Olipa "kiva" huomata, miten paljon merkitsen yhdelle ystävälleni.

Viikonloppuna piipahdin parin kaverini luona. Sattumoisin näin heillä molemmilla valtavat ystävänpäiväkorit, joissa oli mm. suklaata, tuoksuteetä, kynttilä, viinipullo, suihkugeeliä ja samanlainen keittiöluutu jonka minä sain tältä samalta ystävältä joilta nämä korit olivat tulleet näille kavereilleni.
Kiva nähdä, että olen hänelle pelkän tiskirätin arvoinen. Toisille tuollaiset valtavat korit.
Minäkin hänelle vein oven taa (ketään ei ollut kotona) pussukan jossa oli kortti, suklaarasia sekä Body Shopin vartalotuoksua.
Kurjalta tuntuu kun tietää että on eri asemassa kuin muut.

 

Jospa ystäväsi ajatteli ettei hänen tarvitse "todistella" ystävyyttään sinulle tavaroin

 

Tätä se typerä "ystävänpäivä" pahimmillaan sit teettää! Onneksi olen täysin irti tuosta kaupallisesta typeryydestä ja ystävätkin pysyy saman arvoisina keskenään.

 

[QUOTE="Kiraki";25708946]Jospa ystäväsi ajatteli ettei hänen tarvitse "todistella" ystävyyttään sinulle tavaroin [/QUOTE]

Jolloin huomasin ettei hän taida seuraani arvostaa. Muiden seura kelpaa lenkille, leffaan, shoppailemaan, baari-iltoihin, ulkoilemaan lasten kans, mihin milloinkin. Minua ei koskaan pyydetä mukaan. Hänen kanssaan ollaan jotain tehty yhdessä viimeksi syksyllä, kun kävimme kaupassa ostamassa kimppalahjan naapurin vastasyntyneelle vauvalle. Tuon jälkeen en ole hänestä mitään kuullut. Näen kyllä kenen kanssa tulee ja lähtee, kun asustamme samassa taloyhtiössä kaikki.

 

Jolloin huomasin ettei hän taida seuraani arvostaa. Muiden seura kelpaa lenkille, leffaan, shoppailemaan, baari-iltoihin, ulkoilemaan lasten kans, mihin milloinkin. Minua ei koskaan pyydetä mukaan. Hänen kanssaan ollaan jotain tehty yhdessä viimeksi syksyllä, kun kävimme kaupassa ostamassa kimppalahjan naapurin vastasyntyneelle vauvalle. Tuon jälkeen en ole hänestä mitään kuullut. Näen kyllä kenen kanssa tulee ja lähtee, kun asustamme samassa taloyhtiössä kaikki.

No eikös toi jo kerro että ei sun kanssa halua niin kaveerata, ei siihen luulisienää mitään lahjaa tai lähinnä lahjan saamattomuutta tarvita!
Anna olla, jos ei kiinnosta niin mikään ei ole säälittävämpää kun roikkua väkisin kiinni.

 

[QUOTE="voyager";25708986]Tätä se typerä "ystävänpäivä" pahimmillaan sit teettää! Onneksi olen täysin irti tuosta kaupallisesta typeryydestä ja ystävätkin pysyy saman arvoisina keskenään. [/QUOTE]

No ihan samaa mieltä. Voi huh huh, luoja varjelkoon mua kavereilta, jotka ronttaa mulle rojua mielessään vain se, mitä mahdollisesti saavat takaisin ja jotka kyttäilevät mitä olen saanut tai mitä antanut jollekin toiselta kaverilta/toiselle kaverille. Voi hyvä luoja sentään, aikuiset ihmiset, luulis sentään pystyvän juttelevan keskenään. Jos mun kaveri antaa toiselle kaverilleen jonkun korin, niin mulle on ihan sama se ei suinkaan ole multa pois tai mielestäni kerro saamastani arvostuksesta hevon p*****ä.

 

Jolloin huomasin ettei hän taida seuraani arvostaa. Muiden seura kelpaa lenkille, leffaan, shoppailemaan, baari-iltoihin, ulkoilemaan lasten kans, mihin milloinkin. Minua ei koskaan pyydetä mukaan. Hänen kanssaan ollaan jotain tehty yhdessä viimeksi syksyllä, kun kävimme kaupassa ostamassa kimppalahjan naapurin vastasyntyneelle vauvalle. Tuon jälkeen en ole hänestä mitään kuullut. Näen kyllä kenen kanssa tulee ja lähtee, kun asustamme samassa taloyhtiössä kaikki.

