L
loukkaantunut
Vieras
Miten on, loukkaantuisitteko jos kaverinne, jota olette auttaneet niin paljon kuin vain olet pystynyt taman erinaisten ongelmien takia, sanoo etta on lapsellenne (7v.) NIIN vihainen noin viikko tapaamisen jalkeen koska tama lapsi oli hanen mielestaan toykea (ok, ehka lapsi oli liian nasaviisas ja muuta pienta mutta ei mitaan mielestani vakavaa) ja oikeasti nakee etta lahes hoyry nousee korvista ja sanoi ettei enaa halua lapseni leikkivan hanen lapsensa (5v) kanssa, mutta kohta kysyy voisinko hoitaa hanen vauvaansa jotta tama voi itse menna elokuviin vanhemman lapsensa kanssa, ensin kuitenkin kysyen onko lapseni kotona ja kun vastasin myontavasti sanoi etta oli toivonut etteivat he tuolloin olisi kotona. Olen hoitanut hanen vauvaansa, seka vanhempaa lasta saannollisen epasaannollisesti lahes aina kun on pyytanyt, eika tama koskaan aikaisemmin ole ollut kiinnostunut onko lapseni tuolloin kotona. Lisaksi tama avunanto on ollut hyvin yksipuolista.
Nyt talla kertaa mulla kuitenkin meni yli ja kieltaydyin hoitamasta hanen vauvaansa. ensinnakin, lapset voi olla arsyttavia, mutta mielestani ei ole oikein kantaa kaunaa LAPSELLE ja valittaa aidille kuinka kauhea taman lapsi on, varsinkaan jonkun pikkujutun takia jonka suurin osa ihmisista ohittaisi olankohautuksella. Toisekseen jos mina olen auttanut hoitamalla taman lapsia niin en todellakaan tykkaa etta 'toivotaan' etteivat Omani olisi tuolloin kotona kun hanen vauvaansa hoidan.
Mietin nyt etta ylireagoinko tilanteeseen? Kaverini on yrittanyt vakuutella ettei tarkoittanut silla etta kysyi onko lapseni kotona sita ettei halunnut heita kotiin tuolloin, vain etta vaan halusi vauvan hoitamisen olevan mahdollisemman helppoa, mutta olen useasti hoitanut taman lapsia eika koskaan aikaisemmin ole huolehtinut minun jaksamisesta... Lisattakoon viela etta kaverini lapsi (5v) on myos varsin vilkas samoin kuin Omani, mutta lisaksi tama voi olla erittain fyysinen. Omani ei kuitenkaan ole koskaan ketaan satuttanut tms vakavaa, mutta hanen lapsensa on, seka muutakin mielestani vakavanmaa. Koskaan en kuitenkaan ole kieltanyt tata tapaamasta lapsiani koska lapset on lapsia ja ylilyonteja tapahtuu puolin ja toisin, taman ystavani lapselle kuitenkin useammin kuin useimmille.
Yritin tiivistaa mutta en nakojaan onnistunut, olen vain edelleen todella arsyyntynyt kaverilleni ja ainakin toistaiseksi ystavyyt katkolla. Mita mielta viisaat palstalaiset? Oliko reaktioni ymmarrettava vai loukkaannuinko turhasta?
Nyt talla kertaa mulla kuitenkin meni yli ja kieltaydyin hoitamasta hanen vauvaansa. ensinnakin, lapset voi olla arsyttavia, mutta mielestani ei ole oikein kantaa kaunaa LAPSELLE ja valittaa aidille kuinka kauhea taman lapsi on, varsinkaan jonkun pikkujutun takia jonka suurin osa ihmisista ohittaisi olankohautuksella. Toisekseen jos mina olen auttanut hoitamalla taman lapsia niin en todellakaan tykkaa etta 'toivotaan' etteivat Omani olisi tuolloin kotona kun hanen vauvaansa hoidan.
Mietin nyt etta ylireagoinko tilanteeseen? Kaverini on yrittanyt vakuutella ettei tarkoittanut silla etta kysyi onko lapseni kotona sita ettei halunnut heita kotiin tuolloin, vain etta vaan halusi vauvan hoitamisen olevan mahdollisemman helppoa, mutta olen useasti hoitanut taman lapsia eika koskaan aikaisemmin ole huolehtinut minun jaksamisesta... Lisattakoon viela etta kaverini lapsi (5v) on myos varsin vilkas samoin kuin Omani, mutta lisaksi tama voi olla erittain fyysinen. Omani ei kuitenkaan ole koskaan ketaan satuttanut tms vakavaa, mutta hanen lapsensa on, seka muutakin mielestani vakavanmaa. Koskaan en kuitenkaan ole kieltanyt tata tapaamasta lapsiani koska lapset on lapsia ja ylilyonteja tapahtuu puolin ja toisin, taman ystavani lapselle kuitenkin useammin kuin useimmille.
Yritin tiivistaa mutta en nakojaan onnistunut, olen vain edelleen todella arsyyntynyt kaverilleni ja ainakin toistaiseksi ystavyyt katkolla. Mita mielta viisaat palstalaiset? Oliko reaktioni ymmarrettava vai loukkaannuinko turhasta?