"orion"
Sinkkuna parempi kuin onnettomassa parisuhteessa.
Onnellisessa parisuhteessa parempi kuin sinkkuna.
Onnellisessa parisuhteessa parempi kuin sinkkuna.
M32
En tietenkään. Jos uskoisin olevani, en seurustelisi. Kyllä parisuhteen täytyy tehdä elämästä parempaa, jotta sellaisessa on mitään järkeä. Kuluja jakamaan saa kyllä kämppäkaverinkin tarvittaessa.
Voi taas
[QUOTE="kyllästynyt";29681258] Oikeastaan joka päivä tulee mieleen, mitä tekisin mieluummin, jos olisin taas vastuussa vain itsestäni. Yksin se on niin helppoa päättää ja aina saa aikansa kulumaan mieleisellään tavalla. Nykyään se on äärimmäisen harvinaista, että saa edes välillä tehdä mitä haluaa. Minusta se on kurjaa elämää.
Olen todella kateellinen sinkuille, enkä mahda sille mitään.[/QUOTE]
Joo, tervetuloa vaan kokeilemaan vaikkapa mun arkeani sinkkuna omaishoitajana. Minä saan tehdä noin kerran vuodessa mitä haluan, ja silloinkin jatkuva huoli hoidettavasta.
Olen todella kateellinen sinkuille, enkä mahda sille mitään.[/QUOTE]
Joo, tervetuloa vaan kokeilemaan vaikkapa mun arkeani sinkkuna omaishoitajana. Minä saan tehdä noin kerran vuodessa mitä haluan, ja silloinkin jatkuva huoli hoidettavasta.
On tässä tullut tilanteita, jolloin mieleen on noussut hajatelma ja ohikiitävä sinkkuelämän kaipaus. Mutta se on ollut tilapäistä. Yleensä haihatus on ollut enempivähempi sidoksissa tässä taloudessa elävään ja sammakoita laukovaan osapuoleen, joka on ollut hankalana...:xmas: :saint: 
Mutta olisinko onnellisempi sinkkuna? Tämän parisuhteen jälkeen? Tuskin, veikkaisin aika vahvasti olevani silloin romuna. Tai en ehken kuitenkaan romuna mutta hyvin repaleisena ja rähjääntyneenä. Ihan heti en osaa kuvitellakaan löytäväni rinnalleni kulkemaan ihmistä, joka sietää ja rakastaakin minua vikoineni ja vajavuuksineni. Ja toisaalta, olisinko enää edes valmis ja jaksava aloittamaan kaiken alusta? Todennäköisesti se onnellisuus olisi erilaista.
Toisaalta - silloin kun viimeksi olin sinkkuna, niin ei sekään mitään huonoa tai onnetonta aikaa ollut. Mutta silloin en vielä mitään tiennytkään tästä tulevasta :heart:
Mutta olisinko onnellisempi sinkkuna? Tämän parisuhteen jälkeen? Tuskin, veikkaisin aika vahvasti olevani silloin romuna. Tai en ehken kuitenkaan romuna mutta hyvin repaleisena ja rähjääntyneenä. Ihan heti en osaa kuvitellakaan löytäväni rinnalleni kulkemaan ihmistä, joka sietää ja rakastaakin minua vikoineni ja vajavuuksineni. Ja toisaalta, olisinko enää edes valmis ja jaksava aloittamaan kaiken alusta? Todennäköisesti se onnellisuus olisi erilaista.
Toisaalta - silloin kun viimeksi olin sinkkuna, niin ei sekään mitään huonoa tai onnetonta aikaa ollut. Mutta silloin en vielä mitään tiennytkään tästä tulevasta :heart: