Oma-aika???

["Mandi"]

Nyt on ihan pakko kysyä muilta vauvaperheiltä, että mitäs teillä se oma-aika on? Ja miten sitä teiän perheessä jaetaan?

Meillä minun omaa-aikaa on yleensä se että käyn silloin joko kaupassa, lääkärissä tai lastenkirppiksellä ostoksilla. Tetokoneella käy jos 10 kuukauden ikäiset kaksospojat sattuvat jossakin välissä nukkumaan yhtä aikaa päikkäreitä. Miehellä lasken olevan omaa-aikaa salilla treenaminen, töitten jälkeen tai vapaapäivänä tietokoneella istuminen tai X-boxilla pelaaminen kun minä viihdytän poikia jälleen yhden helvetillisen päivän jälkeen.

Välillä tuntuu siltä ettei tasan mene nallekarkit tässäkään taloudessa.

 

["vieras"]

oma aika

 

["jennie"]

Oma-aika on kun saa olla ihan rauhassa, istuvaikka kotona ja tehdä jotain kun lapsi nukkuu. Mulle oma lapsi ei koskaan ole ollut mikään taakka tai pakko touhua. Joten vietän lähes kaiken aikani hänen kanssa ja mies menee lähes miten haluaa. Kyllä sitä omaa aikaa varmasti saan kun lapsi kasvaa isoksi, nyt haluan nauttia hänen lapsuudestaan.

 

[Sete]

Joo ei ne tasan mene, isa ei varmaan niin tunne syyllisyytta siita omasta ajastaan kuin aiti. Meilla ainakin nain, vaikka ei mies sita mitenkaan "tahallaan" tee. Mutta menee vaan helpommin niin pain etta han tekee omia juttujaan, ellen muistuta asiasta. Mulla omaa aikaa ollut siita lahtien kun lapsi noin 9kk toissakaynti... ja silloin kun lapsi nukkuu, muuten hanen ehdoillaan - ja ihan mielellaan kun niin vahan nakee muuten arkena. =(

 

["samma här"]

no meillä ei pahemmin oo omaa aikaa kummallakaan minä saan joskus kun lapsi nukkuu, mutta sekin huvi loppuu kohta kun vauva syntyy ja esikoinen lopettelee jo päiväunia.
Mies tulee kotiin väsyneenä töistä ja tarttee omaa aikaa, mutta se ei ylensä mene yli tunnin pituiseksi koska ne vaan jaksa. Aikasemmin kävi välillä urheilemassa, nyt ei enää käy. Minulla on kyllä vain kerran vuodessa aikaa vaikka mennä yksin kaverin kanssa ulos. Kyllä mä luulen että vaikka mies olisi varmasti eri mieltä on hänellä lopulta ennemmän sitä omaa aikaa, ja mulle on jo iso ero siinä että ei ole koko päivää lapsen kanssa tauotta (ja yötä) niin kuin minä, johan ne työmatkatkin tuntuis musta ihan luksukselta kun sais istua yksin autossa hiljaa...

 

[Tsirpukka]

Niin mikä oma-aika?
Miulla sitä ei ole ollut reilu kahteen vuoteen kuopuksen syntymän jälkeen.
No okei,mies on vahtinut poikaa sillä aikaa jos olen ollut lääkärissä tai saikulla leikkauksessa,mutta heti ,kun oon kotiutunut niin vastuu on siirtynyt takasin miulle,ei puhettakaan "sairaslomasta" poskionteloiden leikkauksen jälkeen.
Ja tietysti koko suku luuli jotta kyllähän se mies auttaa ja pa**anmarjat sanon minä!!!

 

["vieras"]

Meillä oli esikoisen aikaan samantapainen tilanne.Lopulta kypsyin hommaan ja ronskisti nostin kissan pöydälle ja puhuin miehelleni asiasta.En riidellyt ja syytellyt vaan kerroin omista tarpeistani ja tunteistani.

 

["Mandi"]

Niin mikä oma-aika?
Miulla sitä ei ole ollut reilu kahteen vuoteen kuopuksen syntymän jälkeen.
No okei,mies on vahtinut poikaa sillä aikaa jos olen ollut lääkärissä tai saikulla leikkauksessa,mutta heti ,kun oon kotiutunut niin vastuu on siirtynyt takasin miulle,ei puhettakaan "sairaslomasta" poskionteloiden leikkauksen jälkeen.
Ja tietysti koko suku luuli jotta kyllähän se mies auttaa ja pa**anmarjat sanon minä!!!

