"vieras"
Kylläpäs nyt herralla ottaa koville. Mene siitä nuolemaan haavojasiHah.... mielipiteet on ku persreikiä. Jokaisella on omansa
Kylläpäs nyt herralla ottaa koville. Mene siitä nuolemaan haavojasiHah.... mielipiteet on ku persreikiä. Jokaisella on omansa
:hug:Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;26416488:Tsempit. Mä koin pienen kuoleman syksyllä, kun ero tuli. Luulin olevani vahva. Nyt jo ehkä vähän helpottaa.
Tai sitten huomaat että sinulla on monta ystävää johon voit tukeutua ja huomaat että tuntemattomatkin antavat tukea. Luottamus ihmisiin on tärkeä eikä sitä kannata menettää.erotessa hoksaa että oikein tiukan paikan tullen voit luottaa vain itseesi,
lääke maistuu karvaalle mutta siitä saatu oppi on tärkeä
ei kai ero, vaikka olisi väistämätön, kaivattu tai helpottavakin ole kuitenkaan koskaan helppo. Joillain se kirpaisee kovasti silloin, kun se ero on todella sitten lopulta konkreettinen, joillain sitä vasta pohtiessa. Mutta tuskinpa kenenkään teitten eroaminen ei olisi jossain vaiheessa tehnyt kipeää.Sitä pitää itteensä henkisesti jumalattoman vahvana, Kunnes eron hetki sitten koittaa, sitä huomaakin olevansa todella pieni ihminen.
en mä niitä ala täällä puimaan, mut tunteista asiat ei ollut kiinni. Eikä väkivallasta, saatika pettämisestä. Ehkä yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ei täsmää ja en pysty tarjoamaan hälle sitä, mitä hän loppuelämältään haluaa.Mitkä asiat johtivat/johtavat eroon? Toisen luonne, omat mieli, tunteet/niiden puute, aika?
Ihan vain uteliaisuuttani kysyn, sillä itselläni ei ole viimeiseen puoleen vuoteen ole ollut oikeasti mitään tunteita puolisota kohtaan, ei vihaa surua rakkautta taikka edes kiintymystä. Kaksi ihmistä joilla on yhteinen lapsi ja sama sänky jossa nukutaan...
Juu no en nyt tarkoittanutkaan että pitäisi alkaa tilittämään mitään elämän kertomusta... Mutta en voi muuta sanoa kuin että voimia prosessiin!en mä niitä ala täällä puimaan, mut tunteista asiat ei ollut kiinni. Eikä väkivallasta, saatika pettämisestä. Ehkä yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ei täsmää ja en pysty tarjoamaan hälle sitä, mitä hän loppuelämältään haluaa.
niin..eihän 7v sun elämästä oo mitään..helposti siinä elää vaikka elämä/parisuhde on pelkkää paskaa.. :kieh:Olen kuullut kahden parisuheterapeutin sanovan, että ihmisten ei pitäisi erota niin kauan kuin perheessä on pieniä/alle kouluikäisiä lapsia. Eri asia tietysti on jos suhteessa on väkivaltaa tai vastaavaa. Se vaan on niin kuluttavaa aikaa, että jos sen pääsee yli, niin sitten kestää ehkä jopa ne lasten murrosiätkin yhdessä.
Tämä nyt vaan tuli mieleen, vaikka en tunne tilannettasi ollenkaan. Tämä ajatus on minua/meitä auttanut vaikeimpina aikoina vielä yrittämään. Ja meillä on samoina vuosina syntyneet lapset kuin sulla.
Sehän nimenomaan liittyy asiaan että ap on jo täällä antanut itsestään täyden moukan ja kusipään kuvan niin mitähän kaikkea nainen joutunut sietämään...empatiat ja sympatiat on täysin naisen ja lasten puolella.Jaksamisia vaikeana aikana. Ja sivuaiheena: On se kumma kun pitää tulla haukkumaan ihmistä asiaan liittymättömistä jutuista kun on vaikea aika henkisesti. Mutta kaipa se empatia on joillekkin täysin käsittämätön asia.