Olettekos koskaan pohtineet...

[Arvokas]

Tälläkin palstalla kirjoitetaan usein siitä kuinka kaikissa tilanteissa pitäisi ajatella lasten etua ja lasten parhaaksi. Ja kuinka lasten hyvinvointi on ensisijaista, jne. Kaikkien aikuisten jotka ovat lasten kanssa tekemisissä pitäisi ajatella ennekaikkea lasta ja suojella häntä ja hänen ajatusmaailmaansa ensisijaisesti. Lapsilla on etuoikeus hyvään ja onneen, jne.

Oletteko koskan miettineet, miksi? Miksi ihmeessä lapset ovat aina ensisijaisia? Mikä tekee heistä arvokkaampia kuin aikuisista tai jopa vanhuksista? Emmekö ole kaikki tasaisesti yhtä arvokkaita? Me kaikki olemme olleet lapsia joskus, kaikki lapset kasvavat aikuisiksi. Henkisiä traumoja voi jäädä missä iässä tahansa.

Viattomuus... eivät kaikki lapset ole aina kovinkaan viattomia. Varsinkaan kun asiaa katsoo joku muu kuin lapsen vanhemmat. Omat vanhemmat luulevat lapsistaan aina pelkkää hyvää. Paljon näkee lapsia sättimässä toisiaan, huutelemassa rumia ja heittelemässä kivillä, tms. Onko se viattomuutta? Kiltinkin tuntuisesta lapsesta voi kasvaa julma ryöstäjä tai jopa tappaja. Voidaanko silloin sanoa, että lapsen parasta oli tässä tapauksessa turha ajatella?

Filosofista mietintää... :/

 

[Weatherwax]

No tokihan meistä jokainen on potentialiinen sarjamurhaaja-raiskaaja-pankkirosvo. Mutta erotilanne on sellainen että siihen ei lapsi voi tise vaikuttaa tavalla eikä toisella ja lapselle se kaikkein tärkein ja oleellisin yksikkö, perhe, rikotaan. Se ravistelee perusturvallisuuden tunnetta ja luottamusta aikuisiin jo sinällään ihan riittävästi joten niin vaikeaa kuin aikuisilla eronsa keskellä onkin, on hyvin lyhytnäköistä ajatella että se olisi vain ja ainoastaan heidän asiansa.

 

[-piija-]

jos kaikilla olisi lapsena oikeus hyvään ja onneen niin eikö kaikki silloin olisi kokeneet sen? Eli vanhuksenakin olisi silloin aikanaan lapsena ollut sitä hyvää ja onnea. Aikuiset voivat vaikuttaa paljon omiin asioihinsa, toisin kuin lapset. Ihmisen poikanen on todella kauan riippuvainen vanhemmistaan joiden tehtävä on antaa sitä hyvää ja onnea mahdollisuuksiensa mukaan.

 

[taustalla]

Niin ja unohtamatta sitä että lapset voisivat haluta elää ehjässä perheessä, jota ei jompikumpi vanhemmista riko omien halujen tai tyhmyyden takia!!
Lapset kuitenkin haluais et niillä olis molemmat vanhemmat ja musta on tekopyhää kun jauhetaan siitä kuinka muka ajatellaan lasten parasta..Monikohan on tehnyt KAIKKENSA ettei eroa tulisi?! :headwall: Luulispa suomen erotilastojen mukaan olevan parisuhde-terapeuteille yms.olevan ruuhkaa mut ei...täällä erotaan liian helposti!

 

[jaa-a]

Ehkäpä jos todellakin aina ajateltaisiin lapsen parasta ja toimittaisiin sen mukaan, ei kenestäkään kasvaisi sarjamurhaajia?!? Luulen, että jotain on täytynyt jossain vaiheessa mennä pahasti pieleen, jos päätyy rikolliseksi...

 

[älä ny viitti]

\

Niin ja unohtamatta sitä että lapset voisivat haluta elää ehjässä perheessä, jota ei jompikumpi vanhemmista riko omien halujen tai tyhmyyden takia!!
Lapset kuitenkin haluais et niillä olis molemmat vanhemmat ja musta on tekopyhää kun jauhetaan siitä kuinka muka ajatellaan lasten parasta..Monikohan on tehnyt KAIKKENSA ettei eroa tulisi?! :headwall: Luulispa suomen erotilastojen mukaan olevan parisuhde-terapeuteille yms.olevan ruuhkaa mut ei...täällä erotaan liian helposti!

