Ä
Äiti usein yksin
Vieras
Ap, minä ymmärrän sinua. Itse olen aika paljon yksin kotona lasten kanssa, kun mieheni on vaihtelevia aikoja muualla töissä. Ja kyllä se raskasta on, meille kaikille. Mies potee huonoa omatuntoa ollessaan pois kotoa, ja itse myönnän käyttäytyväni usein kuin marttyyri. Nukun huonosti, kun mies on poissa, mikä ei ainakaan helpota arkea. Kuitenkin me aina pärjäämme, vaikkei se yksin oleminen lasten kanssa niin herkkua olekaan. Ja mainittakoon vielä, että meilläkin mummolat yms. ovat 600-800km päässä.
Omia "selviytymiskeinojani" on esimerkiksi se, että yritän keksiä joka päivälle jonkinlaista ohjelmaa. Leipomista, kyläilyä, kaupungilla käymistä, uimahalli, ravintola jne. Ja tietenkin normaalista arjesta pidetään kiinni ruokailuineen, ulkoiluineen ja nukkumaanmenoaikoineen. Lasten ikävää pyrin helpottamaan sillä, että pääsevät vaikkapa vuorotellen minun viereeni nukkumaan, joskus saatetaan tehdä siskonpeti lattialle tms.
Voisiko näistä vinkeistä olla apua? Ja tiedät varmasti itsekin, että kyllä sinä pärjäät. Ja loppujenlopuksi viikko menee nopeasti, vaikka eteenpäin katsoen se ehkä tuntuukin ikuisuudelta. Jaksamista!
Omia "selviytymiskeinojani" on esimerkiksi se, että yritän keksiä joka päivälle jonkinlaista ohjelmaa. Leipomista, kyläilyä, kaupungilla käymistä, uimahalli, ravintola jne. Ja tietenkin normaalista arjesta pidetään kiinni ruokailuineen, ulkoiluineen ja nukkumaanmenoaikoineen. Lasten ikävää pyrin helpottamaan sillä, että pääsevät vaikkapa vuorotellen minun viereeni nukkumaan, joskus saatetaan tehdä siskonpeti lattialle tms.
Voisiko näistä vinkeistä olla apua? Ja tiedät varmasti itsekin, että kyllä sinä pärjäät. Ja loppujenlopuksi viikko menee nopeasti, vaikka eteenpäin katsoen se ehkä tuntuukin ikuisuudelta. Jaksamista!