Oliko teillä "täydellinen synnytys"?

Menikö kaikki kuten olitte suunnitelleet. Teittekö kaiken kuten valmennuksessa, vai kävittekä edes?

Mulla oli eka synnytys täyttä helvettä. Vauva oli liian iso mun paikkoihin nähden ja kivut oli uskomattomat. Olin varma et tähän jää. Suoraan teholle synnytyksestä suuren verihukan vuoksi.

Toinen synnytys 2,5 vuoden päästä oli uusinta ekasta ilman verihukkaa.

Kolmas synnytys 4vuotta toisen jälkeen vaihdoin sairaalaa ja tapaa miten synnytän. Kaikki meni niiiiiin helposti ja luonnollisesti :heart: :'(

Siihen olikin sit hyvä lopettaa

En ole koskaan käynyt valmennuksissa. Kaksi viimeisintä synnytystä on käynnistetty. Kaikki lapset 4kg luokkaa, eka 4,6kg :/

 

no mun suunnitelmat oli että paljon kipulääkkeitä ja ns. helppo synnytys... ollaan onnellisia iloisia...
todellisuudessa meni niin etten saanut mitään kipulääkkeitä, olin hysteerinen,istukka ei irronnut niinkuin piti... lopulta pääsin osastolle ja siellä pyörryin vessaan kovan verenvuodon takia.. jouduin kaavintaan ja sain lisäverta.. hb 58
viikon olin sairaalassa, nous tulehdusarvot ja kuume...
ok, onnellisia oltiin silti

 

Olis ollu täydellinen muuten, mut eppari leikattiin kyselemättä ja ponnistusvaihe olisi voinut mennä rauhallisemminkin.

 

Täydellinen synnytys.. mikä se on?
Mulla on aika relaistiset ajatukset synnytyksiin lähtiessä. En odottanut niiltä mitään, toivoin vain että saadaan vauva syliin terveenä.
Ajattelin, että se sattuu hitosti, sotkusta puuhaa ja varsinkin, että se ei mee niin kuin itse haluaa. Siinä suhteessa ne meni just niin kuin aattelinkin.

 

Kuopuksen kohdalla juu, vaikka sektio olikin. Siis täydellinen sen suhteen millaisen synnytyksen/sektion itse halusin.

 

Mikkään ei menny niinku oli suunniteltu, kaikki tapahtu niin nopeasti. Tulehus kohdussa ja sairaalassa pari päivää, supistukset alko taas, vedet meni, kohta oltiin salissa, tappelin kätilön kans siitä miten ponnistan, se tahto minut selälleen ja mie en suostunu ja lopulta ponnistinki polvillaan mieheen nojaillen. Ja seki oli ohi hetkessä, sitte multa lähti taju ja seuraavat muistikuvat on osastolta, sitä ennen vaan epämäärästä sössöä. Kipulääkitystä en ehtiny saaha, synnytyksen jälkeen kyllä tuikkasivat kunnon myrkyt.

Noh, ei siitä yhtään huono maku jääny. Vois mennä toistekki :xmas:

Niin ja esikoinen synty hätäsektiolla, sinä päivänä ei ollu mikkään menny muutenkaan nappiin.

 

Mulla on menneet molemmat synnytykset ns. täydellisesti, eli kuten oisin toivonutkin. Ilman kipulääkitystä, tai että muuten puututtaisiin asioiden kulkuun (jos ois tullut jotain komplikaatioita, asia ois tietty eri). Tiedostan, että tää on harvinainen ilmiö

 

Olivat kuin suoraan oppikirjoista. Täysin luomuna synnytin eikä tehnyt vaikeeta. Kotona olin mahdollisimman pitkään, ehkä vähän liiankin pitkään, ja sit sairaalassa heti saliin ja ponnistamaan. Ekan jälkeen kävin itse suihkussa ja kävelin osastolle. Ja muutenkin toipuminen sujui hyvin. Tokassa veivät sängyllä ku vuotoa oli jkn verran ja tipankin laittoi. Muutoin ei mitään ongelmia. Lapset mulla 4150g ja 3980g eli eivät mitään ihan pieniä.

