Ollaan varmaan pullamössöjä,mutta me ei jakseta toista lasta :/

[jennis]

pitkään mietittiin tehdäänkö 1v esikoiselle sisarus tai yritetäänkö toista lasta, mutta nyt päätettiin, että ei. Molemmat ollaan hyvin väsyneitä. Miehellä vaativa työ, minulla aikaavievä osa-aikatyö, jota teen kotoa käsin. Ollaan varmaan pullamössöjä, mutta parisuhde on kireällä jo nyt ja pinna palaa molemmilta. Vaikka sinänsä pieni vauva olisi ihana, en millään jaksaisi esim. vaativaa vauvaa, esikoisen hoitoa ja tätä pyöritystä muutenkin. Sinänsä varmaan hyvä, että tunnistaa rajansa, mutta kai minä/me aika vajavaisia ollaan, kun ei jaksettaisi kahta lasta lyhyellä ikäerolla..

 

[Timangi-]

Teette aivan kuten parhaaksi katsotte :hug: Jos 1 riittää ja tiedät rajasi, niin nauti nyt siitä :flower:
Älä ota ressiä, kevätkin tulee =)

 

[nm]

Miksi se pitäisi tehdä just nyt? Tehkää suuremmalla ikäerolla niin on paljon helpompaa.

 

[vauvahaaveita]

Miksi se pitäisi tehdä just nyt? Tehkää suuremmalla ikäerolla niin on paljon helpompaa.

peesi

 

[Lapseton]

Älä nyt tota murehdi! Jokainen tekee omat päätökset omien voimavarojen mukaan. Ystäväni teki toisen lapsen heti perään, 1,5 vuotta ikäeroa ja olivat ihan poikki, ei ketään sukulaisia lähellä auttamassa, erosivat kun lapset oli 2,5 ja 3,5 vuotta. Ystävä sanoi, ettei eroa varmaan olisi tullut jossei olisi vetäneet itseään niin piippuun lapsien kanssa.
Mutta toinen ystävä jolla lapset tasan vuoden ikäerolla ei muistaakseni koskaan ole valittanut väsymystä, joskus vaan mainitsee että olihan se kahden pienen kanssa rankkaa. Mutta jokainen tekee tyylillään.

 

[J]

Ihan hyvä juu että tiedätte rajanne. Voi olla kuitenkin että vuoden parin päästä ajatus voi olla jo toisenlainen

 

[ser]

Kyllä se yksi lapsi voi olla ihan riittävästi. Minulla on yksi lapsi ja enempää en halua ja syyt siihen ovat itsekkäät, mutta mulla on vain tämä yksi elämä. Haluan tarjota lapselle parasta ja itsekin ehtiä tehdä jotain kivaa. Toisen lapsen myötä meille tulisi vähintään avioero ja onnettomat lapset..

 

[.]

En mäkään olisi jaksanut uutta vauvaa siinä vaiheessa kun esikoinen oli vuoden. Mutta kun esikoinen oli 2,5v olikin jo toinen ääni kellossa . Lapsilla on reilu kolme vuotta ikäeroa ja se on mun mielestä ollut hyvä. Esikoinen on jo melko omatoiminen...

 

[vieras]

pitkään mietittiin tehdäänkö 1v esikoiselle sisarus tai yritetäänkö toista lasta, mutta nyt päätettiin, että ei. Molemmat ollaan hyvin väsyneitä. Miehellä vaativa työ, minulla aikaavievä osa-aikatyö, jota teen kotoa käsin. Ollaan varmaan pullamössöjä, mutta parisuhde on kireällä jo nyt ja pinna palaa molemmilta. Vaikka sinänsä pieni vauva olisi ihana, en millään jaksaisi esim. vaativaa vauvaa, esikoisen hoitoa ja tätä pyöritystä muutenkin. Sinänsä varmaan hyvä, että tunnistaa rajansa, mutta kai minä/me aika vajavaisia ollaan, kun ei jaksettaisi kahta lasta lyhyellä ikäerolla..