Siis kyttäät mustasukkaisena naapurisi, joka ei tavallisen naapurituttavuuden lisäksi halua mitään ihmeempää tekemistä kanssasi?

 

AP, oikeasti. Hae apua. Veikkaanpa, että tämä ystävyys on sun omassa päässä. Kyttäilet naapuriasi! Halloota, onko sulla sitten HÄNEN kanssaan niin mukavaa, että olet yllättynyt siitä miksi hän ei ehkä halua susta enempää kuin hyvän naapurin?

 

Siis kyttäät mustasukkaisena naapurisi, joka ei tavallisen naapurituttavuuden lisäksi halua mitään ihmeempää tekemistä kanssasi?

Tämä tuli mullekin mieleen. Tämä "ystävä" pitää sinua kaverina tai kivana naapurina, mutta ei koe sinua ystäväksi. Ystävyys ei ole aina vastavuoroista. Nämä pari mainitsemaasi kaveria sen sijaan vaikuttavan olevan hyviäkin ystäviä ja siksi on heitä halunnut muistaakin isommin. Minusta on hienoa, että on edes jotenkin sinua muistanut. Kyllähän se kertoo välittämisestä ja arvostuksesta vaikka ei sinua läheisenä ystävänä pidäkään.

 

En minä ainakaan naapurin emäntää pidä mitenkään ystävänäni vaikka toisinaan tekemisissä ollaankin, kyllä ne ystävämääreet ovat jotain muuta kuin naapuruus.

 

[QUOTE="Ronja";25709172]AP, oikeasti. Hae apua. Veikkaanpa, että tämä ystävyys on sun omassa päässä. Kyttäilet naapuriasi! Halloota, onko sulla sitten HÄNEN kanssaan niin mukavaa, että olet yllättynyt siitä miksi hän ei ehkä halua susta enempää kuin hyvän naapurin?[/QUOTE]

kun ulkoillessani lasten kanssa näen ilman kyttäämisiäkin pihassa, kun tulevat yhdessä milloin mistäkin. Kurjaltahan se tuntuu, kuulla mikä elokuva on milloinkin käyty kattomassa ja missä ja mitä syömässä ja mitä shoppailemassa. Ystävyys voi näköjään muuttua ja kadotakin, ennen sentään oltiin läheisiäkin.

 

Fuck the 14th February. I love you every day.

 

No jos te olette aiemmin olleet enemmänkin tekemisissä, niin miksi ihmeessä täällä asiasta kitiset ja vikiset?
Mene hyvä ihminen ja kysy tuolta tämän leikin toiselta osapuolelta, missä mättää?
Eipä tarvitse sinunkaan enää sen jälkeen asiaa sen kummemmin pohtia.

Mun ystävät kyllä tietää, että vaikka mulle laittaisi 10 korttia ja tekstaria, ei niihin välttis vastausta tule, minulla kun tuppaa olemaan välillä niin helvatun kiirus, ettei sitä tekstariakaanehdi näpytellä. Siltikään se ei ole vaikuttanut meidän ystävyys juttuihin hevon kukkua.

 

Eikö ole ihan itsestään selvää, että osa ystävistä on sydänystäviä, ja osa sitten on kavereita eli sellaisia jotka on kyllä tärkeitä ja kivaa seuraa, mutta eivät yhtä läheisiä kuin ne kaikkein parhaimmat ystävät?

Miksi se asia on joillekin niin kamalan vaikea hyväksyä? On ystäviä, on kavereita, ja vaikka joku olisi sinulle se sielunsisar ja kaikkein tärkein niin sinä et välttämättä ole sitä hänelle. Turha siitä on itkemään alkaa.

Mua ahdistaa suunnattomasti se, että en ns. saisi käydä ystävieni kanssa ulkona syömässä tai shoppailemassa, tai ainakaan siitä missään mainita, koska yksi tapaus vetää herneet ja rutisee että "ette sitten pyytäneet mua, kiitti vaan!". Ei pyydetty ei, koita kestää.