Olisitko pärjännyt synnytyksessä ilman miehesi tukea

[Sonja]

?

Siis tottakai jokainen voisi synnyttää yksinkin, eihän siihen miestä tarvita
Mutta siis oliko se korvaamattoman tärkeä apu ja tuki?

Miten miehesi tuki sinua?

 

[laahkana]

Molemmat nukuttiin suppareiden välissä. Ilman miestäkin olisin toimeen tullut. Suppareiden aikana karjuin että se olis hiljaa kun en jaksanut puhua.

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

 

[mielikuva]

Oli todella tärkeä! Odottelu ja kärvistely yksin olisi ollut tosi ankeaa. Olin synnytystä edeltävän yön yksin sairaalassa ja oli tosi surkea olo. Mies oli vaan läsnä, piti seuraa, tsemppas ja piti kädestä, kannusti :heart:

 

[MS]

En ois pärjännyt! Kannusti mua niin hienosti kun voimat ja usko meinasivat loppua...

 

[Micosa]

Esikoisen synnytyksessä ei ollut tukihenkilöä minkäänlaista mukana.
Kahden seuraavassa oli mies,hyvä että oli mutta selvinnyt olisin aivan mainiosti ilmankin.

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

 

[endie]

olisin varmaan pärjännyt, mutta tylsää se olis ollut.
ja ponnistusvaiheet mulla on ollut niin kamalia, että en oo kyllä tiennyt paikasta tai ajasta mitään, joten kuvittelisin että ihan sama tavallaan oisko tuo mies ollut siinä vai ei.

 

[Heavyfreak]

Mä synnytin yksin. Eikä mulle tullu siinä mieleen että ois jotenki kauheesti harmittanu ku mies ei ollu paikalla. Se on niin kokonaisvaltaista hommaa jotenki se synnytys että kyllä se huomio oli niissä supistuksissa Ja mulla oli supistellu jo kaks päivää enkä ollu nukkunu joten ku sain epiduraalin ni vedin vaan unta palloon.

Mies ehti keikaltaan (oli siis sillon töissä, esiintyvänä artistina) mukaan viimeselle 15 minuutille. Ja se oli kyllä kiva ku mies oli paikalla ku tyttö synty. Se oli tärkeetä.

 

[vieras]

Kahdessa synnytyksessä mies oli mukana ja minusta se oli oikein hyvä. Kolmanteen hän ei päässyt, eikä sekään ollut ongelma (muille kuin kätilölle).

 

[maranooka]

Mies vastasi tuosta vierestä, että helposti..

Ihan todellisuudessa oli kyllä korvaamatonta, että mukana oli läheinen ihminen. Miehellä ei ole ollut kovin paljon tekemistä kuin 1/3 synnytyksistä, mutta henkinen tuki ja turva on kyllä minulle ollut.

 

[mielikuva]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

 

[EllaDonna]

Paremmin pärjään ilman turhaa yleisöä. Mies oli sektiossa mukana ja harmittaa, että otin mukaan. Tosi tyhmä fiilis maata halvaantuneena siinä kun toinen töllää vieressä. Meni koko juttu ihan pilalle. Seuraavaan synnytykseen en ota mitään tukihenkilöä mukaan. Ajatuskin tutuista töllöttämässä alatiesynnytyksessä tuntuu tosi ällölle.

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

 

[vieras]

Olisin mutta kieltämättä etenkin esikoisen kohdalla oli kiva, että oli mies vieressä. Toisen kohdalla miehestä ei ollut sellaista rauhoittavaa hyötyä kuin ekalla kertaa mutta oli mukava, että oli juttuseuraa. Olisi ollut tylsää olla yksin hiljaisessa huoneessa.

 

[joo]

Mies oli tosi tärkeä apu, mut synnytys oli nopea ja totta puhuen kyllähän se lapsi olisi samalla tavalla ilman isänkin läsnäoloa syntynyt.

 

[mikrokitumoppi]

Oli korvaamaton tuki :heart:

Muistan miten ihanalta miehen kylmät kädet tuntuivat nivusilla kun avautumisvaiheen supistukset tulivat!
Mies oli muutenkin tosi aktiivinen ja osallistui. Piteli oksennuspurkkia, auttoi vessaan niiden puihojen ja pussien kanssa, pyyhki jopa limatulppaa mitä ponnisteltiin kaksin siellä salissa.

Mä oikeasti yllätyin miten aktiivisesti (ja vapaaehtoisesti)
osallistui :flower:

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

Jos sun miehesi on ulkopuolinen teidän? lapsen synnytyksessä niin on se kyllä säälittävää. Mutta monihan käyttääkin miehiä vain siittämiseen, vauvan hoitoon eivät saa osallistua lainkaan. Mun mies on kyllä MIES eikä mikään heikkohermoinen nössö, että ei ole synnytyksessä hermoillut ja ihan on omasta vapaasta tahdosta tullut ja halunnut tulla. Ja edelleen muistellaan yhdessä :heart:

 

[v]

En olisi selvinnyt. Kiireelliseen sektioon päädyttiin ja oli kyllä sellainen shokki minulle, että. Kätilökään ei olisi selvinnyt, kun ei olisi jaksanut taluttaa (kantaa) minua yksin leikkaussaliin ja lapselle myös oli mukava, että pääsi heti isän syliin, kun ei äiditä ollut mihinkään koko loppuvuorokautena.

 

[joo]

Paremmin pärjään ilman turhaa yleisöä. Mies oli sektiossa mukana ja harmittaa, että otin mukaan. Tosi tyhmä fiilis maata halvaantuneena siinä kun toinen töllää vieressä. Meni koko juttu ihan pilalle. Seuraavaan synnytykseen en ota mitään tukihenkilöä mukaan. Ajatuskin tutuista töllöttämässä alatiesynnytyksessä tuntuu tosi ällölle.

Vertaatko miestäsi ja lapsesi isää johonkin tuttuun? Kamalaa sanoa, että oma mies on pilannut sektion.

 

[Kikkuri]

Mulla oli mies mukana,mutta toivon ettei olis ollut...Ei siitä mitään apuja ollut, täysin hyödytön! Tais olla liian kaamea kokemus kun ihan vitivalkoiseksi valahti ja jalat petti. Ja mulla oli vielä helppo (= ihana) synnytys. Onneksi sain maailman toiseksi parhaan kätilön!

 

[vieras]

Oli korvaamaton tuki :heart:

Muistan miten ihanalta miehen kylmät kädet tuntuivat nivusilla kun avautumisvaiheen supistukset tulivat!
Mies oli muutenkin tosi aktiivinen ja osallistui. Piteli oksennuspurkkia, auttoi vessaan niiden puihojen ja pussien kanssa, pyyhki jopa limatulppaa mitä ponnisteltiin kaksin siellä salissa.

Mä oikeasti yllätyin miten aktiivisesti (ja vapaaehtoisesti)
osallistui :flower:

Yök!!! Musta ei olisi sairaanhoitajaksi tai kätilöksi!

 

[mielikuva]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

Lievää yleistämistä? Mikä urpo se sun miehes on? Yleensä miehet haluaa olla mukana tätä ainutlaatuista tapahtumaa todistamassa.

 

[TeylaEmmagan]

Pärjäsin ilman miestä, mutta äidistäni oli kyllä iso apu Hänkään ei voinut olla siellä kokoaikaa, mutta oli kyllä kiva saada seuraa, ja koska äitini on ollut jo 4 ystävänsä synnytyksessä mukana, hän osasi toimia kätilön apuna hakemassa tavaraa ja ohjaamassa minua. :heart:

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

ihanko soitit että käykö kateeksi? Lol.