti, että pääsee helpommalla kun ei edes yritä!
Silloin ei tule kunnon irtiottoja, vaan vain pieniä lepohetkiä päivän lomassa, ja nekin hetket kuluvat vain seuraavien askareiden pohtimiseen ja suunnitteluun.
 
Tyhmää, että vaikka se oma elämä on jotain, mitä miehellä on automaattisesti, koska hän ei edes huomaa välittää tietyistä seikoista, vaan pystyy poistumaan asunnosta taakseen katsomatta, ja palata sitten kun tuntuu siltä, hän ei silti tajua tämän asian merkitystä.

Ja kuten tavallista, kun miehellä menee asiat yli hilseen, hän alkaa pelätä, että vaimolla on toinen mies.
MIes ajattelee kaikki itsensä kautta, ja luulee, että vaimon epäonni on korjattavissa vain MIEHEN toimesta.
Onko se niin käsittämätöntä, että jos kerran miehellä voi olla tunne omasta elämästä ilman, että siihen tarvitaan toinen nainen, niin naisella on ihan sama tarve, ilman, että siihen tarvitaan heti joku rakastaja!

Mulkku ei paljoa niihin kotihommiin osallistu, ellei sillä ukolla ola tapanaan ripustaa siihen pölyhuiskua! Joten mullkku ei myöskään ole se väline, millä sellaisia asioita korjataan.
 
Ei riitä se, että sanot, että mene ja unohda, ja tule takaisin milloin haluat! Ole hyvä, siinä on vapaapäivä, mene ja elä!

Jonkun pitää voida todistaa , että kämppä ei kaadu jos vaimo on hetken poissa!
Jos et siihen kykene, eli vaimon pitää edelleenkin laittaa kaikki valmiiksi, jokaisen mahdollisen tilanteen varalta, nostaa tärkeät tavarat esiin kaapeista lähtiessään, koska mies ei LÖYDÄ mitään yhteisestä kodista, jossa hän on ollut kuin vieraana jo useita vuosia. Nainen osaa ennustaa, että viisi minuuttia siitä, kun hän kolauttaa oven takanaan kiinni, puhelin soi, ja mies valittaa, ettei jääkaapissa ole ruokaa ja hän ei LÖYDÄ sitä ja tätä.

Se on silloin yksi lysti, vaikka ei olisi koskaan mihinkään mennytkään, kun joutuu silti tekemään samoja kotihommia ETÄTYÖNÄ.

Tämä kun jatkuu naisen elämässä monia vuosia, voidaan jo sanoa, että naisella ei ole omaa elämää ollenkaan!!

Hän on luopunut yhdestä asiasta kerrallaan vuosien varrella, huomaamatta. Hän ei välttämättä osaa pukea sanoiksi,sitä mitä puuttu. Koska se mikä puuttuu , on suurinpiirtein kaikki.

Ei se auta, että hän sai keskiviikkona olla tunnin ulkona ilman, että puhelin SATTUI soimaan. Silti kokoajan päivystäen, että kohta se varmaan soi, ja ei saa laittaa kiinni, koska mies lulee, että on naimassa vieraita.

On vaikea eritellä, jos on jo unohtanut mitä ne omaan elämään kuuluvat asiat edes olivat, kun on luopunut niistä yksi kerrallaan ja palikka kerrallaan, jokaisesta milloin minkäkin pikkuaskareen takia! Eli ei ole OMAA ELÄMÄÄ!

Jos sinä katsot , mitä vaimollasi on käsilaukussa, ja sitten tyhjennät sen pöydälle, niin osaatko laittaa tavarat takaisin laukkuun oikeisiin taskuihin?

Ehkä vaimosi on tyhjentänyt OMAN ELÄMÄNSÄ pitkin teidän huushollia, eikä osaa koota sitä enää oikeaan järjestykseen.
 
Jospa yrittäisit, pökö auttaa vaimoasi selvittämään , mikä hänen elämästään puuttuu, ja TUKISIT häntä, sensijaan, että vain SYYTÄT häntä siitä, että hän on vuosia sitten hankkinut perheen. Se oli SILLOIN, nyt on NYT
On varmaan rasittavaa joutua kokoajan perustelemaan ja taistelemaan miehen inttäessä vastaan, sen sijaan että pääsisi asiassa eteenpäin, ja saisi omatkin ajatukset koottua.

Jos et anna vaimollesi kertakaikkiaan sitä tilaa, niin silloin ei ole ihme, jos alkaa miettimään josko olisi koko ukko laitettava vaihtoon, jotta hengitystila rupeaa aukenemaan!!!

Siinä tapauksessa todennäköisesti syyttäisit häntä kataluudesta, että hän on sitä muka suunnitellut kokoajan.
Itseasiassa, hän voi olla täysin viaton, mutta sinä parhaillaan suorastaan ajat häntä kiinnostumaan muista, jos todella olet jatkuvasti yhtä itsepäinen jäärä kuin tähän asti ilmeisesti olet ollut.
 
Pökö, ehkä se on juuri sitä, mihin minä olen kyllästynyt miehissä. (Asu yksin.)

