Oliko teillä ollut ikäkriisiä?

Mä koin kolmenkympin kriisin tuossa 27 vuotiaana jo ja sillon kun huomasin etten olekaan kaikkivoipa ja jaksa tehdä töitä siihen malliin kun ennen niin tuntu että kaikki tyrkkäs. Onko muut käyneet jossakin elämänsä vaiheessa taistelua vanhenemista vastaan? Olen nyt jo päässyt sen yli ja nautin kun saan katsella noita lapsia jotka varttuu isommiksi ihan silmänräpäyksessä.

 

Mulla oli kans pari vuotta sitten kolmenkympinkriisi. Aloin miettiä elämääni vähän liikaa. Tuli jonkinlainen "paniikki" siitä, että olenko saavuttanut elämässäni mitään ja että elänkö ylipäätään juuri sellaista elämää, jonka todella haluan. Jotenkin sitten heräsin todellisuuteen ja tajusin, että mullahan on asiat just niin kuin olen aina halunnut. Olihan se parisuhdetta kuluttavaa aikaa, mutta nyt tuntuu todella hyvältä. Onneks aviomies jaksoi ymmärtää. :heart:

 

Mul on menossa parasta aikaa kriisi. Se 40 ikä kyllä hirvittää suunnattomasti, enkä ole vielä lähellekkään valmis siihen. Mutta kai se joskus on kuitenkin hyväksyttävä. Kyllä se totta on, että nuorempana kun lapset tekee niin niitä jaksaa hoitaakin paremmin. Mulla 15 ja 2 vuotiaat pojat ja ikä ero 13 vuotta ja huomaan sen että nuorempana jaksoi paljon enemmän kuin nyt.

 

Mä tässä odottelen sitä kolmenkympin kriisiä...Mut ei onneksi vielä ainaskaa oo mitää isompaa tullu..Josko sitten lähempänä neljääkymmentä!!!! =) =)

Mitä muuten ootte mieltä, pitäskö sitä tuntea ittesä "vanhaksi" jo kolmenkymmenen iässä...Kun itestä ei tunnu juurkaan siltä että se "maaginen"raja ois ylitetty..(No en silti mikää teini enää ole, kuitenkaan!)

 

Noin kolme vuotta sitten oli ja aika paha olikin.........Bailausta joka viikonloppu, mietin ja mietin tätä elämää ja hain lohtua vieraista miehistä, mutta EN PETTÄNYT MIESTÄNI, vaikka lähellä oli!!!!! Onneksi ajatukset alkoivat selkiintyä juuri ennen 30 ja aloinkin sitten tasaannuttuani haaveilla kolmannesta lapsesta. Ja kun raskaustesti näytti plussaa, olotila muuttui lopullisesti........
Nyt, kun ajattelen sitä aikaa, en todellakaan enää jaksaisi sitä kriisiä.......huh.....

 

Ei muuten mutta kun katson peiliin niin eipäs sieltä katsokaan enää se sporttikroppainen elovenatyttö vaan jotain ihan muuta...huokaus... Mulla ei ikä rasita numeroina mutta tätä kroppaa en hyväksy tai en halua hyväksyä, tarttis varmaan tehdä jotain...

 

Ei ainakaan vielä liekö tulossa keski-iän kriisi,kun joulukuussa tulee 35 täyteen!!!

 

Jep! Luulen silti, että minun kohdallani siinä on kyse jollainlailla "siirtymisestä seuraavaan elämänvaiheeseen"...siis kun on nyt lapset tehty... :snotty: ...kaikki viisi kappaletta... , niin pitää alkaa miettiä tulevaa työelämää ja eläkkeen kerryttämistä. Minä tein hurjasti töitä "alaikäisenä", kun ei eläkettä kertynyt, ja sitten aloinkin pukkaamaan lapsia ja opiskelin uuden ammatinkin, ja ei kun uusi satsi lapsia...


Sekavasti mutta noin!!! Avioliitossa kylläkin ollut ja on todella kriisiä&myrskyisää...pelottaa joko seuraavalle karille järähtää niin ettei ehjää enää saa... :/

 

Oli 3-kymppisenä just tuo sen ajan 'kriisi' joka tuotti bailausta ja menoa joka paikkaan tukka putkella -elämä älä jätä!-

Nyt kun lähenee rankasti 40, tulee ihan toisenlainen kriisi, sitä tuijottaa just toivottomana peilin edessä, sieltä ei todellakaan katso sama ihminen takaisin mikä mun sisälläni asuu! Tämä on niin julmaa, tunnen olevani vieläkin se sama nuori ja viehättävä nainen, mutta kun en ole! No joo, onhan sitä varmaan viehättävä edelleenkin mutta kun tuo IKÄ NÄKYY. Roikkuu luomet, juonteet suupielissä ja silmäkulmissa puhumattakaan menetetystä vyötäröstä (oma laiskuus) ja ne harmaat hiukset!! Jatkuvasti saa väriä laittaa juuriin. Kuulostaa valitukselta, en minä niin epätoivoinen ole, tulipahan listattua kaikkea tuntemuksia.

