Olipa kerran parisuhde....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja manimanimani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

manimanimani

Vieras
"Pipsa" oli naimisissa ja sai lapsen, sitten siinä kävi niin että "Pipsa " rakastui miehensä työkaveriin.
Lapsi oli noin vuoden ikäinen kun "Pipsa" muutti uuden miehensä luokse lapsen kanssa.
Menivät naimisiin ja uusi mies otti lapsen nimiinsä.

Sitten "Pipsa" muuttikin mieltään ja palasi lapsen kanssa ensimmäisen miehensä luokse.

Tänäkin päivänä (kuuden vuoden päästä) lapsen nimiinsä ottanut mies maksaa elatusmaksua ja raskaimman mukaan.

...ja he elävät "onnellisina"..paitsi maksaja.



 
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoona:
Oliko tämä iltasatu? Koska saduthan alkavat sanoilla, olipa kerran.

Niin..tavallaanhan tämä juttu vaikuttaa siltä että EI VOI OLLA TOTTA..siis satua.

Mutta elämä on joskus satuakin ihmeellisempää?
 
Juu tämä juttu ei ole totta. Täyttä satua, olikohan joku keksivinään hyvänkin stoorin, vai kuvitteleeko joku tosissaan, että näin voisi käydä? Kyllä on ihmisillä heikot tiedot asioista.

Ensinnäkin, "nimiinsä ottaminen" EI tarkoita sitä, että lapsesta tulee tämän toisen miehen lapsi. Ei todellakaan, joten kannattaa nyt vähän opiskella asioita paremmin, ennen kuin lähtee suoltamaan moista soopaa. Nimiinsä ottaminen tarkoittaa vain sitä, että lapselle tulee toisen miehen sukunimi. Mikä sekin on aika outoa, jos oikea isä on elossa ja voimissaan, häneltä nimittäin tarvitaan asiaan suostumus. Kuinka moni mies suostuu tällaiseen?

Eikä herran tähden tämä Pipsan kakkosmies ikinä joudu maksamaan mitään elatusmaksuja! Päinvastoin, kun Pipsa lähti lapsineen toisen miehen matkaan, lapsen oikea isähän niitä elatusmaksuja joutui maksamaan. Ja kun Pipsukka palasi miehen luokse takaisin, todennäköisesti elatusmaksut raukenivat, koska tilannekin palautui entiselleen. Mitäs niitä saman perheen kesken toiselle maksamaan.

Elatusmaksut lapsesta maksaa aina ja vain se biologinen isä. Isäpuolet ei ikinä. Näin se vaan kuulkaas menee, vaikka nämä nykyajan uusavuttomat ja uustietämättömät pikku pipsukkaiset kuvittelisivat ja luulisivat mitä tahansa.

Yksi poikkeus asiassa on. Nimittäin se, että mies nro 2 olisi adoptoinut lapsen itselleen. Silloin lapsesta tulee biologiseen lapseen verratttavissa oleva lapsi, ja adoptiovanhempi on elatusvelvollinen. Tässä esimerkkitapauksessa en usko missään nimessä olleen tällaisesta kyse, koska todennäköisesti lapsen oikea isä ei olisi suostunut antamaan lastaan noin vain adoptoitavaksi, yleensä miehet ei sellaiseen suostu. Ja tällaisessa tapauksessa adoptio ilman biologisen isän suostumusta ei onnistu.

Tämä tarina on siis joko satua, tai sitten joku kuvittelee näin olevan. Olisiko joku "Pipsan" tuttava tai muu hänet tunteva ihminen, joka on mielessään kehitellyt tällaista kuvitelmaa, kun on vatvonut toisten ihmissuhdekiemuroita. On kuullut, että se Pipsan toinen mies otti lapsenkin nimiinsä, ja luulee tosissaan sen tarkoittavan elatusvelvollisuuttakin. Turha luulo.
 
Kyllä tässä kävi niin että lapsen adoptoi mies nro2.

Ja miksei muka biologinen isä olisi suostunut..ilmeistähän on että tässä haluttiin huijata varakkaalta, höynäytetyltä mieheltä omaisuus.
 
no mutta mutta...jos se toinen mies oli ensimmäisen miehen työkaveri, niin kai heillä on aika sama palkka? Eli jos toinen mies on varakas niin pitäisi myös sen ensimmäisen miehen olla varakas, eikä tarvetta tuollaiseen huijaukseen pitäisi olla?

Vai oliko se toinen mies perinyt rahaa ja omaisuutta jostain vai mistä tuossa nyt on kyse?
 
En kyllä usko tätä tarinaa. Ap kirjoitti nimenomaan, että mies nro 2 otti lapsen NIMIINSÄ. Adoptoinnista hän ei maininnut mitään.

Muutti kertomustaan sitten, kun huomasi töppäyksensä. Tässä on monia virheellisyyksiä. Vai oli tämä koko juttu muka suunniteltu etukäteen? Häh mitä?

MISTÄ löytyy mies, joka keksii, että meneppäs vaimoseni ja iske tuo varakas työkaverini, muuttakaa lapsen kanssa sinne hänen luokseen ja pyydä tätä vielä adoptoimaan tuo meidän yhteinen lapsemme? Kysyn vaan, mistä.

Tällaisessa jutussa, vaikka sen suunnittelisikin huolellisesti, on liikaa epävarmuustekijöitä. Adoptointi en ensinnäkään ole ihan niin helppo homma, että kuulkaas tosta vaan. Lapsella kun on se biologinen isäkin olemassa, ja tässä asiassa ei toimita pelkästään omien mielleyhtymien varassa. siinä on mukana myös lastensuojeluviranomaiset, ei adoptointia voi ihan noin vaan tehdä ilman viranomaisten valvontaa. Lisäksi, tällä adoptioisällähän on kaikki mahdollisuudet saada lapsi itselleen, sehän olisi nyt siis hänen ikioma lapsensa. Ei muuta kuin koneet toimimaan vaan. Adotion purkaminenkin on muuten mahdollista, niin että en nyt kuulkaas usko tähän tarinaan, en yhtään.

 

Yhteistyössä