 

Ei ollut mitään tiukkoja etukäteissuunnitelmia yhdessäkään synnytyksessä, joten jos täydellisyyttä mitataan sillä menikö suunnitelmien mukaan niin sitten ei ollut sellaista

Mutta täydellisiä siten oli, että kaikki meni hyvin ja syntyi terveet vauvat ja äitikin voi hyvin synnytyksen jälkeen, minusta se oli tärkeintä.

Kolme lasta olen synnyttänyt, esikoisen synnytys oli pitkäkestoinen ja kivulais, kaksi seuraavaa tuli vähän helpommin ulos. Kävin ekassa ja tokassa raskaudessa synnytysvalmennuksessa ja tuutstumassa sairaalaan (muutto eri sairaalan alueelle joten pääsin toissynnyttäjänä mukaan synnytysryhmään) ja kolmannenkin kohdalla kävin tapaamassa kätilöä ennen synnytystä je tehtiin ns synnytyssuunnitelma, jossa siis lähinnä pohdittiin mitä kivunlievitystä ehkä haluan (minun toiveeni oli, että mennään tilanteen mukaan, ei mitään etukäteisvalintoja, kaikki kelpaa tai sitten ei mitään, jos koen etten tarvitse)

Samoin toiveeni synnytystavan mukaan oli, että se asento mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Kaikki kolme olen synnyttänyt eri asennoissa, yhden kyykyssä, toisen kontillaan ja kolmannen ns puoli-istuvassa asennossa sängyllä. Mikään tapa ei ole toista parempi vaan aina tilanteen mukaan sain valita sen missä tuntui luontevimmalta.

 

No ei, ekan synnytys oli kamalaa kidutusta, kesti n. 20 tuntia, ponnistelin tunnin.... Olin ihan sekaisin väsymyksestä, epiduraali lopetti supistukset, pudendaalin laitto sattui pirusti eikä auttanut mitään. Mulle tuli kohtutulehdus, vauvalle tulehdus päähän kun päänahka repesi....

Tokassa synnytyksessä lapsivesi oli vihreää ja vauvalla napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä. Mutta sain ponnistaa miten halusin ja se vaihe kesti näin ollen vain 6 minuuttia. Tosin siinä tais osansa olla myös paikkojen löysyydellä kun vain vuotta aiemmin olin ekan synnyttänyt

No, kolmas kerta toden sanoo? Enpä kyllä tiiä tuleeko sellaista koskaan, ei ainakaan vähään aikaan...

Muoks. niin, tokassa verenvuoto oli vielä kaiken päälle tosi runsasta kun istukka ei irronnut, jouduin leikkaussaliin istukan irrotukseen. Millä aikaa ukolle ei kerrottu mitä tapahtuu vaan vauvaa tuudittaen oli pelännyt jotta mitä tapahtuu. Oli yrittänyt pyytää vauvalle maitoa jotta olisi saanut pienen rauhottumaan, sitäkään ei ollut annettu

 

täydellisiä mulle <3

 

Oli täydellinen synnytys ; sekä äiti , että lapsi selvisivät elossa.
Mun mielestä se on täydellistä !

 

Neljännestä toivoin vaan normaalisynnytystä (kolmonen oli hätäsektiolla syntynyt) ja normaalisynnytyksen sain ja vieläpä hurjan nopean sellaisen =)

 

No ei, ekan synnytys oli kamalaa kidutusta, kesti n. 20 tuntia, ponnistelin tunnin.... Olin ihan sekaisin väsymyksestä, epiduraali lopetti supistukset, pudendaalin laitto sattui pirusti eikä auttanut mitään. Mulle tuli kohtutulehdus, vauvalle tulehdus päähän kun päänahka repesi....