"tekopyhää kun jauhetaan siitä kuinka muka ajatellaan lasten parasta.."

"omien halujen tai tyhmyyden takia"
?????????
Et oo ikinä tainnu erota? Sulla ei taida olla pienintäkään käsitystä siitä, mitä ns perhehelvetti voi olla pahimmillaan?
Jos perheen isä ryyppää, käy vieraissa, on väkivaltainen vaimoaan kohtaan, alistaa, suhtautuu kylmästi lapsiaan kohtaan, kiinnittää huomionsa lapsiin ainoastaan kun heitä rangaistaan?
Onko silloin tekopyhää kun jauhetaan lapsen parhaasta?
Onko mielestäsi lapsille parasta asua tuollaisessa perheilmapiirissä, kun äidillä on jatkuvasti paha olla, isi on jatkuvasti poissa kotoa, milloin ryyppäämässä, milloin vieraan naisen luona? Onko se hyväksi, että lapset näkevät, kuinka äitiä kohdellaan jos äiti ei tottele isiä kaikessa? Saako lapset siitä hyvät esimerkin omaan aikuisuuteen?
Kuka minkäkin asian takia eroaa. Älä sinä tuu sanomaan, mikä on tekopyhää ja mikä ei. :\|

 

[taustalla]

Mä olen myös sitä mieltä, että vanhempien paha olo heijastuu lapsiin. Eli jos vanhemmat ajattelevat myös itseään, ja voivat hyvin, on todennäköisempää, että lapsetkin voivat hyvin.

 

[Arvokas]

\

No tokihan meistä jokainen on potentialiinen sarjamurhaaja-raiskaaja-pankkirosvo. Mutta erotilanne on sellainen että siihen ei lapsi voi tise vaikuttaa tavalla eikä toisella ja lapselle se kaikkein tärkein ja oleellisin yksikkö, perhe, rikotaan. Se ravistelee perusturvallisuuden tunnetta ja luottamusta aikuisiin jo sinällään ihan riittävästi joten niin vaikeaa kuin aikuisilla eronsa keskellä onkin, on hyvin lyhytnäköistä ajatella että se olisi vain ja ainoastaan heidän asiansa.

Eiköhän se ero ravistele myös aikuisia?
Ja eiköhän ole paljon asioita, pahojakin asioita, joihin aikuinen itsekään ei voi vaikuttaa?

Entä vaativat, villit lapset jotka väsyttävät vanhempansa uuvuksiin? Kuka silloin voi vaikuttaa ja mihin?

 

[Arvokas]

\

Ehkäpä jos todellakin aina ajateltaisiin lapsen parasta ja toimittaisiin sen mukaan, ei kenestäkään kasvaisi sarjamurhaajia?!? Luulen, että jotain on täytynyt jossain vaiheessa mennä pahasti pieleen, jos päätyy rikolliseksi...

Tämän teorian mukaan itse murhaajat ja muut rikolliset eivät ole itse syypäitä tekoihinsa, vaan syypää löytyy jostain lapsuudesta. Eli joku ei ole ajatellut lapsen parasta ja siksi tästä lapsesta kasvaa murhaaja... Syyllinenhän on silloin se joku.. äiti? isä? Entä mistä johtuu heidän syyllisyytensä tähän laiminlyöntiin?

Eikö kaikki vanhemmat ajattelekaan oman lapsensa parasta? Miksi ei?

 

[Arvokas]

\

Mä olen myös sitä mieltä, että vanhempien paha olo heijastuu lapsiin. Eli jos vanhemmat ajattelevat myös itseään, ja voivat hyvin, on todennäköisempää, että lapsetkin voivat hyvin.

Pitkälti samaa mieltä! Tosin luulen, että on myös sellaisia lapsia, joiden kanssa vanhempien on joskus lähes mahdotonta voida hyvin...

