Olinkohan mä vähän liian tyly tänään (liittyen lapsen iltapäivähoitoon)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Coffee Break
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="ÄITIX4";24598237]Oikein teit!
Vakuutus ei korvaa jos lapsesi poikkeaa koulumatkalla jonnekin muualle kuin lyhintä reittiä kotiin! Eikö ip:ssä tätä tiedetä?[/QUOTE]

TÄÄ on muuten totta.

No, ehkä mä olisin sun tilanteessasi sanonut lapselle, että ottaa kirjan mukaan ja tulee kotiin - ja sitten yhdessä käymme sit viemässä sen. Samalla tutustelisi ympäristöön ja näkisi missä luokkakaveri asuu, ehkä tutustuisi kaverin vanhempiin samalla. Mä oon ainakin koittanut luoda pientä verkostoa tässä ekaluokan alussa :)
 
Tilanne on täällä maalla ja pienessä maalaiskoulussa vähän eri, mutta monesti on omani tullut kerhosta repussaan muiden kirjoja/vihkoja.
Mä oon sit soittanu vanhemmille ja kertonu että täältä saa noutaa.
Ja samoin on toiminu muiden luokkakavereiden vanhemmat kun omani on unohdellut, muutaman kerran oon kuskannu hikisiä liikunta vaatteita kun ovat löytyneet väärästä repusta ;)
 
Meidän lapsi olisi taatusti ilomielin auttanut ystäväänsä. En olisi ainakaan estellyt ja epäilen, että lapsesi olisi tehnyt samoin =) Lapset ovat luonnostaan auttavaisia ja hyväsydämisiä päinvastoin kuin jotkut kylmäsieluiset vanhempansa.....
 
Muistatteko miten omassa lapsuudessanne tehtiin: kävikö vanhemmat hakemassa kirjanne? Ei ollut iltapäiväkerhoja, joten unohtuneet kirjat haettiin koulusta. Joskus opettaja PYYSI viemään läksyt kipeälle luokkakaverille ja vastuu siirtyi siis lähimpänä asuvalle luokkatoverille. Ei silloin kyseenalaistettu ollenkaan sitä, että LUOKKAKAVERIA AUTETAAN! Se oli miltenpä velvollisuus. Nyt sitten vanhemmat urputtaa muutenkin joka asiasta, joten kai tällaisestakin voi tehdä taas kärpäsestä härkäsen.

Tästä aloituksesta kuultaa niiiiin läpi se, että ap:n mielestä iltis toimii väärin ja se asia pitää tehdä selväksi myös omalle muksulle. Kiva kun ne asenteet siirtyvät äidiltä lapselle.... Hoh hoi...
 
mun tyttö on eka luokasta asti vienyt luokkakavereiden kirjoja/läksyjä muutamalle lähialueella ( n. kilometrin säteellä ) asuvalle,jos he ovat olleet kipeitä..ei ole tullut mieleenkään sanoa,että ei käy missään nimessä..vaikka olisi vahingossa joku unohtanut kirjan tai muuta omaisuutta,eikä lapsella muuta tärkeää menoa olisi,voisi viedä kaverille joko heti tai sitten myöhemmin tavarat.
 
Te jotka olette sitä mieltä että on kamalan tylyä ja niin päin pois: miksi sille unohtelijalle pitäisi automaattisesti kuskata ne kirjat? Eikö se riittäisi jos ap:n lapsi ottaa kirjan mukaan kotiinsa ja unohtelija saa tulla sen ihan itse sieltä noutamaan?
 
Minusta et ollut. Minä en oikeasti ymmärrä sitä, että toiset kuljettelevat lasten unohtuneita kirjoja. Eihän ne muksut opi ikinä huolehtimaan omista asioistaan, jos toiset paikkovat aina perästä.

Jos unohtaa, hakee itse tai sitten kohtaa seuraavana päivänä sen nolon tilanteen, että joutuu tunnustamaan unohtaneensa. Tämän neuvon luin juuri jostain kasvatusoppaastakin.

Useimmiten tuo neuvo pätee oikein hyvin! Toisaalta joskus jokainen saa ihanan tunteen siitä, että "armo käykin oikeudesta" (heh) ja unohduksen paikkaakin joku.

Riippuu varmaan kasvatuksesta, osaisiko tuo lapsi olla iloinen siitä, että hänen unohtamansa kirja tuotaisiin kotiin. Jos unohduksia on paljon ja lapsella on hälläväliä asenne, olisi väärin jos toiset aina paikkaisivat haahuilua.
 
[QUOTE="jambo";24597999]Minustakin hieman omituista toimintaa kerhon ohjaajilta sälyttää vastuu toisen lapsen unohtelusta sinun ja lapsesi niskoille. Mikseivät ne tädit vie sitä kirjaa itse? Vähän kummallista olettaa että toisilla on automaattisesti aikaa ja edes pystyy toisten asioita hoitamaan. Pyytää saa, mutta ei siitä pidä tätien ottaa nokkiinsa jos ei teille sovikaan, ei todellakaan.[/QUOTE]

En huomannut mistään, ovatko ohjaajat ottaneet nokkiinsa?

Ja miksi tasa-arvoisina toisiaan pitävät ihmiset nimittävät muita aikuisia tädeiksi? Asenneongelmia monessa suunnassa ;)
 
No todellakin olit kohtuuttoman tyly! Ei se ihme, että pyyteetön auttaminen on katoavaa kansanperinne. Mieti vähän mitä omalla esimerkilläsi viestit avunannosta lapsellesi.
 

Yhteistyössä