Olitko koulukiusattu vai koulukiusaaja?

Mulla oli nuorena sellainen harhaluulo, että jotenkin ansaitsinkin tulla kiusatuksi. Luulin ihan oikeasti, että minussa on jotain pahasti vialla. Ehkä juuri siksi en yrittänytkään hakea apua. Vasta nuorena aikuisena aloin pikkuhiljaa tajuta, että minä en ollut tehnyt mitään väärin. Ainoa "paha" asia oli, että olin liian arka ja hiljainen.

Nyt kun asiat ovat hyvin, niin en kyllä vieläkään arvosta kiusaajia. Jos olis pakko esim. töiden kautta olla jossain tekemisissä niin tuskin käsipäivää edes sanoisin.

 

En kumpaakaan. En nyt mikään näkymätönkään kyllä ollut.

 

Kiusattu, monta vuotta, kunnes minusta tuli kiusaaja

 

Koulukiusattu, mutta onneksi vain pari vuotta ja sekin oli verbaalista viiden pojan taholta. Valitettavasti olin myös sivustaseuraaja noi pari vuotta. Viimenen yläastevuosi oli käännekohta, sanoin takaisin ja puolustin yhtä minulle täysin tuntematonta ihmistä näitä omia kiusaajiani vastaan. Sitten se loppu siihen. Mut vuosien jälkeenkin on paskanmaku suussa. Kahden kiusaajan kanssa sovittiin vuosia sitten. Yksi kuoli hyvin nuorena ja kahta en ole onneksi nähnyt vuosiin.