No mutta eihän niitä lapsia ole mikään pakko tehdäkään niin tiuhaan, onhan teillä aikaa sisarusta yrittää sitten kun on sen aika. Nykyään suuri osa avioliitoista suomessa päättyy avioeroon, valtaosalla on lapset pienellä ikäerolla. On se kyllä aikamoinen pommi suhteellekin jos niitä lapsia jotkut kolmekin tekee peräkkäin. Ei se ihme ettei monrlla arki kestä sitä koetosta. Meillä on kaksi pienellä ikäerolla, enempää ei meille kiitos.

 

[lauantaipussi]

Ei ole huono vanhempi jos tekee vain yhden lapsen.

 

[vieras]

miten yhden lapsen kanssa voi niin väsyä? Tai ymmärrän kyllä jos sairastelee paljon, on allergioita ym. mutta jos on ihan terve lapsi. Minulla kolme pienellä ikäerolla ja kolmen kanssa oli kyllä eka vuosi rankka mutta nyt jo helpompaa. Leikkivät keskenään, ei tarvitse viihdyttää, niinku ainokaista piti. Itse kuitenkin teette ratkaisunne.

 

[ap]

miten yhden lapsen kanssa voi niin väsyä? Tai ymmärrän kyllä jos sairastelee paljon, on allergioita ym. mutta jos on ihan terve lapsi. Minulla kolme pienellä ikäerolla ja kolmen kanssa oli kyllä eka vuosi rankka mutta nyt jo helpompaa. Leikkivät keskenään, ei tarvitse viihdyttää, niinku ainokaista piti. Itse kuitenkin teette ratkaisunne.

Meidän lapsella on kyllä ollut paljon lääkäri- ja sairaalakäyntejä. Loppujen lopuksi ei löytynyt mitään vakavaa, mutta olihan se stressaavaa. En tiedä, vaikuttiko tuo väsymíseen - todennäköisesti jatkuva huoli lapsesta ja pelko sairauksista vaikutti jotenkin..

 

[vieras]

Joo mä sanoin täysin samaa kun esikoinen oli vuoden. Että meillä riittää yksi.

Mut sit aloin oottaa toista kun esikoinen oli n. 2,5-vuotias.

 

[mä]

Olette sitten järkeviä "pullamössöjä"

 

[Ksantippa S.]

Onko pullamössön määritelmä nykyään, että tietää, mitä jaksaa, tuntee vastuunsa, ja osaa ihan itse päättää asioistaan?

 

[AP]

Onko pullamössön määritelmä nykyään, että tietää, mitä jaksaa, tuntee vastuunsa, ja osaa ihan itse päättää asioistaan?

No, kyllähän monet ihmettelee miten joku ei jaksa hoitaa esim. vain kahta pientä lasta..

 

[Merengue]

Kunhan sen yhden jaksaa hyvin hoitaa, on hienoa. Mulla on myös ollut kaksi pientä peräkkäin. Oli se vaativaa puuhaa. Iltatähden kaveriksi en halunnut toista (vaikka miehelle olisi käynyt varmaan vaikka tusina). Ja kaveriperheissä näkee homman vaativuuden, parisuhde tosiaan tuntuu olevan lujilla.

 

[Mari]

Meillä kans vuoden ikäinen lapsi ja tällä hetkellä ajatus on, että ainokaiseksi jäis. Toisaalta tilanne voi vielä muuttua, mutta en kovin kauas tahtoisi sisaruksen tekemistä jättää kun tuo ikäkin tulee jo vastaan En tiedä jaksaisinko kahta kun yhdenkin kanssa meinaa väsyä,vaikka meillä onkin nk. helppo lapsi

 

[vieras]

Mikä pakko lapset on tehdä parin vuoden ikäerolla? Kun esikoinen alkaa lähestyä eskari-ikää, niin toinen lapsi voi tuntua mainiolta ajatukselta.
Meillä lasten ikäero on 8 vuotta, eikä se ole pelkästään huono asia

 

[väsynyt YHDEN lapsen äiti]

miten yhden lapsen kanssa voi niin väsyä? Tai ymmärrän kyllä jos sairastelee paljon, on allergioita ym. mutta jos on ihan terve lapsi. Minulla kolme pienellä ikäerolla ja kolmen kanssa oli kyllä eka vuosi rankka mutta nyt jo helpompaa. Leikkivät keskenään, ei tarvitse viihdyttää, niinku ainokaista piti. Itse kuitenkin teette ratkaisunne.