Se on muuten jännä miten kaikki aina luule, että kyllä siellä kotona häärää myös se mieskin. Aluksi meilläkin hääräili, jotenkin se vaan on muuttunut. Mullakin tiedossa sairaalareissu kuukauden päästä ja nyt jo on hirmuinen selvittely siitä mitenkäs siitä hommasta selvitään.

 

[O74]

Mulla ilmeisesti sitten harvinainen mies kun hän itse töistä tullessaan tunnin henkäisemisen jälkeen ottaa itse vapaaehtoisesti vastuun meidän 1v pojasta. Mun ei tarvii huolehtia heidän pärjäämisestään vaan pääsen itse rauhoittumaan ja rentoutumaan. Arkisin kotona hoitamisen lisäksi mies käy usein viikonloppuisin pojan kanssa kahdestaan kauppareissuilla niin että mun ei välttämättä tarvitse edes lähtee kotoa pois jotta se oma aika on rentouttavaa.

En tiedä vaikuttaako tähän kaikkeen se että mieheni oli yli 40v kun poika syntyi ja hän on omat menemisensä mennyt eikä varsinaisesti baareissa tms ole koskaan oikeastaan edes viihtynyt.

 

[Maira]

Oma-aika on sitä kun pääsee kerran viikossa käymää s-marketissa yksin, se on veikeetä kuinka kauan sitä saa aikaa kulumaan kaupassakin kun oikein jää haaveilee...

 

[Tsirpukka]

Mandi:Juu ja mie hölömö en sillonkaan kertonut kellekkään asiasta,pidin vaan kulisseja yllä:headwall:

Sinänsä outoa,koska mies aikanaan,kun esikoinen syntyi(nyt 12-vuotias),auttoi ja hoiti ihan tasapuolisesti myös kodinaskareet...
Nykyisin kaikki jää miun kontolle ja oonkin niin ylikierroksilla ja stressaantunut etten saa edes nukuttua öisin,kun asiat pyörii päässä.Päivät menee sitten jokseenkin usvassa...

Äitini kuoli kesäkuussa rintasyöpään ja nyt on tullut todistettua sekin jotta miehellä ei ole liikoja empatiakykyjä...
Oonkin miettinyt jo tovin jotta kunhan saan taas itseni vähän parempaan kuntoon niin otan nuo muksut ja lähden.Pelatkoon kurja sitä nettipokeriansa vaikka kellon ympäri:kieh:

 

[Mummeliisa]

Omaa aikaa minulla on työhön ja opiskeluun liittyvä aika.
Erityisesti jälkimmäinen on nimenomaan virkistävä nautinto.
Toisaalta voin omaksi ajaksi mieltää esim rauhallisen aamukahvin koneella aamuhommien jälkeen muun perheen vielä nukkuessa tai lueskelun illalla vuoteessa.

Parisuhdeaikaa (irti arjesta siis, sillä onhan sekin toki parisuhdetta kun yhdessä kotia ja perhettä hoidetaan) on kahdestaan olo periaatteessa yksi ilta ja yö kerran viikossa, käytännössä joka toinen vkl. Toisaalta sitä on myös vaikka kahdenkeskinen sauna tai leffan katsominen jne.

Perheaikaa ja kodinhoitoaikaa on vaikeinta erottaa toisistaan eikä lie tarvitsekaan. Leipominen, siivous tai vaikka pihan haravointi yhdessä lasten kanssa ovat yhtä aikaa kumpaakin.
Toisaalta ratsastamassa tai uimassa käyminen pikkuväen kanssa ovat nimenomaan äitelöinti/mummutusaikaa. Isommille lapsille pyrkii varaamaan vähän "omaa aikaa" myös, mutta se ei välttämättä tarkoita että sulkeutuisi kaksin jonkun kanssa vaan voimme vaikka pitää "ompeluseurat" aikuistuneiden tyttärieni ( ja miniäkokelaiden) kanssa.

Lapsenlasten "oma aika " on sitten taas erikseen...

 

["Anne"]

Mulla oma aika oli sitä, että pääsin kerta viikkoon käymään kaupassa. Ei puhettakaan että yhdessä olis voinu mennä tai että nopeimmastakaan kauppareissusta olis selvinny ilman, että lapsen isä soittaa, milloin oon tulossa ja plaaplaa.
Mies kävi töissä, tartti koko loppu päivän omaa aikaa, ja kun viikolla oli niin rankkaa niin viikonlopunkin.
Ihmekkös onkin ex-mies. Nyt sitä omaa aikaa on 1vuorokaus viikossa ja tietty silloin kun lapsi nukkuu.