 

[taustalla]

\

\

Niin ja unohtamatta sitä että lapset voisivat haluta elää ehjässä perheessä, jota ei jompikumpi vanhemmista riko omien halujen tai tyhmyyden takia!!
Lapset kuitenkin haluais et niillä olis molemmat vanhemmat ja musta on tekopyhää kun jauhetaan siitä kuinka muka ajatellaan lasten parasta..Monikohan on tehnyt KAIKKENSA ettei eroa tulisi?! :headwall: Luulispa suomen erotilastojen mukaan olevan parisuhde-terapeuteille yms.olevan ruuhkaa mut ei...täällä erotaan liian helposti!

"tekopyhää kun jauhetaan siitä kuinka muka ajatellaan lasten parasta.."

"omien halujen tai tyhmyyden takia"
?????????
Et oo ikinä tainnu erota? Sulla ei taida olla pienintäkään käsitystä siitä, mitä ns perhehelvetti voi olla pahimmillaan?
Jos perheen isä ryyppää, käy vieraissa, on väkivaltainen vaimoaan kohtaan, alistaa, suhtautuu kylmästi lapsiaan kohtaan, kiinnittää huomionsa lapsiin ainoastaan kun heitä rangaistaan?
Onko silloin tekopyhää kun jauhetaan lapsen parhaasta?
Onko mielestäsi lapsille parasta asua tuollaisessa perheilmapiirissä, kun äidillä on jatkuvasti paha olla, isi on jatkuvasti poissa kotoa, milloin ryyppäämässä, milloin vieraan naisen luona? Onko se hyväksi, että lapset näkevät, kuinka äitiä kohdellaan jos äiti ei tottele isiä kaikessa? Saako lapset siitä hyvät esimerkin omaan aikuisuuteen?
Kuka minkäkin asian takia eroaa. Älä sinä tuu sanomaan, mikä on tekopyhää ja mikä ei. :\|

Niin meinasinkin et jos erotaan ns.ilman "syytä",en sitä et erotaan jos jompikumpi vanhemmista juoppo-hullu tai jotain muuta ikävää.
Musta nykyään ihmiset eroaa ilman todellisia syitä,ehkä jopa siksi että ollaan vaan tylsistytty tai eletään kauhiaa 30-kriisiä.
Nämä tapaukset vois mun mielestä miettiä uudemman kerran et ajattelivatkohan lapsia halutessaan eron!
Jos perhe on ollut ehjä ja lapsilla on ollut turvallinen ja hyvä olla, niin tuskinpa haluaisivat vanhempien eroavan...Eri juttu jos perheessä alkoholismia,väkivaltaa tai muuta.
Luulenpa et moni eroon päätynyt suhde olisi saatu toimimaan JOS todella halua siihen olisi ollut.Luulenpa myös että nämä ihmiset jotka avioituvat ja eroavat useamman kerran elämässään jossain vaiheessa (ainakin toivottavasti) huomaavat et suhteen kuin suhteen eteen on tehtävä pirusti töitä..Ei se ero ole aina se paras ratkaisu!

 

[Lumikki]

\

jos kaikilla olisi lapsena oikeus hyvään ja onneen niin eikö kaikki silloin olisi kokeneet sen? Eli vanhuksenakin olisi silloin aikanaan lapsena ollut sitä hyvää ja onnea. Aikuiset voivat vaikuttaa paljon omiin asioihinsa, toisin kuin lapset. Ihmisen poikanen on todella kauan riippuvainen vanhemmistaan joiden tehtävä on antaa sitä hyvää ja onnea mahdollisuuksiensa mukaan.

Juuri näin se on!

 

[Lumikki]

\

\

No tokihan meistä jokainen on potentialiinen sarjamurhaaja-raiskaaja-pankkirosvo. Mutta erotilanne on sellainen että siihen ei lapsi voi tise vaikuttaa tavalla eikä toisella ja lapselle se kaikkein tärkein ja oleellisin yksikkö, perhe, rikotaan. Se ravistelee perusturvallisuuden tunnetta ja luottamusta aikuisiin jo sinällään ihan riittävästi joten niin vaikeaa kuin aikuisilla eronsa keskellä onkin, on hyvin lyhytnäköistä ajatella että se olisi vain ja ainoastaan heidän asiansa.

Eiköhän se ero ravistele myös aikuisia?
Ja eiköhän ole paljon asioita, pahojakin asioita, joihin aikuinen itsekään ei voi vaikuttaa?

