J
johkun
Vieras
minulla on ennestään kohta 5v lapsi,erottiin lapsen isän kanssa juuri lapsen synnyttyä 10v yhdessä olon jälkeen,joten olen aina ollut lapseni kanssa ns yksin.isä on välillä tavannut lasa ja välillä ei..
ikää minulla on 32v ja en koe haluavani enään miestä elämääni,en ole seurustellut kertaakaan lapseni olemassa olo aikana,viihdyn mainiosti ilman kumppania.
kuitenkin sydäntä nakertaa kummallinen tunne että perheeni ei ole kokonainen vaan olen aina halunnut 2 lasta,toisaalta jo olemassa olevani lapseni rupeaa olemaan jo ns niin iso että arki on jo helpompaa niin tulee mietittyä että haluanko todella kokea uudestaan yksin sen vauva rumban mutta toisaalta nyt olisi vielä hyvä ajankohta ennen kuin lapseni on jo koululainen tms.
minulla on aina ollu ihana tukiverkosto ainakin henkisellä tasolla..enpä ole lastani pahemmin muilla hoidattanut vaan aina olen yksin pärjännyt joten sitä en pelkää etten jaksaisi uudestaan yksin arkea.lapsellani oli vauvana maitoallergiat,koliikit ym joten eiköhän sitä jatkossakin selviäisi kun asenne on kohdillaa ja aina tiedän että jos on tiukka paikka niin toki mummolta ym saa muutamaksi tunniksi lapsen hoito apua kun vaan pyydän.
olen muutenkin mielestäni aktiivinen äiti,touhuan paljon lapseni kanssa ja hoidan aina tarvittaessa sukulaisen ja ystävienkin lapsia.
mutta kertokaa ihmeessä onko teistä itsekästä hankkia lapsi kokonaan yksin eipä ainakaan tulisi sitä henkistä helvettiä millä lapseni isä teki vauva arjestani välillä rankempaa koska kiusaaminen oli ajoittain todella rankkaa ja kovaa!!
ikää minulla on 32v ja en koe haluavani enään miestä elämääni,en ole seurustellut kertaakaan lapseni olemassa olo aikana,viihdyn mainiosti ilman kumppania.
kuitenkin sydäntä nakertaa kummallinen tunne että perheeni ei ole kokonainen vaan olen aina halunnut 2 lasta,toisaalta jo olemassa olevani lapseni rupeaa olemaan jo ns niin iso että arki on jo helpompaa niin tulee mietittyä että haluanko todella kokea uudestaan yksin sen vauva rumban mutta toisaalta nyt olisi vielä hyvä ajankohta ennen kuin lapseni on jo koululainen tms.
minulla on aina ollu ihana tukiverkosto ainakin henkisellä tasolla..enpä ole lastani pahemmin muilla hoidattanut vaan aina olen yksin pärjännyt joten sitä en pelkää etten jaksaisi uudestaan yksin arkea.lapsellani oli vauvana maitoallergiat,koliikit ym joten eiköhän sitä jatkossakin selviäisi kun asenne on kohdillaa ja aina tiedän että jos on tiukka paikka niin toki mummolta ym saa muutamaksi tunniksi lapsen hoito apua kun vaan pyydän.
olen muutenkin mielestäni aktiivinen äiti,touhuan paljon lapseni kanssa ja hoidan aina tarvittaessa sukulaisen ja ystävienkin lapsia.
mutta kertokaa ihmeessä onko teistä itsekästä hankkia lapsi kokonaan yksin eipä ainakaan tulisi sitä henkistä helvettiä millä lapseni isä teki vauva arjestani välillä rankempaa koska kiusaaminen oli ajoittain todella rankkaa ja kovaa!!