 

[St. Brigitten]

Mulla omaa aikaa on kun lapsi nukkuu päiväunia. Siivoilen samalla tai palstailen, jos koti siisti.

Mies käy töissä ja treenit päivittäin ja silloin tällöin käy kaverinsa luona pelaamassa tai saunomassa pari tuntia.

Molemmat ollaan tyytyväisiä. Jos tuntuu, että tarvin lisää omaa aikaa niin valvon sitten vielä illasta jolloin teen käsitöitä tai piirtelen pohjapiirustuksia tai muuta itselle mielekästä

 

["vieras"]

Itse olen ottanut "tavaksi" itselle tämän aamuvapaa hetken, joka kestää max puolituntia. Aamutouhut on tehty, vauva nukkuu ja esikoinen katsoo piirrettyjä. Sitten onkin iltaan asti taas menoa ja meininkiä. Mies tulee kotiin vasta, kun lapset on nukkumassa. Ja lähtee aamulla, kun me vielä nukutaan.
Mutta jos on lasten kanssa itsekseen, eikä ole muuta vanhempaa auttamassa, kannattaa järjestää oma vapaa hetki johonkin väliin. Lapsikin oppii että "äidin pitää juoda kahvi ja lukea lehti" jos sen tekee joka päivä rutiininomaisesti.

 

["hiphei"]

Sitä on niin paljon kuin haluan, mut oon niin laiska lähtee mihinkään että rajoittuu lähinnä kavereitten kanssa illanistujaisiin n. 1krt/kk.
Teen myös lomareissuja ystävien kanssa eurooppaan 1-3krt vuodessa

 

[Horuksen silmä]

Mä olen ajatellut oman ajan olevan sitä aikaa kun ollaan poissa kotoa ilman lapsia tai YKSIN kotona.
Vauva-aikoina mulla ei ole ollut omaa aikaa paitsi silloin kun olen pikasesti kävässyt kaupassa.

 

[St. Brigitten]

Mä olen ajatellut oman ajan olevan sitä aikaa kun ollaan poissa kotoa ilman lapsia tai YKSIN kotona.
Vauva-aikoina mulla ei ole ollut omaa aikaa paitsi silloin kun olen pikasesti kävässyt kaupassa.

Tällä perusteella mulla ei olisi ollenkaan omaa aikaa.

Mä koen oman ajan olevan sitä kun saa olla ees jossain huoneessa rauhassa ja omissa ajatuksissa

 

[Maira]

Mä olen ajatellut oman ajan olevan sitä aikaa kun ollaan poissa kotoa ilman lapsia tai YKSIN kotona.
Vauva-aikoina mulla ei ole ollut omaa aikaa paitsi silloin kun olen pikasesti kävässyt kaupassa.

Näin minäkin ajattelen, ei se oo omaa aikaa et korva tarkkana kuuntelet et joko se heräs päikkäreiltä tai muuta vastaavaa..Omaa aikaa on se kun voit tehdä mitä haluat, käydä jossain jos haluat, tai vaikka nukkua, yksin, rauhassa, ilman mitään "häiriötekijöitä"..

 

[Rieputarallaa]

[QUOTE="Mandi";22233638]Se on muuten jännä miten kaikki aina luule, että kyllä siellä kotona häärää myös se mieskin. Aluksi meilläkin hääräili, jotenkin se vaan on muuttunut. Mullakin tiedossa sairaalareissu kuukauden päästä ja nyt jo on hirmuinen selvittely siitä mitenkäs siitä hommasta selvitään.[/QUOTE]

Ootko miettinyt, mistä johtuu se, että mies ei tee kotihommia / hoida lapsia enää?

Ootko kenties antanut sen suoraan tai epäsuorasti ymmärtää, että se tekee hommat väärin tai ainakin huonommin kuin sinä? Ootko varmasti muistanut sen antaa hoitaa lapsiaan omalla tavalla, vai ootko vahtinut vieressä, että kaikki sujuu sun sääntöjen mukaan?

 

[kalamama]

Mä saan omaa aikaa silloin kun mies lähtee lasten kanssa pihalle. Yleensä kuitenkin käytän sen ajan raivaamiseen, on niin kiva kun yksin saa touhuta niin tulee nopeesti siistiä jälkeä. Käyn kerran viikossa venyttelyssä, siihen menee kävelymatkoineen vajaa kolme tuntia. Saisin mä lähteä kaupungille milloin haluaisin, mutta en kyllä useinkaan jaksa. Saunoa saan yksin joskus, meillä on yksi saunavuoro/vko. Meillä miehellä on selvästi vähemmän omaa aikaa, mutta hän saa käydä anoppilassa olemassa viikonloppuja, tavata kavereita jne. Tosin ottaa esikoisen aina mukaan, eli yöaikaan on vastuussa lapsesta kyllä.