Mä en kestä näitä "superäitejä" jotka ihmettelee että miten yhden kanssa voi väsyä.... :kieh:

Minä ainakin väsyn!! Vaikka lapseni on kiltti ja ihana niin kyllä väsyn! Miten vaikea se on ymmärtää että jokaisella on erilaiset voimavarat, kiinnostukset ja sietokyvyt??

1,5-vuotiaan kanssa mulla on ainakin rankkaa kun valvotaan yöt, ja päivisin ei meinaa äiti perässä pysyä kun lapsella on vauhti koko ajan päällä. Päiväunia ei nukuta. Kotityöt kasaantuu kun mitään ei saa tehdä hetkenkään rauhassa, kun lapsi on koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Kyllä minä siis väsyn, ihan eri tavalla kun esimerkiksi normaali-työelämässä missä saa jopa vessassa ja syömässä käydä YKSIN, ihan rauhassa!

En ole laiska enkä uusavuton mutta silti väsyn ja voin sanoa sen ihan rehellisesti ääneen. Pikkulapsen äitinä olo vaan on MULLE rankkaa ja odotan kovasti että lapseni kasvaa.

 

[jepajee]

Itse olin sitä mieltä, ettei enää toista. No kun lapsi täytti 2, piti oikein väkisin alkaa lasta yrittämään. 2 vuotta siihen meni ja nyt on 2, eikä enempää taida luoja meille suoda.

 

[myö]

Jokainen tekee, niinkuin parhaaksi näkee, mutta kerronpa kuitenkin oman tarinani: Meidän esikoinen oli ns. vaativa vauva. Paljon varmaan johtui meidän tottumattomuudesta vauvanhoitoon, mutta joka tapauksessa oltiin ihan poikki ja lisäksi mulla puhkesi vaikea unettomuus siinä vaiheessa, kun vauv aolis muuten antanut nukkua.

Siitäkin huolimatta meillä oli vahva tunne siitä, että lapselle on tehtävä sisarus. Esikoisen yksivuotispäivänä sit tärppäs. Jo masussa kuopus antoi mulle ihan selittämätöntä varmuuden ja voiman tunnetta: tuntui, että pystyn mihin vain, kun hän on mukana kyydissä.

Pelättiin kuitenkin omaa jaksamista. Kun kuopus syntyi, kävi heti selväksi, että hän oli niitä vauvoja, joista vaan saduissa kerrotaan: nukkuin kun pantiin sänkyyn, söi, kun työnnettiin tisu suuhun. Muun ajan naureskeli. Lisäksi isosiskonsa ei ollut vielä ehtinyt uhmaikään, joten rakastui siskoonsa oitis eikä mustiksista kärsitty. Rytmitin vauvan siskon mukaan heti kun mahdollista, ja kuopuksen vauva-aikaa muistelen edelleen onnenaikana...

No, samainen tyttö kävi läpi aivan mahdottoman uhmaiän, mutta se onkin jo toinen juttu. joka tapauksessa, et kertakaikkiaan voi etukäteen tietää, miltä sinusta tuntuu kahden lapsen kanssa, koska sitä on mahdoton ennustaa. Meille oli kuitenkkin tärkeintä se, että lapsi saa sisaruksen, ja kyllä se kannattikin: edelleen ovat toisilleen tärkeimmät.

 

[Merengue]

Mikä pakko lapset on tehdä parin vuoden ikäerolla? Kun esikoinen alkaa lähestyä eskari-ikää, niin toinen lapsi voi tuntua mainiolta ajatukselta.
Meillä lasten ikäero on 8 vuotta, eikä se ole pelkästään huono asia

Isossa ikäerossa on muuten yksi mainio puoli (josta itse nautin). Riittää iloa pitempään ja myöhempään elämälle jälkikasvusta. Uskokaa tai älkää pienten lasten vanhemmat: suru tulee puseroon kun tenavat ei enää lähekään mukaan lomille ja muihin asioihin. Ja kun kotona käyvät kääntymässä vaan. Puhumattakaan kun sitten vielä kokonaan muuttavat pois.