Entä vaativat, villit lapset jotka väsyttävät vanhempansa uuvuksiin? Kuka silloin voi vaikuttaa ja mihin?

Minä en nyt ollenkaan käsitä, miten tässä on laitettu lapset ja aikuiset samalle viivalle?? Lapset ovat aina aikuisen "vallan alla" - jo juridisestikin. Eivät lapset voi päättää omista asioistaan eivätkä elämänsä suunnasta itse. Aikuisen tehtävä on heistä huolehtia siihen saakka kunnes ovat täysi-ikäisiä. Ihmettelen kovasti tätä keskustelua!!!

 

[taustalla]

\

Minä en nyt ollenkaan käsitä, miten tässä on laitettu lapset ja aikuiset samalle viivalle?? Lapset ovat aina aikuisen "vallan alla" - jo juridisestikin. Eivät lapset voi päättää omista asioistaan eivätkä elämänsä suunnasta itse. Aikuisen tehtävä on heistä huolehtia siihen saakka kunnes ovat täysi-ikäisiä. Ihmettelen kovasti tätä keskustelua!!!

...ehkä tuossa ei nyt ihan kuitenkaan tarkoitettu lapsien ja aikuisten asettamista samalle viivalle.
Mä taas ihmettelen kovasti sitä, miten jotkut tuntuvat käsittavan kaiken aina ihan väärin..... :headwall:

 

[eräs]

\

Viattomuus... eivät kaikki lapset ole aina kovinkaan viattomia. Varsinkaan kun asiaa katsoo joku muu kuin lapsen vanhemmat. Omat vanhemmat luulevat lapsistaan aina pelkkää hyvää. Paljon näkee lapsia sättimässä toisiaan, huutelemassa rumia ja heittelemässä kivillä, tms. Onko se viattomuutta?

Olen jonkun kuullut joskus sanovan, että vastasyntynyt lapsi on kuin puhdas paperi, johon hänen vanhempansa alkavat kirjoittaa. Ja minusta se on pitkälti totta. Vastasyntynyt ei tiedä maailmasta tuon taivaallista, vaan kaiken hän oppii vanhemmiltaan ja ympäristöstään. Niin hyvät kuin huonot tavat. Lapsi on viaton. Kaikki lapsen toiminta on seurausta siitä miten häntä kasvatetaan, ohjataan, opastetaan, valvotaan, rakastetaan jne. Onhan toki lapsia, kuin aikuisia esim. mielenterveyshäiriöisiä, jopa sellaisia, jotka eivät itse sitä tiedosta. Silti, sairaskaan ihminen ei kai ole paha tarkoituksella.

 

[Arvokas]

\

\

Viattomuus... eivät kaikki lapset ole aina kovinkaan viattomia. Varsinkaan kun asiaa katsoo joku muu kuin lapsen vanhemmat. Omat vanhemmat luulevat lapsistaan aina pelkkää hyvää. Paljon näkee lapsia sättimässä toisiaan, huutelemassa rumia ja heittelemässä kivillä, tms. Onko se viattomuutta?

Olen jonkun kuullut joskus sanovan, että vastasyntynyt lapsi on kuin puhdas paperi, johon hänen vanhempansa alkavat kirjoittaa. Ja minusta se on pitkälti totta. Vastasyntynyt ei tiedä maailmasta tuon taivaallista, vaan kaiken hän oppii vanhemmiltaan ja ympäristöstään. Niin hyvät kuin huonot tavat. Lapsi on viaton. Kaikki lapsen toiminta on seurausta siitä miten häntä kasvatetaan, ohjataan, opastetaan, valvotaan, rakastetaan jne. Onhan toki lapsia, kuin aikuisia esim. mielenterveyshäiriöisiä, jopa sellaisia, jotka eivät itse sitä tiedosta. Silti, sairaskaan ihminen ei kai ole paha tarkoituksella.

Edelleen siis.. tällä teorialla rikolliset eivät ole itse syypäitä käytökseensa, vaan syypää löytyy jostain lapsuudesta. Syypäänä on joku joka on pystynyt vaikuttamaan lapseen; äiti, isä, mummo, vaari, kummitäti, opettaja, tms?

Onko siis yhteiskunnassamme turhaan rangaistuksia ja vankiloita? Pitäisikö niiden tilalla olla terapia-paikkoja ja perheneuvoloita?