Kyllä olo on kuitenkin perustyytyväinen, tavallaan, on ihanat lapset ja kohta elämäkin rupee järjestyyn kun on selvitetty parisuhdetta (päättyy kylläkin). Että tämmösiä mulla. :flower:

 

Mullakin oli kolmenkympin kriisi 27.28 veenä. Mietin, etten ole saanut mitään aikaan, olen huono, laiska, tylsä jne jne...No, se meni onneksi ohi...

Nyt en sellaisia mieti, ainoastaan sitä, että alkaa näyttää vanhalta. Vielä 27 veena oli "nuori", nyt on jo vanha. Näin se on. Ja ikää on lasissa 30v.

Mutta kaikki tärkeät asiat on kunnossa, olen onnellinen. :wave:

 

Vähän huvitti tämä aloitus, kun ensimmäistä kertaa hoksasin että täällähän on ihan erillinen palstakin 'mun ikäisille' -juuh, ja eikös ensimmäisenä kysellä ikäkriisistä. Huokaus. Mehän olemme parhaassa iässä!

 

Ei oo tullut vielä mutta kai se on parin vuoden kuluttua edessä kun alkaa toi 40 jo häämöttää.. \|O APUVA!!!

 

Mulla oli pieni ikäkriisi kun täytin 24 vuotta. Seuraava kriisi kai sitten tulee ensi vuonna, kun mittariin pärähtää 34 vuotta. Jotenkin ajattelen, että apua, vuoden päästä olen 35 ja sen voi jo pyöristää 40 vuoteen!
Mutta ainakin tuo edellinen minikriisi meni ohi todella nopeasti. Siitä se kai johtuu, että ajattelee, että sitten myöhemmin haluaa samoja asioita, kuin nyt, mutta on vanhempi. Sitten kun oikeasti vanhenee, huomaa arvostavansa ja haluavansa eri asioita kuin nuorempana, eikä se ikä enää haittaa.
Olen ihan tyytyväinen, että olen 34 vuotta. Mutta harmittelen sitä, että pari työkaveriani on ottanut tässä viime vuoden aikana loparit juuri ennen täytettyään 40 vuotta.
-Ei sitä yli nelikymppisenä pääse enää uuteen työhön, oli heidän kommenttinsa. Toinen heistä totesi juuri eilen, ettei uusi työ olekaan niin mainio, kuin mitä oli kuvitellut.
Harmi jos meidän ikäiset 30-40-vuotiaat naiset joutuvat ajattelemaan tuollaista! Nämä molemmat ovat oman alansa rautaisia ammattilaisia. Olin yllättynyt, että he kokivat uransa uhatuksi iän takia, vaikka sivusta seuranneena tiedän, että he vain muuttuvat entistä osaavimmiksi. Mutta tätä nuoruuden ihannointia kun puskee joka tuutista, niin minkäs teet.

 

\

Ei ainakaan vielä liekö tulossa keski-iän kriisi,kun joulukuussa tulee 35 täyteen!!!

Tota, äh. Muista, että keski-ikä alkaa vasta 37-vuotiaana!
Joudun parkaisemaan tästä aina miehelleni, joka puhuu meistä keski-ikäisenä pariskuntana. -Olen vasta 33 vuotta!
Mutta ei tuohon keski-ikään enää niin kauan ole, joten ei tarvitse kauan korjata miehen käsityksiä

 

\

Olen ihan tyytyväinen, että olen 34 vuotta.

Ägh, siis olen vasta 33 vuotta... Hui, itsekin jo luulee olevansa vanhempi kuin onkaan \|O

 

Mulla oli 25-vuotiaana kriisi. Sen jälkeen ei ole ollut iän puolesta. Tosin tuli mieleen, että alkaa olla vanha, kun veli lähestyy viittäkymmentä! \|O

 

Mulle alkoi "ikäkriisi" (tai mikä lie) 28-29v. kun hyvä ystävä (vuotta nuorempi) sai esikoisensa. Se pisti aattelemaan, että apua, mitä olen saanut aikaiseksi, en ole ikuisesti nuori, haluanko niitä lapsia vai laittavatko muut haluamaan niitä...yms. Sitten vielä kun jouduin työttömäksi melkein vuodeksi, soppa oli valmis. Kaikki tuntui niin epäreilulta. Sitten sainkin töitä ja asiat alkoivat lutviutumaan. Nyt olen onnellinen yhden suloisen tytön äiti! :heart: Tosin onhan tässä yhä kaikenlaista mutta olo on kuitenkin luottavainen, että kyllä ne asiat järjestyy aikanaan...

Kriiseissä piilee uusi mahdollisuus, näin minä sen aattelen. Kunhan eka on selvinnyt siitä "shokkivaiheesta"!