 

["Mandi"]

Ootko miettinyt, mistä johtuu se, että mies ei tee kotihommia / hoida lapsia enää?

Ootko kenties antanut sen suoraan tai epäsuorasti ymmärtää, että se tekee hommat väärin tai ainakin huonommin kuin sinä? Ootko varmasti muistanut sen antaa hoitaa lapsiaan omalla tavalla, vai ootko vahtinut vieressä, että kaikki sujuu sun sääntöjen mukaan?

Kyse ei todellakaan ole siitä, että mies tekisi asiat huonommin. On saanut lapsia hoitaa omalla tavallaan, se tekeminen on vaan jäänyt kun lapset ovat kasvaneet ja myöskin heidän hoidostaan on tullut vaativampaa. 10kuukauden ikäiset vauvat kun ei käskyjä kuuntele ja niiden perusteella istu täysin aloillaan vaatteiden vaihtossa tai muissa vastaavissa toimissa.

Enkä nyt hakenut mitään syyllisiä kotihommien tekoon vaan kehitin keskustelua tästä omasta ajasta joka tuntuu jakautuvan eri perheissä hieman eri tavalla.

 

[Rieputarallaa]

[QUOTE="Mandi";22234120]Kyse ei todellakaan ole siitä, että mies tekisi asiat huonommin. On saanut lapsia hoitaa omalla tavallaan, se tekeminen on vaan jäänyt kun lapset ovat kasvaneet ja myöskin heidän hoidostaan on tullut vaativampaa. 10kuukauden ikäiset vauvat kun ei käskyjä kuuntele ja niiden perusteella istu täysin aloillaan vaatteiden vaihtossa tai muissa vastaavissa toimissa.

Enkä nyt hakenut mitään syyllisiä kotihommien tekoon vaan kehitin keskustelua tästä omasta ajasta joka tuntuu jakautuvan eri perheissä hieman eri tavalla.[/QUOTE]

Eikä mun ollut tarkoitus syyttää ketään. Halusin, että mietit mistä nykyinen tilanne johtuu. Jos oivallat syyn, asiaa on helpompi lähteä korjaamaan.

Mulle ja miehelle on ollut alusta saakka selvää, että kodin ja lapsen hoito on tasan 50 - 50 molempien vastuulla ja omaa aikaa on molemmilla yhtä paljon. Totta kai tästä joustetaan tilanteen mukaan, mutta tuo on se lähtöoletus.

 

["Mandi"]

Eikä mun ollut tarkoitus syyttää ketään. Halusin, että mietit mistä nykyinen tilanne johtuu. Jos oivallat syyn, asiaa on helpompi lähteä korjaamaan.

Mulle ja miehelle on ollut alusta saakka selvää, että kodin ja lapsen hoito on tasan 50 - 50 molempien vastuulla ja omaa aikaa on molemmilla yhtä paljon. Totta kai tästä joustetaan tilanteen mukaan, mutta tuo on se lähtöoletus.

Niin oli taannoin meilläkin 50-50, taisi se kadota siinä kun huomattiin ettei vauvaperheen elämä ole aina niin ihanaa Keskustelulla halusinkin juuri saada selville erilaisia tapoja toteuttaa sitä omaa aikaa. Ja näistä vinkeistä saisin ehkä myös omaan elämääni ohjeita/tapoja.

 

[St. Brigitten]

Eikä mun ollut tarkoitus syyttää ketään. Halusin, että mietit mistä nykyinen tilanne johtuu. Jos oivallat syyn, asiaa on helpompi lähteä korjaamaan.

Mulle ja miehelle on ollut alusta saakka selvää, että kodin ja lapsen hoito on tasan 50 - 50 molempien vastuulla ja omaa aikaa on molemmilla yhtä paljon. Totta kai tästä joustetaan tilanteen mukaan, mutta tuo on se lähtöoletus.

Tämähän on se ideaali, mikä pitäisi olla jokaisessa perheessä jos vain mahdollista. Meillä ei ikinä olisi mahdollisuuksia 50-50 asetelmaan. Mies tosiaan töissä päivän, treenit 2h päälle ja pelireissut ja turnaukset vielä satunnaisesti viikonlopuille. Mutta se on kyllä itsestään selvää, että kun mies on kotona, hoitaa hän lasta eikä makaa sohvalla. Kodin hoidan kyllä yksin, mutta ihan mielelläni sen teenkin.