 

[eräs]

\

\

\

Viattomuus... eivät kaikki lapset ole aina kovinkaan viattomia. Varsinkaan kun asiaa katsoo joku muu kuin lapsen vanhemmat. Omat vanhemmat luulevat lapsistaan aina pelkkää hyvää. Paljon näkee lapsia sättimässä toisiaan, huutelemassa rumia ja heittelemässä kivillä, tms. Onko se viattomuutta?

Olen jonkun kuullut joskus sanovan, että vastasyntynyt lapsi on kuin puhdas paperi, johon hänen vanhempansa alkavat kirjoittaa. Ja minusta se on pitkälti totta. Vastasyntynyt ei tiedä maailmasta tuon taivaallista, vaan kaiken hän oppii vanhemmiltaan ja ympäristöstään. Niin hyvät kuin huonot tavat. Lapsi on viaton. Kaikki lapsen toiminta on seurausta siitä miten häntä kasvatetaan, ohjataan, opastetaan, valvotaan, rakastetaan jne. Onhan toki lapsia, kuin aikuisia esim. mielenterveyshäiriöisiä, jopa sellaisia, jotka eivät itse sitä tiedosta. Silti, sairaskaan ihminen ei kai ole paha tarkoituksella.

Edelleen siis.. tällä teorialla rikolliset eivät ole itse syypäitä käytökseensa, vaan syypää löytyy jostain lapsuudesta. Syypäänä on joku joka on pystynyt vaikuttamaan lapseen; äiti, isä, mummo, vaari, kummitäti, opettaja, tms?

Onko siis yhteiskunnassamme turhaan rangaistuksia ja vankiloita? Pitäisikö niiden tilalla olla terapia-paikkoja ja perheneuvoloita?

Jossain määrin se on juuri niin. Vaikeus on siinä, että ei kukaan voi suoralta kädeltä sanoa mikä on mennyt vikaan tai kuka on pystynyt vaikuttamaan niin paljon ihmiseen, että tämän oikea ja väärä-käsitys on himmentynyt niin paljon, että tämä tekee rikoksia. Ihmisen aivot ovat monimutkainen asia. Ja sitten on myös niitä mielisairaita ja psykopaatteja.
Yhteiskunnassamme ei suinkaan ole turhaan rangaistuksia ja vankiloita, kyllähän rikoksesta pitää rangaistus saada, aikuisella ei enää tehoa pelkkä karkkipäivän peruminen. Jossain elämän vaiheessahan se on ihmisen opittava ottamaan vastuuta teoistaan, jos sitä taitoa ei lapsena ole opittu. Käsittääkseni jonkin sortin terapiaa vangeille onkin.
Kaikkihan sen tietää, että suomessa on mielisairaanhoitoon vaikea päästä ja avohoidossa resurssien puutteessa paljon sellaista väkeä, jonka pitäisi olla laitoksissa. Koko ajanhan siitä puhutaan medioissa.
Sitten on myös päihteet. Tavat, miten alkoholia käytetään, nekin monesti opitaan kotoa.
Ihmettelen, miten joku voi kyseenalaistaa lapsen edun ensisijaisen ajattelemisen ja lapsen hyvinvoinnin tärkeyden, koska sitähän vanhemmuus ensisijaisesti on: Lapsen tarpeiden asettamista omien edelle.

 

[Arvokas]

"Ihmettelen, miten joku voi kyseenalaistaa lapsen edun ensisijaisen ajattelemisen ja lapsen hyvinvoinnin tärkeyden, koska sitähän vanhemmuus ensisijaisesti on: Lapsen tarpeiden asettamista omien edelle."

Juuri tätä pohdin... Vanhemmus kyllä, mutta kun yleisesti hoetaan että kaikkien aikuisten tulee ajatella lapsen parasta, myös muiden kuin vanhempien. Biologiset vanhemmat saavatkin luonnostaan sen vietin, että omaa lasta suojellaan ja pidetään ensisijaisena. Vähän samoin kuin muutkin eläinkunnassa. Mutta mikä tekee lapsesta niin arvokkaan, että kaikki aikuiset ajattelisivat ensisijaisesti lasta. Ei kymmenen vuotias lapsi ole välttämättä sen viattomampi kuin 30-vuotias aikuinenkaan. tai yhtä viattomia molemmat. Sehän riippuu tuon ajatuksen mukaan siitä miten he ovat kasvatettu ja miten he ovat kasvaneet.
30-vuotiaan huonoon käytökseen voi olla yhtälailla taustasyitä kuin 10-vuotiaan huonoon käytökseen...

