Riepuliini: Mieheni ei todellakaan suostunut lapseen siksi, että olisin muuten jättänyt hänet. En todellakaan ole missään vaiheessa edes miettinyt eroa, en vaan nähnyt ongelmaan mitään ratkaisua niin olin aika epätoivoinen. Se hänen mielenmuutoksensa tuli riitamme aikana, kun hän alkoi miettimään, että haluaa opiskella. Rahatilanne on ollu tässä hommassa ainoa syy minkä takia hän (ja minä) olemme miettineet onko aika lapsen saannille oikea. Viimeksi kun hänen kanssaan puhuin, hän sanoi että tuntee olevansa valmis isäksi ja nimenomaan minun kanssani haluaa lapsia. Mä en todellakaan ole pakottanut sitä tälläiseen päätökseen. Ja tosta mun tilanteesta sen verran, että mä tietysti katson tässä parin kuukauden aikana, että miten pärjään ilman lääkitystä. En ole lopettamassa lääkkeitä seinään sillä mentaliteetilla että katsotaan mitä tapahtuu. Jos alan voimaan huonosti ilman lääkkeitä, niin todellakaan ei aleta sitä vauvaa yrittämään.
Moonbride: Mulla on kanssa kaksisuuntainen. Sen lisäksi pari muutakin diagnoosia, mutta niihin en tarvitse lääkkeitä. Pääasiassa toi kaksisuuntainen ongelmana. Syön Lamictalia (mielialantasaaja), Peratsinia (vainoharhoihin, hieman ongelmia ollut siitä kun olen niin epäileväinen persoona) ja nukkumiseen kaksi lääkettä Ketipinor ja Triptyl. Nuo muut saan lopetettua varmaankin ihan ok:sti, Lamictal on ainoa mikä mietityttää koska se pitää multa masennuskaudet poissa. Mutta juu tosiaan katson tässä 3 kuukauden aikana miten lääkkeiden vähentäminen vaikuttaa ja sitten katson sitä, että voiko lapsen hankintaa edes ajatella.