Tokassa synnytyksessä lapsivesi oli vihreää ja vauvalla napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä. Mutta sain ponnistaa miten halusin ja se vaihe kesti näin ollen vain 6 minuuttia. Tosin siinä tais osansa olla myös paikkojen löysyydellä kun vain vuotta aiemmin olin ekan synnyttänyt

No, kolmas kerta toden sanoo? Enpä kyllä tiiä tuleeko sellaista koskaan, ei ainakaan vähään aikaan...

Muoks. niin, tokassa verenvuoto oli vielä kaiken päälle tosi runsasta kun istukka ei irronnut, jouduin leikkaussaliin istukan irrotukseen. Millä aikaa ukolle ei kerrottu mitä tapahtuu vaan vauvaa tuudittaen oli pelännyt jotta mitä tapahtuu. Oli yrittänyt pyytää vauvalle maitoa jotta olisi saanut pienen rauhottumaan, sitäkään ei ollut annettu

nyt on ihan vaan pakko udella mut miten vauvan päänahka voi revetä synnytyksessä..=(

 

No miulla meni siinä suhteessa hyvin, että toiveitani kuunneltiin. Esitietolomakkeeseen olin kirjottanu, että haluan tarpeen mukaan kaiken mahdollisen kivunlievityksen ja sain.

 

En ole yhtäkään synnytystä suunnitellut.
Synnytykset menneet ok.

 

Eka meni melkein niinku olin ajatellu (kerkesin kuvitella n. 100 eri tapaa). Paljon kipua, mutta ei isompaa paniikkia.. Ja todella hyvä kätilö.

Toinen oli unelmien synnytys: 40+0 pääsin käynnistykseen (oli syy) ja vauva lähti syntymään 10h ekasta pillerin puolikkaasta. Alle 2tunnin synnytys ja epiduraali oli parhaillaan ponnistusvaiheessa joka kesti 4min. :heart:

 

Kuopuksen kohdalla juu, vaikka sektio olikin. Siis täydellinen sen suhteen millaisen synnytyksen/sektion itse halusin.

Mulla kans Mutta eihän meidän vauvat ole syntyny vaan leikattu, raukat ei syntymäpäivää vaan leikkauspäivä :snotty:

 

Kuopuksen kohdalla juu, vaikka sektio olikin. Siis täydellinen sen suhteen millaisen synnytyksen/sektion itse halusin.

Mulla kans Mutta eihän meidän vauvat ole syntyny vaan leikattu, raukat ei syntymäpäivää vaan leikkauspäivä :snotty:

Sektio on synnytys siinä missä alateitsekin tapahtunut.

 

Kuopuksen kohdalla juu, vaikka sektio olikin. Siis täydellinen sen suhteen millaisen synnytyksen/sektion itse halusin.

Mulla kans Mutta eihän meidän vauvat ole syntyny vaan leikattu, raukat ei syntymäpäivää vaan leikkauspäivä :snotty:

Joo, onko erikseen kelan lappuja missä kysytään "leikkauspäivä", "ei,ei meidän matti ole syntynyt, se leikattiin"

Joo, no itse pidän kyllä tota yhtälailla synnytystapana kun tätä toistakin.
Voi sanoa, nyt kun mulle tehtiin sterilisaatio, että mietin miten hemmetistä te leikkauksella synnyttäneet ootte jaksaneet ekan kuukauden vauvan kanssa. Mulla kauheet kivut jo kuukauden vaik paaaaaljon pienempi leikkaus :ashamed:

 

Mulla ei ollut mitään suunnitelmia enkä käynyt synnytysvalmennuksessa. Menin luottavaisin mielin Naistenklinikalle synnyttämään ajatellen, että eiköhän ne kätilöt kerro, mitä pitää tehdä. Niinkuin tekivätkin.

Esikoisen synnytys oli helppo. Nukuin suurimman osan synnytyksestä ja puoli tuntia ennekuin tyttö oli maailmassa, kätilö kävi herättämässä mut ponnistamaan. Mitään kivunlievitystä en tarvinnut koko aikana, vaikka synnytyksen kestoksi kirjattiin 12 h.