Olen aina snaonut, että haluan aikuisen omilla jaloilla seisovan miehen. Miehen, joka ei kuole jääkaapin viereen nälkään kun sille ei kukaan anna ruokaa sieltä. Miehen, joka ei kulje alasti sen takia, että ei löydä omasta vaatekaapistaan itselleen omia vaatteitaan. Miehen, joka ei kuole pölyallergiaan kun ei osaa painaa pölynimurin nappia pohjaan eikä tiedä missä pölynimuri omassa talossa on tai mikä se niistä koneista on tai kuinka sitä heilutellaan jotta pöly menisi sen sisälle (huom. mehet on ""teknisiä"" ja ""pärjää koneiden"" kanssa).

Eli täysin avuttomia vätyksiä. Tällaisia miehiä en kestä. Ja heitä on paljon.

Ja kun tuohon lisää pari lasta, jotka oikeasti ovat avuttomia... ja niistäkin nainen huolehtii yksin (kun mies ei tiedä mitä lapselle pitäisi tehdä... huoh... opettelemaanhan nainenkin joutuu).

Miehet vetäytyy todella usein kaikesta vastuusta kodin ja lasten suhteen. Tai ... ne väittää että ei vetäydy...ne kuvittelee että se palkkaraha riittää (jonka muuten nainenkin tuo kotiin).

Pärjäätkö Pökö kuukauden tai 2 kuukautta kotona lastesi kanssa? Kuvittele, että vaimosi olisi sairaalassa puoli vuotta. Pärjäisitkö? Osaisitko aloittaa?
 
Niiin, siskoni tänne tuleminen ei muuten perustu siihen, että hänen MIEHENSÄ pärjäisi nykyisin lasten kanssa 3 päivää.

Se perustuu siihen, että lapset pärjäävät JO YKSIN ilman vanhempiaan 3 päviää.

Aika kamalaa. Mutta kertoo paljon.
 
Vaimosi on muuttumassa,niinkuin me kaikki ajan kuluessa teemme.Henkistä kasvua.Siihen juuri kuuluu tämä ""oman itsen etsiminen"".Sisällä kiehuu,on tyytymättömyyden tunne,että jotain puuttuu,masentaa,kriittinen suhtautuminen olemassaoleviin asioihin ja myös kanssaihmisiin,asioita selataan ja kelataan,myös syyllisyyden tunteet,huono omatunto kolkuttaa varsinkin jos kokeilee hypätä aitojen yli,työ saattaa tympäistä,kotiolot on aina sitä samaa,vanhat harrastukset eivät nappaa ja uusista ei vielä tiedä eikä millekkään oikein lämpene,seksikin saattaa tökkiä.Mielessä pyörii toiveita ja haluja mutta kun yrittää ajatusta ottaa kiinni,se pakenee.Kumppani kyselee ja se ärsyttää helvetisti kun itsekään ei tiedä vastauksia.Tämä kaikki on kuin aikuisen murrosikää,joillakin on kunnon ylilyöntejäkin mutta tilanne kyllä etenee hiljalleen.Eli siis pakassa on kortinsekoitus käynnissä,jossain vaiheessa uudet paikat löytyvät,mutta tietysti myös jaossa aina kortteja myös katoaa.Elämä kulkee jaksoissa ja tämä kausi on murrosvaihetta,jonka jälkeen seuraa taas tyvenempi,uudenlainen kausi.Kukaan ei pysy samanlaisena iänkaiken,se on fakta.Kaikki käyvät näitä läpi ja niin kuuluu ollakin,muuten elämä olisi taantumista.Meillä jokaisella nämä tulevat omaan tahtiinsa ja ikävä kyllä myös erot ym.kriisit ja ikävätkin asiat kuuluvat usein näihin vaiheisiin,koska kumppanin on yleensä vaikea hyväksyä toisessa tätä muutosta,haluaisi sen toisen pysyvän aina samana johon on aikoinaan tykästynyt,ja nyt huomaa uusien,ehkä liiankin vieraiden piirteiden ilmaantuvan esille.Joku viisas onkin sanonut,että suurinta rakkautta on sallia toiselle oma henkinen kasvunsa vapaassa ilmapiirissä ja kasvaa itsekkin siinä rinnalla.Kasvu voi näin olla samaa suuntaa hakevaa,muuten se lähtee eri teille.Se onkin haaste sinällään.
 
Kiitoksia vain kaikille jotka jaksoivat antaa oman kommentinsa kysymykseeni. Kyllä niistä on ollut apua, minulle. Uskoisin että nyt on paljon helpompi ymmärtää. Tässä huomaa myös sen kuinka tärkeää on että myös miehillä olisi naispuolisia kavereita. Ja toisin päin. Siis sellaisia kavereita keiden kanssa voi jutella.
Ja muutamalle feministille voin kertoa että meillä se on minä joka tätä kotia pyörittää. Vaimo kun ei ehdi.
 

Similar threads

M
Viestiä
24
Luettu
3K
N
S
Viestiä
7
Luettu
2K
S
M
Viestiä
2
Luettu
1K
M
V
Viestiä
4
Luettu
3K
Perhe-elämä
vierasvieras
V
H
Viestiä
10
Luettu
1K
H

Yhteistyössä