Oletteko keskustelleet lapsiluvusta suhteenne alkuvaiheessa?

Monta lasta silloin päätitte hankkia?Monta oikeassa elämässä niitå tuli?

 

Aikoinaan haaveiltiin kolmesta. Jää kahteen.

 

Puhuttiin kyllä...ja mulla on semmoinen muistikuva että me on kolmesta puhuttu. Ja kolme meillä on.

Välillä on se neljäskin puheissa, mutta tiedä sitten. Eilen halusin neljännen, tänään en. Saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan

 

ei olla puhuttu lukumäärästä koskaan.
lapsia nyt kaksi, tulevista en tiedä tuleeko vai ei.

 

Juteltiin me siitä(kin) asiasta.

Muistaakseni 2-3 lasta oli se määrä, mistä oli puhetta. Ja 3 lasta meillä on nyt.

 

Kyllä.

Meille piti riittää tää mitä oli jo valmiina, mutta nyt on kyllä lapsitoiveita molemmilla, että sais lisää muutaman.

 

Kyllä keskusteltiin, ja molemmat oli samalla linjoilla että ei lapsia meille. Tämä oli 10v sitten. Nyt meillä on 1,5v jäpikkä jolle annettiin lupa tulla jos on tullakseen. Toisesta ollaan tietenkin puhuttu, mutta emme tässä vaiheessa kaipaa tähän koplaan neljättä.

Keskustellahan aina voi ja pitääkin, mutta lapsiluvun päättäminen etukäteen on harvinaisen tyhmää. Toki pitää selvittää onko toinen ihan vastaan ja toisella haaveena yksi tai kymmenen lasta, tällöin voi olla alkuasetelmat hieman liian erilaiset suhteen jatkumiseen.

 

Kahdesta taisi olla joskus puhe,nyt on neljä yhteistä lasta.Jokaisesta ollaan kyllä keskusteltu yhdessä ja mietitty asia ihan kunnolla läpi.

 

Minä toivoin kahta ja mies kahta tai kolmea. Neljä toivottua ja tekemällä tehtyä lasta tuli.

 

Olen.
Kummassakin liitossani.

Ekassa sovimme 12:sta (nuoruuden arroganssia.)
Tokan kerran naimisiin mennessäni sovimme, jotta "niin paljon kuin vain ehdimme".
9 sain.



Iltatähteä toivomme.

 

Minä toivoin kolmea tai neljää, mies kahta. Ensimmäisen syntyessä tuumimme, että yksikin on jo ihan hyvä määrä ja mietitään niitä seuraavia sitten kun vauvakuume iskee uudelleen, jos iskee. Nyt lapsia on kaksi ja mies on alkanut puhua kolmesta. Yhdessä olemme sopineet, että tilanteen mukaan mennään ja mitään lopullista sopimusta ei edes tehdä, mieli ja tilanteet kun muuttuvat.

 

Ei ollut kummemmin puhetta että montako mutta muistan että monikossa niistä lapsista puhuttiin. Kun esikoinen oli syntynyt ja kului muutama kuukausi, alkoi puheet pikkusisaruksesta. Kakshan niitä nyt on ja kahdessa se luku pysyy.

 

Ylipäänsä on ollu puhe lapsista, 3-5 on kai ne yleisimmät lukemmat mistä on puhuttu, mutta mitään vakavia suunnitelmia ei oo ollu. Nyt lapsia on kaksi, mies ilmoitti vastikään että 3 olisi hänen mielestäänmsopiva luku. Vielä ei silti oo mitään yritystä, pienempi on 1,5v.

 

Puhuttiin kyllä: minä toivoin neljää, mies kahta. Nyt meillä 2 ja yhtään enempää en minäkään halua!

 

Keskustelimme ja mies kolmen kannalla ja minä kuuden. Nyt on kolme ja ehkä joskus vielä se yksi iltatähti, mut näinkin on hyvä

 

Kolmesta oli puhetta, ja mies kyseli nimiä ja sanoin että tytölle Erin.
Kolme meillä on ja kolmannen nimikin päätetty.
Neljännelle on annettu lupa tulla näin ihan heti perään, jos on tullakseen Jos tärppi käy, niin sitten ei enää yhtään. 5 sanottu maksimimääräksi, mutta en kestä neljää pikkumuksua muutaman vuoden ikäerolla

 

Puhuttiin kahdesta, on neljä Mies haluaisi vielä yhden, itse en jaksais.

 

Keskusteltiin toki. Suurta perhettä toivottiin.
Lapsia on nyt viisi ja olen jankannut itselleni, että nyt riittää.
Tänään kysyin mieheltäni, josko sitten vielä kuudes parin vuoden päästä
Mies lupasi harkita asiaa.

 

Kyllä. Kumpikin toivoi saavansa lapsen. Ja että ehkä kaksi olisi myös mukavaa, mutta voi olla että yksikin riittäisi. Ei sen enempää.

 

Joo olikohan se ensimäinen vai toinen ilta kun tsekattiin toistemme haaveet elämästä.
Täsmäsi lähes kaikissa, paitsi minä en koskaan halunnut sanomani mukaan naimisiin.

Kaksi lasta haluttiin ja halutaan edelleen, toivottavasti se toinen vaan tulisi.

 

Viidestä lapsesta oli puhe, nyt heitä on neljä.

 

Joo mä haluan 10, osa adoptoituja ja mies haluaa max 5, yksi adoptoitu. Mulla on yksi lapsi tällä hetkellä, katsellaan ja annetaan mennä painollaan. Toista pitäisi joskus lähiaikoina (kuukausina?) alkaa yrittämään.

 

Ei päätetty, vaan keskusteltiin ja puhuttiin omista toiveistamme ja haaveistamme. Kumpikin oli sitä mieltä, että kaksi olisi kiva, tai ehkä kolme. No, yksi on ja yhteen jää. Toinen muutti mielensä, enkä se ollut minä.

 

Haaveena on ollut viisi lasta, mielellään enemmän poikia kuin tyttöjä. Tällä hetkellä ei ole vielä yhtään lasta ja kolmekin lasta olisi ihan mukava tai edes se yksi lapsi. Miehen toiveena on tyttären saaminen, kaksi tytärtä olisi hänelle se parhain vaihtoehto.

 

Me oltiin tosi nuoria, kun ruvettiin seurustelemaan. Mä oon aina tykännyt lapsista ja haaveillut isosta perheestä. Puhuttiin tosi piankin, että kuinka suuren perheen haluaa. Mun haaveena on aina ollut 5 lasta. Mieheni oli sitä mieltä, että yksi on hyvä. Sovittiin, että katsotaan kuinka monta edes tulee. Ensimmäisen jälkeen mieheni halusikin useamman. Neljä meillä on tällä hetkellä ja jos se asia on itsestä kiinni, niin neljään jääkin. Raskausajat ovat olleet niin vaikeita, että henkisesti en jaksaisi enempää raskauksia. Lapsia voisin ottaa vaikka kuinka monta!! Onneksi kuitenkin suht iso perhe saatiin. <3 Mies kyllä olisi vielä sen viidennen halunnut, mutta piti ajatella realistisesti sitä raskausaikaa, niin päädyttiin yhdessä tähän ratkaisuun. Nautitaan nyt näistä neljästä ihanasta!! <3