Kuopuksen synnytykseksi kirjattiin suurinpiirtein sama aika. Lapsivesi meni yöllä, aamulla käynnistettiin ja 5 tuntia käynnistyksestä oli nyytti sylissä.

Molemmissa synnytyksissä lapsen syntymän jälkeen tapahtui erinäisiä asioita, mutta tiesin olevani hyvissä käsissä.

 

E ollut täydellinen, muuta positiivinen fiilis siitä silti jäi.
nelikiloinen tyttö tuli. Eppari oli leikattava, koska tytön sydänäänet romahti ja piti saada vauhdila ulos. ilokaasua en osannut käyttää, kun vasta ihan lopussa, kohdunkaulanpuudutteesta ei ollut mitään apua ja spinaali laitettiin pitkän harkinnan jälkeen isolla riskillä (mulla on verenvuototauti) koska kalvoen puhkaisun jälkeen jo 6-7cm auki ollut kohdunsuu palautui takaisin 3-4cm eikä synnytys enää edennytkään. olin siis niin kipeä ja väkisin pistin supistuksille vastaan, vaikka kuinka yritin rentoutua.
hyvillä mielin menen joskus toistakin synnyttämään, mutta kieltämättä hieman jännittää kivunlievitysvaihtoehtojen väheneminen sairauteni vuoksi.

 

Kuopuksen kohdalla juu, vaikka sektio olikin. Siis täydellinen sen suhteen millaisen synnytyksen/sektion itse halusin.

Mulla kans Mutta eihän meidän vauvat ole syntyny vaan leikattu, raukat ei syntymäpäivää vaan leikkauspäivä :snotty:

Sektio on synnytys siinä missä alateitsekin tapahtunut.

Palstalta luettu

 

No ei, ekan synnytys oli kamalaa kidutusta, kesti n. 20 tuntia, ponnistelin tunnin.... Olin ihan sekaisin väsymyksestä, epiduraali lopetti supistukset, pudendaalin laitto sattui pirusti eikä auttanut mitään. Mulle tuli kohtutulehdus, vauvalle tulehdus päähän kun päänahka repesi....

Tokassa synnytyksessä lapsivesi oli vihreää ja vauvalla napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä. Mutta sain ponnistaa miten halusin ja se vaihe kesti näin ollen vain 6 minuuttia. Tosin siinä tais osansa olla myös paikkojen löysyydellä kun vain vuotta aiemmin olin ekan synnyttänyt

No, kolmas kerta toden sanoo? Enpä kyllä tiiä tuleeko sellaista koskaan, ei ainakaan vähään aikaan...

Muoks. niin, tokassa verenvuoto oli vielä kaiken päälle tosi runsasta kun istukka ei irronnut, jouduin leikkaussaliin istukan irrotukseen. Millä aikaa ukolle ei kerrottu mitä tapahtuu vaan vauvaa tuudittaen oli pelännyt jotta mitä tapahtuu. Oli yrittänyt pyytää vauvalle maitoa jotta olisi saanut pienen rauhottumaan, sitäkään ei ollut annettu

nyt on ihan vaan pakko udella mut miten vauvan päänahka voi revetä synnytyksessä..=(

Sydänäänianturi repesi ilmeisesti irti... Tai sitten imukuppi repäissyt.. En tiedä, mutta ilkeän näköinen se oli.

 

Kuopuksen kohdalla juu, vaikka sektio olikin. Siis täydellinen sen suhteen millaisen synnytyksen/sektion itse halusin.

Mulla kans Mutta eihän meidän vauvat ole syntyny vaan leikattu, raukat ei syntymäpäivää vaan leikkauspäivä :snotty:

Sektio on synnytys siinä missä alateitsekin tapahtunut.

Palstalta luettu

Ei vaan kyllä mulla ihan omalla kohdalla molemmat yhtä tuskallisia oli. että tiesi kyllä vauvan saaneensa. Toisessa vaan kivut tuli myöhemmin