Olisiko vallan törkeä temppu?

Onko joku arvokas perintökoru vai ihan tavan kultakääty? Ensimmäisestä voisi ehkä? saada enemmän rahaa sellaisenaan. Mutta oli kumpi vaan niin mielestäni ap:lla oikeus toimia korun kanssa ihan kuten haluaa jos on omaksi annettu. Jos antamisen yhteydessä olisi sanottu, että pitää antaa sitten eteenpäin suvun tyttärille niin säilyttäisin. Jos ei mitään toivomuksia esitetty niin tekisin ihan oman mieleni mukaan.

 

[QUOTE="vieras";27265241]Minulle tulisi ainakin ihan luuseriolo, jos joutuisin rahanpuutteessa myymään anopin koruja. Keräisin mieluummin vaikka pulloja, jos paha tilanne on.[/QUOTE]

Ehkä aloittajalla ei ole yhtä huono itsetunto kuin sulla.

Mulle saattaisi tulla ahne hamsteriolo, jos en pystyisi luopumaan mulle turhasta esineestä jonkun kuvitellun moraalittomuuden vuoksi. Jos anoppi ei saisi tietää asiasta, niin myisin ehdottomasti. Se, että esine pyörii nurkissa vuosikausia, ei osoita arvostusta lahjan antajalle yhtään enempää.

 

En osaa sanoa kuinka vanha koru on, ehkä jotain 50-luvulta. Vähän mietityttää tietty, joten ehkä jätän asian hautumaan.

 

Olemme miehen kanssa eronneet, enkä pidä erityisemmin ex-anopistani. Sain häneltä joskus muinoin lahjaksi vanhan kultaisen kaulakorun. Nyt mietin sen myymistä romukullaksi; siitä saisi varmaan pari sataa ainakin, on sen verran painava. Rahalle olisi tarvetta, korulle ei. Kehtaisinko?

Muutaman ihmisen ex-anoppina sanoisin, että siitä vaan.
Ei loukkaisi vaan pikemminkin ilahduttaisi, etenkin jos sille rahalle sinulla oikeasti käyttöä.

 

Hups. Luin huolimattomasti.
Jos on jokin perintökoru, jolla on tarina, niin silloin palauttaisin anopille ja ehkä, anopista riippuen, kertoisin, että romukulta-ajatuskin kävi mielessä.

Oikein fiksu eksähtänyt anoppi ehkä vinkin tajuaa, ja jos taloudellinen tilanteensa sallii, menetyksesi kompensoi.

 

No jaa, itse ehkä palauttaisin korun anopille. Toisaalta jos mulla olisi jotain suvussa kulkeneita perintökoruja, en antaisi niitä sitten joskus miniälle jos en hyväksyisi sitä että han saa omistamallaan korulla tehdä mitä haluaa, vaikkapa myydä. Jos taas antaisin sellaisen omalle lapselleni tai lapsenlapselle, voisin esittää toiveen, ettei korua luovutettaisi suvun ulkopuolelel ellei ole pakko.

 

Ei käsittääkseni ole mikään varsinainen perintökoru, mutta anoppi ei varmaan hyväksyisi myyntiä.

 

En myisi, säästäisin pojalleni joka voisi antaa sen sitten eteenpäin vaimolleen ja lapselleen.

 

Hetkonen. Eli jos saa lahjaksi jotakin, mikä ei itseä miellytä, sen voi myydä kirppiksellä tai heittää roskiin mutta anopilta lahjaksi saatua korua, josta ap ei pidä, ei saisi myydä? Mikä ero???

 

Myy romuksi vaan.

 

Ei käsittääkseni ole mikään varsinainen perintökoru, mutta anoppi ei varmaan hyväksyisi myyntiä.

Ei se tiedä sitä jos et kerro

 

Niin, rahalle olisi tosiaan nyt käyttöä, kun uuteen kotiin pitää muuttaa. Harkitsen kyllä asiaa.

 

[QUOTE="vieras";27265861]Hetkonen. Eli jos saa lahjaksi jotakin, mikä ei itseä miellytä, sen voi myydä kirppiksellä tai heittää roskiin mutta anopilta lahjaksi saatua korua, josta ap ei pidä, ei saisi myydä? Mikä ero???[/QUOTE]

Ap:lla ilmeisesti exänsä suvussa kulkenut perintökoru, ja voidaan olettaa, että anoppi ja korun aiemat omistajat ovat toivoneet, että koru annettaisiin taas eteenpäin lapsille, lapsenlapsille jne. On mielestäni hieman eri asia kuin lahjaksi kaupasta hankittu koru, vaikka ei mun maailma siihen kaatuisi, jos mun antama perintökoru joutuisi teille tuntemattomille.

 

[QUOTE="vieras";27265897]Ap:lla ilmeisesti exänsä suvussa kulkenut perintökoru, ja voidaan olettaa, että anoppi ja korun aiemat omistajat ovat toivoneet, että koru annettaisiin taas eteenpäin lapsille, lapsenlapsille jne. On mielestäni hieman eri asia kuin lahjaksi kaupasta hankittu koru, vaikka ei mun maailma siihen kaatuisi, jos mun antama perintökoru joutuisi teille tuntemattomille.[/QUOTE]

Mulle ei ainakaan käynyt tästä ketjusta esille, että tää koru olisi annettu nimenomaan saatesanoilla, että pitää antaa sitten omille lapsille.

Jos tällasia ei ole sovittu, voi mun mielestä korun haltija tehdä sillä mitä lystää. Ei sitä eron yhteydessä ole vissiin takaisinkaan pyydetty .

 

[QUOTE="vieras";27265897]Ap:lla ilmeisesti exänsä suvussa kulkenut perintökoru, ja voidaan olettaa, että anoppi ja korun aiemat omistajat ovat toivoneet, että koru annettaisiin taas eteenpäin lapsille, lapsenlapsille jne. On mielestäni hieman eri asia kuin lahjaksi kaupasta hankittu koru, vaikka ei mun maailma siihen kaatuisi, jos mun antama perintökoru joutuisi teille tuntemattomille.[/QUOTE]

No, minä en ainakaan tuollaisia toiveita ole kuullut. Ja koru on tosiaan perintönä anopille tullut, muttei sen kummemmin kulkenut kuitenkaan.

 

Ei käsittääkseni ole mikään varsinainen perintökoru, mutta anoppi ei varmaan hyväksyisi myyntiä.

Aa, tää meni ohi. Jos ei tosiaan ole mikään perintökoru niin sitten sen saa mielestäni myydä ihan hyvällä omallatunnolla kuten ne väärän kokoiset vaatteet ja eriparikipot ja muut mitä ihmiset nyt keksivätkään antaa lahjaksi

 

Pöh, romukullaksi vain. Niin minäkin tein aikoinaan vihkisormukselleni Oli sentäs kultainen kalevalan kaupunkisormus... :xmas:

Paljon sait? Itsellä olis samanlainen..

 

Panttilainaamosta saa kullalle paremman hinnan yleensä kuin noista "kulta rahaksi" -firmoista.

 

[QUOTE="vieras";27265941]Panttilainaamosta saa kullalle paremman hinnan yleensä kuin noista "kulta rahaksi" -firmoista.[/QUOTE]

No, ei saa. Kultasepänliikkeistä saa parhaan hinnan.