 

[samaa mieltä]

miten yhden lapsen kanssa voi niin väsyä? Tai ymmärrän kyllä jos sairastelee paljon, on allergioita ym. mutta jos on ihan terve lapsi. Minulla kolme pienellä ikäerolla ja kolmen kanssa oli kyllä eka vuosi rankka mutta nyt jo helpompaa. Leikkivät keskenään, ei tarvitse viihdyttää, niinku ainokaista piti. Itse kuitenkin teette ratkaisunne.

Mä en kestä näitä "superäitejä" jotka ihmettelee että miten yhden kanssa voi väsyä.... :kieh:

Minä ainakin väsyn!! Vaikka lapseni on kiltti ja ihana niin kyllä väsyn! Miten vaikea se on ymmärtää että jokaisella on erilaiset voimavarat, kiinnostukset ja sietokyvyt??

1,5-vuotiaan kanssa mulla on ainakin rankkaa kun valvotaan yöt, ja päivisin ei meinaa äiti perässä pysyä kun lapsella on vauhti koko ajan päällä. Päiväunia ei nukuta. Kotityöt kasaantuu kun mitään ei saa tehdä hetkenkään rauhassa, kun lapsi on koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Kyllä minä siis väsyn, ihan eri tavalla kun esimerkiksi normaali-työelämässä missä saa jopa vessassa ja syömässä käydä YKSIN, ihan rauhassa!

En ole laiska enkä uusavuton mutta silti väsyn ja voin sanoa sen ihan rehellisesti ääneen. Pikkulapsen äitinä olo vaan on MULLE rankkaa ja odotan kovasti että lapseni kasvaa.

peesi tälle väsyneelle, tunnen samoin ja välillä tuntuu ettei ymmärretä!

 

[myö]

miten yhden lapsen kanssa voi niin väsyä? Tai ymmärrän kyllä jos sairastelee paljon, on allergioita ym. mutta jos on ihan terve lapsi. Minulla kolme pienellä ikäerolla ja kolmen kanssa oli kyllä eka vuosi rankka mutta nyt jo helpompaa. Leikkivät keskenään, ei tarvitse viihdyttää, niinku ainokaista piti. Itse kuitenkin teette ratkaisunne.

Mä en kestä näitä "superäitejä" jotka ihmettelee että miten yhden kanssa voi väsyä.... :kieh:

Minä ainakin väsyn!! Vaikka lapseni on kiltti ja ihana niin kyllä väsyn! Miten vaikea se on ymmärtää että jokaisella on erilaiset voimavarat, kiinnostukset ja sietokyvyt??

1,5-vuotiaan kanssa mulla on ainakin rankkaa kun valvotaan yöt, ja päivisin ei meinaa äiti perässä pysyä kun lapsella on vauhti koko ajan päällä. Päiväunia ei nukuta. Kotityöt kasaantuu kun mitään ei saa tehdä hetkenkään rauhassa, kun lapsi on koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Kyllä minä siis väsyn, ihan eri tavalla kun esimerkiksi normaali-työelämässä missä saa jopa vessassa ja syömässä käydä YKSIN, ihan rauhassa!

En ole laiska enkä uusavuton mutta silti väsyn ja voin sanoa sen ihan rehellisesti ääneen. Pikkulapsen äitinä olo vaan on MULLE rankkaa ja odotan kovasti että lapseni kasvaa.

peesi tälle väsyneelle, tunnen samoin ja välillä tuntuu ettei ymmärretä!

juu, siis kyllä mie ymmärrän, itsekin olin ekan kanssa väsyneempi. Johtuu siitäkin, että kaikki on lapsen hoidossa ja kehityksessä uutta. Mutta sitä kannattaisi ajatella, että kahdella lapsella on oikeasti toisistaan seuraa niin, että äidin mukanaoloa ei koko ajan tarvita. Meidän tytöt alkoi leikkiä yhdessä heti, kun kuopus alkoi kontata.