 

Kuulostipa hurjalta Mulla ei oo ollut 3 kympin kriisiä laisinkaan, joten saattaa tuo 4 kympin kriisi iskee kovana sitten 6 vuoden päästä? :/

 

30-kriisiä ei ollut, kun molemmat lapset syntyivät siihen aikaan....Nyt, kun on ikää 2 vuotta vaille 40, niin myönnän, jonkunlaista kriisiä pukkaa. Jotenki mua välillä pelottaa vanheneminen.... :/

 

Ei ole ollut kriisiä iän puolesta.. Koen, että kohta 32 täyttävänä olen saavutanut elämässäni paljon, mutta vielä on paljon edessäkin. Luulen, että sitten kun en nää enää näköaloja ja tulevaisuuden unelmia edessäni, olisi kriisin paikka????

 

kyllä sitä kummasti alkaa kaikenlaisia kriisejä tulla kun sitä koko ajan huomautellaan että ei noin voi enää tehdä, olla, pukeutua...
miks sitö ei saa olla oma ittensä.. en nyt tarkota mitään ylilyöntejä tai mitään aira samuliin tyylii vaan siis oma rempsee itteni joka välttämättä ei laita hienoja vaatteita päälle saatikka käyttäydy kuin hieno rouva..
annetaan jokaisen olla oma ittensä....reilua vai :heart:

 

\

Mulle alkoi "ikäkriisi" (tai mikä lie) 28-29v. kun hyvä ystävä (vuotta nuorempi) sai esikoisensa. Se pisti aattelemaan, että apua, mitä olen saanut aikaiseksi, en ole ikuisesti nuori, haluanko niitä lapsia vai laittavatko muut haluamaan niitä...yms. Sitten vielä kun jouduin työttömäksi melkein vuodeksi, soppa oli valmis. Kaikki tuntui niin epäreilulta. Sitten sainkin töitä ja asiat alkoivat lutviutumaan. Nyt olen onnellinen yhden suloisen tytön äiti! :heart: Tosin onhan tässä yhä kaikenlaista mutta olo on kuitenkin luottavainen, että kyllä ne asiat järjestyy aikanaan...

Kriiseissä piilee uusi mahdollisuus, näin minä sen aattelen. Kunhan eka on selvinnyt siitä "shokkivaiheesta"!

Mullakin se kriisi alko myös sillon kun ystäväni sai esikoisen ja sattui olemaan itse sillon 21 vuotias. Mulle tuli hätä jos en vaikka lapsia saakaan jne. Nyt on kaksi lasta ja kiintiö kohillaan niin ei kriisikään vaivaa

 

\

\

Mulle alkoi "ikäkriisi" (tai mikä lie) 28-29v. kun hyvä ystävä (vuotta nuorempi) sai esikoisensa. Se pisti aattelemaan, että apua, mitä olen saanut aikaiseksi, en ole ikuisesti nuori, haluanko niitä lapsia vai laittavatko muut haluamaan niitä...yms. Sitten vielä kun jouduin työttömäksi melkein vuodeksi, soppa oli valmis. Kaikki tuntui niin epäreilulta. Sitten sainkin töitä ja asiat alkoivat lutviutumaan. Nyt olen onnellinen yhden suloisen tytön äiti! :heart: Tosin onhan tässä yhä kaikenlaista mutta olo on kuitenkin luottavainen, että kyllä ne asiat järjestyy aikanaan...

Kriiseissä piilee uusi mahdollisuus, näin minä sen aattelen. Kunhan eka on selvinnyt siitä "shokkivaiheesta"!

Mullakin se kriisi alko myös sillon kun ystäväni sai esikoisen ja sattui olemaan itse sillon 21 vuotias. Mulle tuli hätä jos en vaikka lapsia saakaan jne. Nyt on kaksi lasta ja kiintiö kohillaan niin ei kriisikään vaivaa

hih, mulla oli noihin aikoihin menomono vinossa ja opiskelut pahasti kesken. Tosin ei olisi ollut sopivaa isäkandidaattikaan maisemissa. Silloin aattelin vain lyhytkatseisesti "ei koske vielä minua"... Niin sitä kukin tuntee kriisinsä eri aikoina, toiset ei koe kai lainkaan.

 

sitäkö tää ny onki?
mulla hirvee olo.koko ajan mietin että pitäs päästä johonkin ja kaikki on ihan peestä.......
mulla kolme lasta, ihania ovat...nuorin 7kk. et varmaan jotain masennustaki.....apua.

 

N. 26-27 v. mulla oli paha kriisi ilmeisesti 3-kympin kriisi hieman etuajassa? Sen jälkeen ei ole Luojan kiitos! ollut ikään liittyviä kriisejä. (muunlaisia kriisejä kylläkin...). Nyt alkaa 4-kymppiä lähestyä, täytin kesällä 38. Kriisistä ei tietoakaan. Olen selkeästi tyytyväisempi elämääni nyt vaimona & äitinä kuin sinkkuna alle 3-kymppisenä. :flower: