Toggle sidebar

Olisitteko 10v sitten uskonu elämänne olevan sellaista kuin nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma-73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

mamma-73

Aktiivinen jäsen
29.08.2005
3 230
0
36
Porvoo
Mä en todellakaan! Tai en edes uskaltanu toivoa/ajatella tällasia asioita tapahtuvaksi. Olen oikeastaan saanut kaiken mitä olen aina halunnut tai ehkä vieläkin enemmän. Tosin multa puuttuu edelleen se Honda Crv, mut Twingo saa nyt kelvata paremman puutteessa :) Ehkä se Hondakin joskus seisoo pihalla...
 
no en..mun ei koskaan pitäny mennä naimisiin enkä varsinkaan lapsia hommata.Ja musta piti tulla eläinlääkäri..
Nooh..naimisissa oon ollu ja eronnu,lapsia on yks..eläinlääkäriä musta ei ikinä tullu,en edes hakenu opiskelemaan sellaiseksi millään tavoin..siivonnu oon työkseni vaa ja nykyää työtön oon..
 
En todellakaan. Mies on eri, lapsia on lisää, kaupunginosa on muuttunut, ystäviä on tullut lisää.......

Muuten: 10v sitten en olisi voinut kuvitellakaan olevani tietokoneen ääressä kavereita tapaamassa. En olisi osannut eikä olisi kiinnostanutkaan.
 
Elän nykyään elämää josta 10vuotta sitten saatoin vain unelmoida...
Silloisen kumppanin kanssa kävimme lapsettomuushoidoissa kerta toisen jälkeen eikä tulosta tullut,nyt uusi elämä,uusi mies ja kaksi ihanaa lasta!!
 
Pääasiat elämässä kuvittelin tällaiseksi kuin nyt on... ollaan isännän kanssa vanhempia lapsillemme, asumme ok-talossa ja molemmat käydään töissä. Eli kyllä, elämä on paljolti sellaista, josta nuorempana unelmoin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Elän nykyään elämää josta 10vuotta sitten saatoin vain unelmoida...
Silloisen kumppanin kanssa kävimme lapsettomuushoidoissa kerta toisen jälkeen eikä tulosta tullut,nyt uusi elämä,uusi mies ja kaksi ihanaa lasta!!
Click to expand...


En mäkään tiennyt, että hoitoihin joudumme/pääsemme ja niitten avulla saataisiin 2 ihana lasta. Mut niin kävi.
 
No jos nyt ihan rehellisesti vastaan, niin en todellakaan. Enkä edes vuosi sitten ois uskonu että tänä päivänä on tällasta kuin on. Asiaa sen kummemmin tässä selittelemättä. Aika moni asia vaan on mennyt täysin toisella tavalla kuin olin ajatellut... Mutta kyllä täältä vielä noustaan B) :kieh:
 
Enpä elä en..10v sitten kesällä alettiin seurustelemaan exän kanssa, ja silloin uskoin meidän pysyvän yhdessä aina. Tyhmä ajatus, i know. 10 vuoden aikana oon saanut kaksi ihanaa lasta, joista kyllä unelmoin jo silloin, mennyt naimisiin, eronnut, ja nyt kahden pojan yh. Onneksi on löytynyt rinnalle tuo ihana ukko, jonka kanssa ehkä ne loputkin unelmat toteutuu..
 
Hitto vieköön.. mä yritän jo kolmatta kertaa vastata tähän.. :headwall:

Mutta siis olisin uskonut.. mä ajattelin 11 vuotiaana, että kun mä olen 20 niin mä olen naimisissa, mulla on yksi lapsi ja odotan toista.. toteutumisjärjestys oli hiukan eri, samaten kun kaikki tapahtui noin vuotta aiemmin kun olin suunnitellut.. :laugh:
 
Enpä tainnut osta kuvitella.. 10 vuotta sitten olin 21-vuotias opiskelija joka oli menossa naimisiin joten ajatuksiin mahtui opiskelu ja naimisiinmeno.. Ei ollut hajuakaan edes siitä miten aiomme asua tulevaisuudessa, sillä tuolloin asuimme pikkuruisessa vuokrakämpässä.. No toki tulevaisuudenhaaveita oli, ne tavalliset, perhettä ja sitä rataa, taisin puhua vauvoista kyllä jo miehelle tuolloin, suuri perhe oli mun ajatuksissa. Työnteosta ei ole ollut kovin isoja ajatuksia ikinä, vaikka opiskeluun suhtauduin kunnianhimoisesti ja olisin sitä varmasti jatkanutkin ellen olisi naimisiinmenon jälkeen tullut raskaaksi ja siis äidiksi. No nykyään ajatukset äitiyden suhteen ei ole kovin kummoiset, perhe ei tule lisääntymään ja töitä tehdään ja varallisuutta haalitaan kun opiskella ei ainakaan kumpikaan jaksa enää.
 
en olisi uskonut.. en edes kolme vuotta sit. en ikinä olisi uskonut nuin ihanan miehen huolivan minua.. tai itseasias kenenkään..
tai en arvannut että musta tulee oikeesti näin realistinen.. :laugh:
 
olis uskonu...elämä on yllättävää niin positiivises kuin negatiivises mielessä.
Onneks on yks asia (tai PERSOONA) joka pysyy ja kestää muuttumatonna. :D

 
No en. Kai.

Kymmenen vuotta sitten mulla oli yksi lapsi, avomies ja yhteinen talo lainoineen. Haaveilin lapsista ja tein työtä josta tykkäsin.

Nyt mulla on kolme lasta + kuusi lainalasta, aviomies ja "uusi" talo lainoineen. Teen työtä josta tykkään.

Mutta väliin mahtuu avoero, talon myynti, yksinäistä aikaa, yksi myttyyn mennyt seurustelu, muuttoja ees sun taas, kriisiä ja vaikeeta, työn lopetus ja uuden työn etsintää, opiskeluhaaveita, toinen seurustelu, kihlaus, naimisiin meno, yhteen muutto, kahden laspsen odotus ja syntymä - vaikka mitä.
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa