Oma aika

[Tikru]

Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa neljä kuukautta. Olemme olleet aika tiiviisti yhdessä viikonloppuisin lähes koko tämän ajan. Hänellä on kuitenkin harrastus, joka vie viikonloppuisin jonkun verran aikaa ja on joskus mennyt koko viikonloppukin näkemättä. Asumme erillämme, mutta samassa kaupungissa. Hänellä on sellainen työ, että lähes joka viikko hän on ainakin yhden tai useamman yön reissussa. Olen huomannut, että jos olemme koko viikon molemmat samassa kaupungissa, niin hän haluaa jonkun yön viettää erillään. Töiden jälkeen olemme yleensä erillämme ja näemme vasta illalla eli käytännössä menemme yökylään toistemme luokse. Olen huomannut, että hän kaipaa omaa aikaa ja ei kai siinä mitään pahaa olekaan...kai? Itsestäni tuntuu siltä, että olisi kiva viettää enemmän aikaa yhdessä, kun siihen kerran mahdollisuus olisi. Aikaisemmat parisuhteeni ovat olleet sellaisia, että olemme alusta lähtien viettäneet todella tiiviisti aikaa yhdessä. Nyt olen antanut homman mennä hänen ehdoillaan eli en ota yhteyttä kuin vasta myöhään ellei hän ehdi ensin. En halua antaa sellaista käsitystä, että elämäni pyörisi hänen ympärillään. Mietin vain sitä, että ei kai tämä ole huono merkki, jos tässä vaiheessa on halua olla erillään. Vai onko niin, että en tahdo osata ""perinteistä seurustelua"" pitkien tiiviiden parisuhteiden jälkeen? Hän antaa minun ottaa mielihyvin omaa aikaa, mutta minä en sitä oikeastaan halua. Saan olla ihan riittävästi itsekseni ja kavereiden kanssa silloin, kun hänellä on menoja. Jos alkaisin vielä itse suunnittelemaan omat menoni milloin sattuu, niin ei kai tässä enää paljon ehdittäisi nähdäkään.

 

[Juups]

Meillä oltiin noin kolme vuotta. Aina välillä oltiin tiiviisti yhdessä ja välillä ei, välimatkaa meillä oli parikymmentä kilsaa ja nähtiin lähinnä viikonloppuisin. Musta sun kirjoitus tuntui kerrassaan ahdistavalta vaikka olen avosuhteessa asunut jo kolme vuotta. Itsenäinen ihminen on hyvä asia ja en mä kyllä olettaisi neljän kuukauden jälkeen että pitää joka yö olla yhdessä. Olisin varmasti ahdistunut ja juossut karkuun. Sitouduin itse pikkuhiljaa ja vieläkin on tarve että tarvitsen oman tilan ja aikaa/ harrastuksia.

 

[kokemusta on...]

Mielestäni ei mitään hälyttävää. Anna poikaystävällesi omaa aikaa, sen verran, kun hän sitä tuntee tarvitsevansa. Itse opin tämän asian aikoinani kantapään kautta.

Olin niin niin rakastunut silloiseen seurustelukumppaniini ja olisin halunnut olla yhdessä koko ajan ja joka päivä. Eikä kallooni silloin mahtunut, että toinen saattaa haluta välillä omaa aikaa ja olla omien ystäviensä kanssa. Itse, kun en ajatellut muuta kuin häntä, niin minua loukkasi se, että toinen ei mielestäni osoittanut samanlaista halua olla yhdessä kuin minä. No ei hän siitä pidemmän päälle tullut mitään ja seurustelukumppani sanoi ne kauheat sanat, että olisi parempi, jos olisimme vain ystäviä jne. Silloinkaan en vielä kunnolla halunnut ymmärtää, että olin ollut liian ahdistava, kunnes...

...Aloin myöhemmin, kun olin paremmin päässyt yli entisestä, seurustella uuden miehen kanssa. Tämä mies oli minulle juuri sellainen kuin olin itse ollut entiselle kumppanilleni. Hän halusi nähdä joka päivä ja soitteli yhtenään ja jos minulla sattui olla sovittuna muuta menoa, hän suuttui ja murjotti, kun en ollut hänen kanssaan. Se alkoi olla todella ahdistavaa, varsinkin kun mies vihjaili muutaman viikon jälkeen kihloista jne. Silloin syttyi tämän naisen päähän erittäin iso hehkulamppu ja ymmärsin todellakin miltä edellisestä seurustelukumppanistani oli tuntunut. En jatkanut sitä suhdetta sen pidemmälle, mutta hyvän opetuksen kuitenkin sain ja nykyisin huolehdin suhteessani siitä, että molemmat saavat myös sitä omaa aikaa.

 

[neuvoja?]

Kertokaa, kuinka saa ajatukset irti siitä, että mitähän mies puuhaa poissaollessaan, te joilta se onnistuu.
Sinulla jolla lamppu syttyi, kuinka sun yhteisen ajan tarve sitten loppui?
Miksi jotkut naiset vain ajattelevat miestään, vasta rakastuneena?
Mikä tekee joistakin meistä niin heikkoja? Vai ovatko kaikki sellaiset naiset sairaita tai läheisriippuvaisia..koska meinaan että niitä on aika monta jotka odottavat miestä ja murehtivat koska soittaa ja milloin tulee. Miksi?

 

[Juups]

Kyllä mäkin sitä murehdin aikoinaan mitä toinen tekee kun on yksin. Odotin että toinen soittaa ja haluaisi nähdä. Mutta sun tekstisi oli todella ahdistavaa, siis kyllähän näitä tunteita saa olla. Eri asia on että miten niiden kanssa elää ja kuinka ne toiselle näyttää. Läheisriippuvuus on just sitä, ettei uskalla elää itse vaan pitää elää kaikki toisen kautta. Jos mies ei ole luottamuksen arvoinen se selviää sulle ajan kanssa. Mieti nyt jos mies on petollinen se voi olla sitä vaikka olisitte suunnilleen koko ajan yhdessä. On ns. ylitöitä + harrastuksia tai auto meni rikki/bussi oli myöhässä.. Jos haluat tasapainoisen kestävän suhteen tee jotain noille omille ajatuksille ja ole sitkeämpi. Parisuhteen aloitus on aina sellainen missä laittaa itsensä alttiiksi riskille, on hyvä pitää omakin elämä. Roikkuva, syyllistävä ja ahdistava ihminen on aina ikävä, vaikka asuisi yhdessä.

Jos mies pitää sanansa, tulee treffeille (suunnilleen) aina ajoissa. On kiinnostunut susta ja tuntuu että tykkää olla kanssasi. Tuntee ikävää ja näyttää ihastuneelta. Vietätte jutellen maailman asioista ja kohtelette toisianne kuin valopilkkua mustassa yössä, niin älä murehdi. Pidä silmäsi kuitenkin auki, mutta nauti ihastumisen/rakastumisen tunteesta.