Olisiko vapaaehtoisia, joilla hetki ylimääräistä aikaa?

Tahtoisin harjoitella taas intuitiotani, olisiko paikalla ketään "koekaniinia" joka tahtoisi lähteä leikkiin mukaan? Palautteen pyydän jälleen osallistuneilta, se on minulle ensiarvoisen tärkeää, oli se sitten risuja tai ruusuja.

Tahtoisin tehdä tällä kerralla taas niin, että se jota katson, olisi sen aikaa hiljentyneenä ja keskittyneenä tuolilla/vuoteella tai jossain jossa pystyy rentoutumaan hetkeksi. Kynttilän valo ja rauhallinen musiikki auttavat sinua pääsemään oikeaan tunnelmaan :)

Hiljentymiseen tarvitset aikaa noin kymmenisen minuuttia, ja kun olet vastauksen saanut, kirjoita minulle palaute sekä mahdollisia tuntemuksia jos sellaisia tilanteen aikana koit.

En ehdi kovin monelle, koululaiset palailevat kotiin kohta. Mutta ainakin kaksi luulisin ehtiväni :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosahdus:
Minä mYös!
Näin vilahduksen pienestä lapsesta, sylissä.. häneen liittyen jotenkin surua tai murhetta. Oletko joutunut luopumaan jostakin lapseen liittyvästä haaveesta, jonka aiheuttamaa surua kannat edelleen sydämessäsi? Tunnen myös jonkinlaista yksinäisyyttä. Kuin seisoisit aavan vatlameren rannalla, kalliolla, ja tuuli tuivertaisi sinua kun seisot siinä katsellen kohti ulappaa. Tunnetko että olet aivan yksin jonkin asian kanssa elämässäsi? Surumielisyyttäkin tähän liittyy, kuin luopumista jostain sinulle tärkeästä ja rakkaasta..haaveesta?
Sydämessäsi tuntuu pakahdutettua itkua, kyyneleitä joitten et ole antanut tulla vaan jotka olet piilottanut sydämeesi. Se tuntuu pistona, poltteena. Anna kyynelten virrata, itke itkusi sillä tullessaan se puhdistaa ja helpottaa olosi.

Jostain syystä vasemman ranteesi kohdalla tuntui vannemmainen puristava tunne.. oletko sen kenties loukannut joskus vai kipuileeko se nyt? Tunsitko itse sen..?

Halauksia sinulle!
 
laiheliini
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhaaharjoittelija:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosahdus:
Minä mYös!
Näin vilahduksen pienestä lapsesta, sylissä.. häneen liittyen jotenkin surua tai murhetta. Oletko joutunut luopumaan jostakin lapseen liittyvästä haaveesta, jonka aiheuttamaa surua kannat edelleen sydämessäsi? Tunnen myös jonkinlaista yksinäisyyttä. Kuin seisoisit aavan vatlameren rannalla, kalliolla, ja tuuli tuivertaisi sinua kun seisot siinä katsellen kohti ulappaa. Tunnetko että olet aivan yksin jonkin asian kanssa elämässäsi? Surumielisyyttäkin tähän liittyy, kuin luopumista jostain sinulle tärkeästä ja rakkaasta..haaveesta?
Sydämessäsi tuntuu pakahdutettua itkua, kyyneleitä joitten et ole antanut tulla vaan jotka olet piilottanut sydämeesi. Se tuntuu pistona, poltteena. Anna kyynelten virrata, itke itkusi sillä tullessaan se puhdistaa ja helpottaa olosi.


Kerrotko mullekki jotain!
Jostain syystä vasemman ranteesi kohdalla tuntui vannemmainen puristava tunne.. oletko sen kenties loukannut joskus vai kipuileeko se nyt? Tunsitko itse sen..?

Halauksia sinulle!
 
laiheliini
Alkuperäinen kirjoittaja laiheliini:
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhaaharjoittelija:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosahdus:
Minä mYös!
Näin vilahduksen pienestä lapsesta, sylissä.. häneen liittyen jotenkin surua tai murhetta. Oletko joutunut luopumaan jostakin lapseen liittyvästä haaveesta, jonka aiheuttamaa surua kannat edelleen sydämessäsi? Tunnen myös jonkinlaista yksinäisyyttä. Kuin seisoisit aavan vatlameren rannalla, kalliolla, ja tuuli tuivertaisi sinua kun seisot siinä katsellen kohti ulappaa. Tunnetko että olet aivan yksin jonkin asian kanssa elämässäsi? Surumielisyyttäkin tähän liittyy, kuin luopumista jostain sinulle tärkeästä ja rakkaasta..haaveesta?
Sydämessäsi tuntuu pakahdutettua itkua, kyyneleitä joitten et ole antanut tulla vaan jotka olet piilottanut sydämeesi. Se tuntuu pistona, poltteena. Anna kyynelten virrata, itke itkusi sillä tullessaan se puhdistaa ja helpottaa olosi.



Jostain syystä vasemman ranteesi kohdalla tuntui vannemmainen puristava tunne.. oletko sen kenties loukannut joskus vai kipuileeko se nyt? Tunsitko itse sen..?

Halauksia sinulle!
Miten se noin meni. Siis kerrotko mullekki jotain?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhaaharjoittelija:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosahdus:
Minä mYös!
Näin vilahduksen pienestä lapsesta, sylissä.. häneen liittyen jotenkin surua tai murhetta. Oletko joutunut luopumaan jostakin lapseen liittyvästä haaveesta, jonka aiheuttamaa surua kannat edelleen sydämessäsi? Tunnen myös jonkinlaista yksinäisyyttä. Kuin seisoisit aavan vatlameren rannalla, kalliolla, ja tuuli tuivertaisi sinua kun seisot siinä katsellen kohti ulappaa. Tunnetko että olet aivan yksin jonkin asian kanssa elämässäsi? Surumielisyyttäkin tähän liittyy, kuin luopumista jostain sinulle tärkeästä ja rakkaasta..haaveesta?
Sydämessäsi tuntuu pakahdutettua itkua, kyyneleitä joitten et ole antanut tulla vaan jotka olet piilottanut sydämeesi. Se tuntuu pistona, poltteena. Anna kyynelten virrata, itke itkusi sillä tullessaan se puhdistaa ja helpottaa olosi.

Jostain syystä vasemman ranteesi kohdalla tuntui vannemmainen puristava tunne.. oletko sen kenties loukannut joskus vai kipuileeko se nyt? Tunsitko itse sen..?

Halauksia sinulle!
Unohdin.
Sain kehotuksen nostaa sinulle enkelikortin:

"Uteliaisuus

Tarkastele elämää lapsen uteliain silmin, niin löydät loppumattoman ilon ja kihelmöivän jännityksen lähteen. Uteliaisuus pitää sinut hengissä, kiinnostuneena ja kiinnostavana. Enkelit kehoittavat sinua pysymään kiinnostuneena itsestäsi. Ryhdy tutkimaan sitä, kuka olet, niin kasvat sekä persoonan että hengen tasolla. Ole kiinnostunut ihmisistä, niin löydät iäisen kiehtovuuden lähteen. Ole kiinnostunut upeasta maailmankaikkeudesta, jossa elät, sekä enkeleistä ja heidän roolistaan jumalallisessa suunnitelmassa. Mielihyväsi sädehtimä valo valaisee elämääsi. Voimalauseesi: Tutkiskelen elämän ihmeitä"

:hug:
 

Yhteistyössä