Oliko loukkaantumiseni oikeutettua?

[loukkaantunut]

Miten on, loukkaantuisitteko jos kaverinne, jota olette auttaneet niin paljon kuin vain olet pystynyt taman erinaisten ongelmien takia, sanoo etta on lapsellenne (7v.) NIIN vihainen noin viikko tapaamisen jalkeen koska tama lapsi oli hanen mielestaan toykea (ok, ehka lapsi oli liian nasaviisas ja muuta pienta mutta ei mitaan mielestani vakavaa) ja oikeasti nakee etta lahes hoyry nousee korvista ja sanoi ettei enaa halua lapseni leikkivan hanen lapsensa (5v) kanssa, mutta kohta kysyy voisinko hoitaa hanen vauvaansa jotta tama voi itse menna elokuviin vanhemman lapsensa kanssa, ensin kuitenkin kysyen onko lapseni kotona ja kun vastasin myontavasti sanoi etta oli toivonut etteivat he tuolloin olisi kotona. Olen hoitanut hanen vauvaansa, seka vanhempaa lasta saannollisen epasaannollisesti lahes aina kun on pyytanyt, eika tama koskaan aikaisemmin ole ollut kiinnostunut onko lapseni tuolloin kotona. Lisaksi tama avunanto on ollut hyvin yksipuolista.

Nyt talla kertaa mulla kuitenkin meni yli ja kieltaydyin hoitamasta hanen vauvaansa. ensinnakin, lapset voi olla arsyttavia, mutta mielestani ei ole oikein kantaa kaunaa LAPSELLE ja valittaa aidille kuinka kauhea taman lapsi on, varsinkaan jonkun pikkujutun takia jonka suurin osa ihmisista ohittaisi olankohautuksella. Toisekseen jos mina olen auttanut hoitamalla taman lapsia niin en todellakaan tykkaa etta 'toivotaan' etteivat Omani olisi tuolloin kotona kun hanen vauvaansa hoidan.

Mietin nyt etta ylireagoinko tilanteeseen? Kaverini on yrittanyt vakuutella ettei tarkoittanut silla etta kysyi onko lapseni kotona sita ettei halunnut heita kotiin tuolloin, vain etta vaan halusi vauvan hoitamisen olevan mahdollisemman helppoa, mutta olen useasti hoitanut taman lapsia eika koskaan aikaisemmin ole huolehtinut minun jaksamisesta... Lisattakoon viela etta kaverini lapsi (5v) on myos varsin vilkas samoin kuin Omani, mutta lisaksi tama voi olla erittain fyysinen. Omani ei kuitenkaan ole koskaan ketaan satuttanut tms vakavaa, mutta hanen lapsensa on, seka muutakin mielestani vakavanmaa. Koskaan en kuitenkaan ole kieltanyt tata tapaamasta lapsiani koska lapset on lapsia ja ylilyonteja tapahtuu puolin ja toisin, taman ystavani lapselle kuitenkin useammin kuin useimmille.


Yritin tiivistaa mutta en nakojaan onnistunut, olen vain edelleen todella arsyyntynyt kaverilleni ja ainakin toistaiseksi ystavyyt katkolla. Mita mielta viisaat palstalaiset? Oliko reaktioni ymmarrettava vai loukkaannuinko turhasta?

 

[Selvä peli]

Et loukkaantunut turhasta.

 

[loukkaantunut ap]

Kiitoksia vastauksesta, viela jos muutama muukin jaksaisi kantansa sanoa?

 

["heh"]

No juu, en minä ainakaan ymmärrä miksi sinä hoidat yksipuolisesti hänen lapsiaan, kuka edes kehtaa tuoda lapsiaan jatkuvasti yksipuolisesti hoitoon. Ja jos ei halua vaikutteita sinun lapselta hänele, niin miksi ihmeessä tuo omiaan sulle, sinähän sen omasi olet kasvattanut.

Kuulostaa kyllä kakaralta tämä "ystäväsi".

 

["jenni"]

Pointti taitaa olla siinä, miten lapsesi on käyttäytynyt. Kovsti alleviivaat kuinka pikkujutusta on kyse, mutta millaisesta käytöksestä on kyse?

Kuulostaa vähän siltä, kuin haluaisit ostaa koskemattomuuden hyvillä teoillasi, eli kaverisi auttamisella. Kaverisi pitää olla sun mielesi mukaan, koska on sen sulle velkaa? Eli autat, mutta et pyyteettömästi, koska lasket hoitokertoja ja vedät ne esiin heti, kun kaverisi käyttäytyy vastoin toiveitasi. Tietenkään kukaan ei jaksa aina olla pelkästään antavana osapuolena ystävyyssuhteessa, mutta etköhän sinäkin saa jotain kaveriltasi? Nyt olet kovin marttyyrina liikkeellä, koska olet loukkaantunut lapsesi arvostelusta.

 

[vieras"]

[QUOTE="heh";29394625]No juu, en minä ainakaan ymmärrä miksi sinä hoidat yksipuolisesti hänen lapsiaan, kuka edes kehtaa tuoda lapsiaan jatkuvasti yksipuolisesti hoitoon.[/QUOTE]

En tiedä ap:n tilannetta, mutta itse hoidan yksipuolisesti kaverin lapsia, koska heillä ei ole lähellä sukulaisia jotka lapsia voisivat hoitaa, ja meillä taas isovanhemmat pyytää lapsia hoitoon tosi usein, ja apua olisi saatavilla enemmän kun tarvitsen

Ap, kaverisi reaktio kuulostaa ihan ylimitoitetulta ja vihanpito (ja vaatimukset, ettei lapsi saa olla kotona kun vauvansa tulee hoitoon) ihan älyttömältä. Et kuitenkaan auttamisella voi "ostaa" teidän perheelle oikeutta huonoon käytökseen. En tiedä tarkemmin, millainen tilanne oli ja miten siinä toimittiin, mutta jos lapsi ei ole vielä pyytänyt anteeksi, voisiko sen tehdä vielä? Itse varmaan sanoisin, että olen pahoillani että kaveri pahoitti niin kovasti mielensä, mutta lapset joskus tekee/sanoo tyhmyyksiä ja toivon että juttu voidaan unohtaa anteeksipyynnön jälkeen. Ja sanoisin ystävällisesti mutta tiukasti, että emme järjestä lasta pois asunnosta heidän vierailunsa/vauvan hoidon ajaksi.