 

[taustalla]

Ja jopa 7-vuotias lapsi osaa ja ymmärtää kyllä oikein hyvin, mikä on sopivaa ja mikä kiellettyä. Sen ikäinen osaa vetää oikeista naruista, osaa halutessaan laskelmoida asiat menemään haluamaansa suuntaan. osaa kieroilla!
Jostain vinoon menneestä kasvatusjutusta tämäkin varmasti johtuu, mutta jopa noinkin pienelle ja "viattomalle", isommista nyt puhumattakaan, on TEHTÄVÄ SELVÄKSI, MITEN VOI KÄYTTÄYTYÄ JA MITEN EI. Siinä tilanteessa ei auta mitkään voivottelut ja myötätunnot, kun tällainen lapsi esim lyö toisia ihan huvikseen tai varastaa toisten tavaroita, kielloista huolimatta.
Kyllä se niin vaan on, ettei siitä mitään tulisi, jos kaikessa ajateltaisiin vain jotain "johtuu huonosta lapsuudesta"-sontaa. Tai että kaikki on vanhempien ja varsinkin äiti- tai isäpuolien vikaa.

 

[niinpä]

No ei kai lapsista itsekseen kasva huonokäytöksisiä, jostainhan se malli on otettu. Miksei silloin vanhemmat, ym. lähipiiri voi katsoa peiliin? Kolmikymppiseksi kasvaessaan on ehtinyt elämässä olla jos jonkinlaista oppia ja opettajaa ja siihen mennessä pitää jo järki olla kasvanut päähän. Siis sellainen järki, joka erottaa oikean ja väärän. Muuten tuosta järjenjuoksusta ei aina ole takeita vanhemmallakaan iällä. Alkoholismi taas on sairaus. Alkoholistiksi voi tulla, vaikka kotona ei olisi koskaan juotu, eikä siten näytetty mallia.

 

[taustalla]

Kyllä kaikkien lasten hyvinvointia on se että saa kasvaa tasapainoisessa ympäristössä. ja tämän ympäristön luo vanhemmat. jos vanhemmat eivät pidä huolta omasta hyvinvoinnistaa niin lapset kärsivät siitä myös. Myös liikaa minusta nykyään lapset saavat päättää kaikkien elämästä. Lapsilta kysytään mitä syödään mitä tehdään jne. Kyllä vanhempien pitäisi aikuisena osata hallita elämää niin että lapsilla on turvallinen olo. turvallisuutta tuo se että vanhemmat osaavat tehdä normaaleja arkipäätöksiä ilman lastensa mielivaltaa. jos lapselle antaa liikaa valtaa on koko perhe pulassa. Niitä perheitä näkee hirveästi missä yksi napero hallitsee koko porukkaa. Siinä on isä ja äiti ihmeissään. Ja varsinkin jos on äiti tai isäpuoli sitä seuraamassa ns. sivullisena on se aika kuvottavaa katseltavaa.

Minä pidän siitä asetelmasta jossa vanhemmat rullavaat elämää ja lapset tulevat siinä mukana kokien olonsa turvalliseksi. Ei ole lasten etua että saa tehdä mitä mieleen pälkähtää tai että syötetään vierailevaa lasta kuin syöttöporsasta kaikilla herkuilla, jottei lapsi vaan kiukustu.

 

[eräs]

\

"Ihmettelen, miten joku voi kyseenalaistaa lapsen edun ensisijaisen ajattelemisen ja lapsen hyvinvoinnin tärkeyden, koska sitähän vanhemmuus ensisijaisesti on: Lapsen tarpeiden asettamista omien edelle."

