T
Tarina-Lyydia
Vieras
"Kuulen itkun hämärästi...utuisestu...raotan silmiäni ja vilkaisen kelloa. "Ähh, puoli kaksi.." kampean kroppani ylös vuoteesta vaikka fyysisesti se huutaa minulle että
raahaa kuule ittes takaisin unten maille. Ei auta ei, menen lasten huoneeseen ja laitan vauvan suuhun tutin ja hyssyttelen vartin. Vauvan hengitys tasaantuu ja aistin hänen jälleen nukkuvan.
Kasaan itseni suoraksi ja se vaatiikin työtä,koska selkä 15 minuuttia bumerangin
kierona olen röhnöttänyt pinnasängyn reunalla mietin jo tovin olisiko helpompaa jatkaa unia vain siinä röhnöttäen. Saan itseni kuitenkin suoraksi ja selkä paukkuu niin kuin pakkanen datsunin moottorissa. Hipsin hiljaa lasten huoneen ovelle hymyssä suin..."VIIIIIIIK!!!!" vinkaisee koiranlelu kun isken kantapääni huomaamattani siihen.
Itku alkoi taas, ja korjasin hymyn kasvoiltani ja laahustin takasin pinnasängyn viereen laittamaan tuttia ja silittelemään. Silitin ja silitin ja mietin jo että mikä idea tässä on???? "Ihminen on luotu nukkumaan öisin, vauvat (ainakin meidän) on luotu valvomaan öisin, joten mikä tässä reseptissä on mennyt vikaan??" En muista sainko itseltäni vastausta koska olin niin uupunut. Huomasin kellon menevän liki kolmea ja hiivin vielä varovaisemmin ovelle; korjasin koiranlelun talteen ja hipsin omaan sänkyyn. Suljin silmät,maiskuttelin ja valmistauduin makeaan uneen.
Olin unen rajamailla,siinä ihanassa tilassa kun olet juuri vaipumassa sikeään uneen. Vierestä kuuluu vaikeroiva ääni "Äiti,mua oksettaa". Voi lapsi-rakas..." huokaan ja olen ottamassa kolmevuotiasta poikaamme syliin,mutta saankin syliin n. 6 tuntia nautitun iltapalan. Siinä me tapitimme toisiamme; minä oksennukset syleilyssäni ja taapero odotti Äidiltä seuraavaa siirtoa.
Kehoitin poikaa odottamaan siinä ja kävelin ihmeellistä gorillakävelyä pesuhuoneeseen että oksennus pysyisi suurinpiirtein kyydissä perille asti. Peseydyttyäni ja vaihdettuani puhtaat vaatteet menin takaisin makuuhuoneeseen ja huomasin pojan nukkuvan. Siirsin hänet varovasti minun ja mieheni keskelle ja etsin taas hyvän asennon nukkua. Olin näkevinäni unta josta en sen enempää voi kertoa koska kuulin jälleen itkua lasten huoneesta. Nyt otin jo peittoni kainaloon ja sama tutti suuhun ja silitys rumba alkoi jälleen. Olin sinnikäs joten peittelin itseni siihen pinnasängyn viereen istualleen ja päätin että jos en nuku sängyssä niin nukun vaikka sitten tässä. Kello meni liki puoli viisi. Silitin vauvaa edelleen koska hän ei saanut unenpäästä kiinni. Olin niin uupunut että puhelin itsekseni. Viideltä sain lopulta vauvan nukahtamaan ja lähes kontin takaisin sänkyyn. Siirsin isoveljen omaan sänkyyn ja anelin jo että saisin nukahtaa hetkeksi. Nyt tuntui rauhalliselta. Mistään ei kuulunut ääntäkään...kunnes kello tuli puoli kuusi ja mieheni herätyskello alkoi soida. Hän kuiskasi tulisinko hänen kanssaan aamukahville ennen kuin lähtee töihin. Tiuskaisin: "ÄLÄ UNTA NÄÄ". Mieheni ihmettelee ja toteaa: "Kun oppisin noita naisia tuntemaan,niin olisin viisas mies.
tarina on fiktiivinen
raahaa kuule ittes takaisin unten maille. Ei auta ei, menen lasten huoneeseen ja laitan vauvan suuhun tutin ja hyssyttelen vartin. Vauvan hengitys tasaantuu ja aistin hänen jälleen nukkuvan.
