Oma äiti saa pinnan kireälle

["huoh"]

Koskaan ei tiedä mistä tuulee kun menen käymään vanhempieni luona tai kun he tulevat meille. Kaksi viikkoa sitten meillä käydessään totesi, että olenpa ostanut kivan pipon. Oli ihan ystävälliseen sävyyn todettu. Jatkoi vielä, että hänenkin pitäisi ostaa pipo joka peittäisi korvat kunnolla. Tänään sitten kun kävin kotona, totesi pipon nähdessään, että onpa ruma pipo. Miten kehtaan edes käyttää sellaista. Eihän niin ruma sovi kellekään. Totesin, että muutama viikko sitten se oli hänen mielestään kiva. Siihen äitini sanoi, että "noh, kyllä se sun päähän sopii".

Isäni toi minulle veljeni vanhat sukset kun ajattelin, että voisin lasten kanssa hiukan hiihtää. Sukset eivät mahdu enää veljelleni eikä äitini niitä käytä kun ei hiihdä. Äitini rupesi arvostelemaan, että miten perheeni ei pystyisi mihinkään jos heitä ei olisi. Siis voi ....., mitään en heiltä pyydä, en edes lastenhoitoapua koska äitini ei ehdi. Isäni itse sanoi, että voisin ottaa veljeni vanhat sukset jotta nekin saisivat käyttöä.

Aikuisena ihmisenä mun pitäisi katkaista napanuora äitiini. Olla välittämättä jokaisesta arvostelusta ja piikittelystä. Piikittelyä äitini osaa, jopa vieraiden edessä alkaa nälviä minua jos hänellä on huono päivä.

 

["vieras"]

Olet varmaan säälittävä.

 

[ghhh]

[QUOTE="vieras";28106071]Olet varmaan säälittävä.[/QUOTE]

Mitähän sinä olet. En edes halua tietää.

 

[halipupu harmaana]

Syökö äitisi jotain lääkkeitä ap?

 

["vieras ap"]

Syökö äitisi jotain lääkkeitä ap?

Diabeteslääkkeitä syö, muita ei tietääkseni syö. Äitini käytös on ollut piikittelevää jo lapsuudestani.

 

["vieras"]

Tällainenko on susta ongelma? Mitä väliä mitä äitisi sanoo. En mä ainakaan välittäisi jos vanhempani haukkuisivat vaatteitani.

 

[moekoe]

Ota etäisyyttä. Henkistä, mutta myös fyysistä.
Mä voisin kertoa jutun jos toisenkin mun mutsista, tekee paljon kummempiakin asioita, kuin toteaa kahvipöydässä, että "persees on levinny". Mut ne ei kuulu meidän elämään muuta kuin muksu(je)n isovanhempina.
Mä en pidä niihin mitään yhteyttä, niinkuin tyttärenä.

 

[todella]

Kummalliset välit teillä.

 

[-vu-]

Kummalliset välit teillä.

Mä sanoisin, että ikävät välit. Ei ole lapsen vika jos äidin päässä viiraa.

Tsemppiä sulle ap.

 

[Porho]

Ei varmaan kyse ole teidän väleistä, vaan mielestäni enemmän kuulostaa siltä että äidilläsi on jokin mielisairaus. Varmasti todella raskasta teille kummallekkin. Voitko ajatella asiaa niin, että äitisi on sairas ja siksi sanoo pahoja asioita? Kuitenkin olisi hienoja jos voisit pysyä sairaan läheisen rinnalla ja tukena. Uskoisin että äitisi kuitenkin välittää sinusta.

 

["vieras"]

Kuten täällä jo yksi toteskin, niin ota sekä henkistä että fyysistä etäisyyttä. Sä pärjäät taatusti ilman äitiäsikin. Voi elämä olla helpompaa kun sun tarvii "pelätä" että äitisi arvostelee.

 

[saunatonttu-sandra]

kyl mun äitiki joskus hermoja kiristää, en aina jaksas olla neuvomassa mitä milloinki ja missäki tilanteessa tulee tehä,, mutta toisaalta, miehen sairaalaviikkojen aikana äiti oli suunnaton henkinen tuki ja oli lasten kanssa et mä sain huilata tai tehä rauhassa kotihommia.. vaatteitani hän ei kyl arvostele eikä lasteni vaatteita, koska silloin sanoisin et mitäs sit tuijotat jos ei miellytä

 

[todella]

Mä sanoisin, että ikävät välit. Ei ole lapsen vika jos äidin päässä viiraa.

Tsemppiä sulle ap.

No ei se aina ole äidinkään vika. Kukin tekee parhaansa, niillä eväillä mitä on.

Ja, tämä nyt ei liity tähän aloitukseen sinänsä, mutta voin kertoa että on olemassa myös hermojaraastavia aikuisia lapsia jotka syöksevät äitinsä hulluuden partaalle...

 

[Aamuäree]

Toisinaan juu. Mutta sitten mä mietin, montako kertaa MÄ olen käynyt äitini hermoille....

 

["eee"]

Äitisi kuulostaa aika epätasapainoiselta. Ehkä on tosiaan vähän psyykeongelmia.
Yritä ottaa etäisyyttä ja anna puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[Katylina]

Totea äidillesi, että onneksi pääset valitsemaan hänen vanhainkotipaikkaansa tulevaisuudessa.

 

[Torvinen]

Jotkut nyt vaan ovat mulkkuja. Joskus jopa oma äiti.

 

[Urseele]

Tämä ei ole ensimmäinen tällainen aloitus jonka luen keskustelupalstalta/jostakin aikakauslehden asiantuntijapalstalta/muualta. Et ole yksin.

Lyhyesti vastatakseni uskon, että äitisi on joutunut tukahduttamaan omat toiveensa/haaveensa/halunsa, ja alistunut ja katkeroitunut tai hänellä on jotain sairautta, ja ainakin huono itsetunto. Hänen kaltaisiaan on paljon maailmassa, myös meillä Suomessa. Erään sukulaiseni appiukko on tällainen, että ei oikein löydä omista lapsistaan mitään hyvää sanottavaa ja aina herjaa ja nälvii. Lapset ovat keskenään jutelleet ja tietävät, että isällä itsellään on huono itsetunto. Silloin on vaikea uskoa tai kehdata sanoa lapsestaankaan hyvää, kun itsekin tuntee olevansa huono. On kuitenkin yhtä inhimillistä, ettei lapsikaan silloin erityisen ihania tunteita tunne vanhempaansa kohtaan.

Kannattaa hyväksyä asia ja jos äitisi loukkaa sinua, sano napakasti mutta älä yliaggressiivisesti, että et siedä tuollaista. Jos hän inttää että ei tarkoittanut pahaa, kerro edelleen rauhallisesti mutta napasti ja jämäkästi että lähdet/suljet puhelimen/muu tilanteeseen liittyvä, jos hän jatkaa. Minusta voisit jopa tehdä selväksi, että kukaan ei yleensä halua sietää tuollaista käytöstä ja kysy neutraalisti, mitä hän aikoo tehdä jotta tilanne muuttuu.

Kun on kyse omista vanhemmista, muutosta ei kuitenkaan ehkä tule. Tämä muuan appiukko, josta kirjoitin, on monesti saanut lapsiltaan (4 kpl) viestejä asiasta, mutta ei silti näytä muuttuvan vuosien varrella. Vain se, että appiukolla menee joskus paremmin töissä tai puolisonsa kanssa, näyttää pehmentävän häntä - järkeily ei näytä auttavan.