Juuri tätä pohdin... Vanhemmus kyllä, mutta kun yleisesti hoetaan että kaikkien aikuisten tulee ajatella lapsen parasta, myös muiden kuin vanhempien. Biologiset vanhemmat saavatkin luonnostaan sen vietin, että omaa lasta suojellaan ja pidetään ensisijaisena. Vähän samoin kuin muutkin eläinkunnassa. Mutta mikä tekee lapsesta niin arvokkaan, että kaikki aikuiset ajattelisivat ensisijaisesti lasta. Ei kymmenen vuotias lapsi ole välttämättä sen viattomampi kuin 30-vuotias aikuinenkaan. tai yhtä viattomia molemmat. Sehän riippuu tuon ajatuksen mukaan siitä miten he ovat kasvatettu ja miten he ovat kasvaneet.
30-vuotiaan huonoon käytökseen voi olla yhtälailla taustasyitä kuin 10-vuotiaan huonoon käytökseen...

Kyllä se vastuu on myös sosiaalisilla vanhemmilla, hoitajilla ja kaikilla kenen kanssa lapsi on tekemisissä, ei ainoastaan biologisilla. Tuosta vietistä, Jos kaikilla se hoivavietti olisi, ei yhtäkään lasta tarvitsisi ottaa huostaan biologisilta vanhemmiltaan.
Verrattuna eläinlapseen, vastasyntynyt ihmislapsi on kaikkia eläinkunnan eläimiä heikompi ja riippuvaisempi hoitajastaan. Kaikkein pisimpään.
Kysymyksesi mikä tekee lapsesta "niin arvokkaan", että kaikkien aikuisten on ajateltava ensisijaisesti lasta, neuvoisin vaikka aloittamaan lukemalla YK:n lapsen oikeuksien julistuksen, tästä linkistä:

http://www.unicef.fi/tietoatoiminnasta/lastenoikeuksienjulistus.shtml

löytyy ihan kokonaisuudessaan tai lyhennettynä.

 

[eräs]

\

Ja jopa 7-vuotias lapsi osaa ja ymmärtää kyllä oikein hyvin, mikä on sopivaa ja mikä kiellettyä. Sen ikäinen osaa vetää oikeista naruista, osaa halutessaan laskelmoida asiat menemään haluamaansa suuntaan. osaa kieroilla!
Jostain vinoon menneestä kasvatusjutusta tämäkin varmasti johtuu, mutta jopa noinkin pienelle ja "viattomalle", isommista nyt puhumattakaan, on TEHTÄVÄ SELVÄKSI, MITEN VOI KÄYTTÄYTYÄ JA MITEN EI. Siinä tilanteessa ei auta mitkään voivottelut ja myötätunnot, kun tällainen lapsi esim lyö toisia ihan huvikseen tai varastaa toisten tavaroita, kielloista huolimatta.
Kyllä se niin vaan on, ettei siitä mitään tulisi, jos kaikessa ajateltaisiin vain jotain "johtuu huonosta lapsuudesta"-sontaa. Tai että kaikki on vanhempien ja varsinkin äiti- tai isäpuolien vikaa.

Niinpä niin, eiköhän kaikki ole siitä yksimielisiä siitä, että lasta on opastettava, kasvatettava, tarpeen vaatiessa myös rangaistava, se on kaikki sitä lapsen edun ajattelua.
Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys.

 

[halukas]

Tuskinpa kukaan nyt ihan huvikseen eroaa ja hajota perhettään.
Jokainen erohan on tosi kurja juttu mutta toisinaan se voipi olla se paras ratkaisu.
Moni on varmasti eroamatta juuri lapsien takia vaikka vanhemmat kärsii sisimmissään eikä elämä hymyile,mutta onko sekään oikein...
Siis nyt tarkoitan semmoisia perheitä joilla ei ole suurempia ongelmia kuten välivälta,alkoholismi ym.
Kyllä sekin mielestäni jo riittää syyksi erota,jos huomaa ettei toista enää rakasta niin kuin pitäisi tai että oma elämä on täysin pysähtynyt ja haluu jotain muuta.
Joillakin toimii sekin että elää parisuhteessa jossa ei ole romantiikkaa tai tunteita mutta eletään vain lasten takia yhdessä,jokainen tehkööt omat päätöksensä.
Mitäs jos saisi itse kuulla,että omat vanhemmat ovat olleet yhdessä vain ja ainoastaan sinun takia...en haluaisi kuulla semmoista ja miettiä miten vanhemmilla on vuodet vierineet ilman todellista rakkautta.