Kasaan itseni suoraksi ja se vaatiikin työtä,koska selkä 15 minuuttia bumerangin
kierona olen röhnöttänyt pinnasängyn reunalla mietin jo tovin olisiko helpompaa jatkaa unia vain siinä röhnöttäen. Saan itseni kuitenkin suoraksi ja selkä paukkuu niin kuin pakkanen datsunin moottorissa. Hipsin hiljaa lasten huoneen ovelle hymyssä suin..."VIIIIIIIK!!!!" vinkaisee koiranlelu kun isken kantapääni huomaamattani siihen.
Itku alkoi taas, ja korjasin hymyn kasvoiltani ja laahustin takasin pinnasängyn viereen laittamaan tuttia ja silittelemään. Silitin ja silitin ja mietin jo että mikä idea tässä on???? "Ihminen on luotu nukkumaan öisin, vauvat (ainakin meidän) on luotu valvomaan öisin, joten mikä tässä reseptissä on mennyt vikaan??" En muista sainko itseltäni vastausta koska olin niin uupunut. Huomasin kellon menevän liki kolmea ja hiivin vielä varovaisemmin ovelle; korjasin koiranlelun talteen ja hipsin omaan sänkyyn. Suljin silmät,maiskuttelin ja valmistauduin makeaan uneen.
Olin unen rajamailla,siinä ihanassa tilassa kun olet juuri vaipumassa sikeään uneen. Vierestä kuuluu vaikeroiva ääni "Äiti,mua oksettaa". Voi lapsi-rakas..." huokaan ja olen ottamassa kolmevuotiasta poikaamme syliin,mutta saankin syliin n. 6 tuntia nautitun iltapalan. Siinä me tapitimme toisiamme; minä oksennukset syleilyssäni ja taapero odotti Äidiltä seuraavaa siirtoa.
Kehoitin poikaa odottamaan siinä ja kävelin ihmeellistä gorillakävelyä pesuhuoneeseen että oksennus pysyisi suurinpiirtein kyydissä perille asti. Peseydyttyäni ja vaihdettuani puhtaat vaatteet menin takaisin makuuhuoneeseen ja huomasin pojan nukkuvan. Siirsin hänet varovasti minun ja mieheni keskelle ja etsin taas hyvän asennon nukkua. Olin näkevinäni unta josta en sen enempää voi kertoa koska kuulin jälleen itkua lasten huoneesta. Nyt otin jo peittoni kainaloon ja sama tutti suuhun ja silitys rumba alkoi jälleen. Olin sinnikäs joten peittelin itseni siihen pinnasängyn viereen istualleen ja päätin että jos en nuku sängyssä niin nukun vaikka sitten tässä. Kello meni liki puoli viisi. Silitin vauvaa edelleen koska hän ei saanut unenpäästä kiinni. Olin niin uupunut että puhelin itsekseni. Viideltä sain lopulta vauvan nukahtamaan ja lähes kontin takaisin sänkyyn. Siirsin isoveljen omaan sänkyyn ja anelin jo että saisin nukahtaa hetkeksi. Nyt tuntui rauhalliselta. Mistään ei kuulunut ääntäkään...kunnes kello tuli puoli kuusi ja mieheni herätyskello alkoi soida. Hän kuiskasi tulisinko hänen kanssaan aamukahville ennen kuin lähtee töihin. Tiuskaisin: "ÄLÄ UNTA NÄÄ". Mieheni ihmettelee ja toteaa: "Kun oppisin noita naisia tuntemaan,niin olisin viisas mies.
tarina on fiktiivinen
