Oliko lapsuudenperheessäsi joku henkilö selkeäst perheen keskipiste?
- Viestiketjun aloittaja Huspati Huta
- Ensimmäinen viesti
"imo"
meillä oli kolma lasta, joista nuorin oli POIKA
Selkeä lellipentu, jolle kaikki oli sallittua. Vieläkin äiti kulkee junalla hoitamassa hänen lapsiaan heti kun käsky käy....
Selkeä lellipentu, jolle kaikki oli sallittua. Vieläkin äiti kulkee junalla hoitamassa hänen lapsiaan heti kun käsky käy....
"vieras"
Ei kyllä ainakaan lapsuudenkodista tule mieleen..mutta omassa..hmm 
Kai se olen mä,kun meillä on mun lisäksi neljä poikaa ja mies Mä olen oppositio
Kai se olen mä,kun meillä on mun lisäksi neljä poikaa ja mies Mä olen oppositio
qwqeqw
Ehä veljemme (kaksi siskoa yksi veli). Hän menestyi urheilussa ja sen ympärillä äiti pyöri paljon. Toisaalta myös nuorimman siskon koska hän oli kova kapinoimaan ja sai kovasti huomiota siksi.
Lapsuudenperheestä en osaa sanoa. Monilla perheenjäsenillä oli joitain "erityisaloja" jotka keräsivät huomioa, mutta eiköhän se kaikkinaan jakautunut aika tasan.
Nykyisessä perheessä tuo vanhempi tytär on se paljon tilaa vievä persoona.
Nykyisessä perheessä tuo vanhempi tytär on se paljon tilaa vievä persoona.
"teta"
Meillä oli äitini ja isosiskoni. Sisko oli äitini mielestä niin samanlainen kuin äitini, ja äiti oli siitä niin ylpeä. Myös isä halusi, että isosiskoni olisi hänen kaltainen ja molemmat kilpailivat siitä että kumpaan hän on tullut.
Minä olin vain hyvä koulussa ja muuten en ollut tomera. Minä olin rauhallinen menestyjä ja veljeni samoin. Me jäätiin ihan syrjään. Tosin äidiltä pikkuveljeni sai huomiota kun oli poika ja pienempi meitä. Mutta minä jäin ihan väliin keskimmäisenä.
Koin usein epäioikeudenmukaisuutta. En tajunnut miksi perheen jäsenet eivät ole toisilleen lojaaleja. Esim. äiti saattoi ruveta kertomaan tuntemattomille ihmisille minun henkilökohtaisia asioitani. Koskan en voinut äidille kertoa mitään henkilökohtaista. Siskoni oli samanlainen ja pitkään ihmettelin sitä että äiti ylisti siskonsa olevan samanlainen kuin hän itse. Mietin että miksi äiti ei nää että sisko puhuu hänestä pahaa.
Minä olin vain hyvä koulussa ja muuten en ollut tomera. Minä olin rauhallinen menestyjä ja veljeni samoin. Me jäätiin ihan syrjään. Tosin äidiltä pikkuveljeni sai huomiota kun oli poika ja pienempi meitä. Mutta minä jäin ihan väliin keskimmäisenä.
Koin usein epäioikeudenmukaisuutta. En tajunnut miksi perheen jäsenet eivät ole toisilleen lojaaleja. Esim. äiti saattoi ruveta kertomaan tuntemattomille ihmisille minun henkilökohtaisia asioitani. Koskan en voinut äidille kertoa mitään henkilökohtaista. Siskoni oli samanlainen ja pitkään ihmettelin sitä että äiti ylisti siskonsa olevan samanlainen kuin hän itse. Mietin että miksi äiti ei nää että sisko puhuu hänestä pahaa.
Jäi tämä aloittamani ketju päivällä seuraamatta, kiitos keittiöhommien. Kiitos vastauksista. Meillä lapsuudenperheessäni ei välttämättä ollut perheessä kukaan erityisesti keskipiste, äiti oli kyllä henkilö, joka piti perheen kasassa.
Omassa perheessäni minä olen ainoa naispuolinen, enkä sen vain sen vuoksi haluaisi olla keskipiste. Enkä mielestäni olekaan. Meillä kenelläkään ei ole esim merkittävää harrastusta, joka aiheuttaisi paljoa kuskaamista tai muuta osallistumista muiltakin.
Mietin tuossa tarkoitinko sitä, että keskipiste olisi jotenkin huono asia. Tuli kyllä jostain päivän muista keskusteluista se, että jotkut ehkä haluavat olla keskipiste, jotkut ehkä joutuvat sellaisiksi, jotkut eivät pääse, vaikka haluaisivat...
Omassa perheessäni minä olen ainoa naispuolinen, enkä sen vain sen vuoksi haluaisi olla keskipiste. Enkä mielestäni olekaan. Meillä kenelläkään ei ole esim merkittävää harrastusta, joka aiheuttaisi paljoa kuskaamista tai muuta osallistumista muiltakin.
Mietin tuossa tarkoitinko sitä, että keskipiste olisi jotenkin huono asia. Tuli kyllä jostain päivän muista keskusteluista se, että jotkut ehkä haluavat olla keskipiste, jotkut ehkä joutuvat sellaisiksi, jotkut eivät pääse, vaikka haluaisivat...