Oletteko käyneet katsomassa vainajaa?

Te, joilta on lähiomainen kuollut, oletteko käyneet katsomassa vainajaa ennen hautaamista? Pidättekö sitä tärkeänä surun kohtaamisen vuoksi? Kyselen isäni äkillisen poismenon johdosta.

 

Olen nähnyt 3 kuollutta sukulaista. En ole koskaan ajatellut sitä surun kohtaamisen takia.

 

en ole, mutta tààllà erittàin yleinen kàytàntò

 

En enää kun oli jo ollut kellarissa, arkkuunlaittovaiheessa kyllä kuolinpäivänä. Jos yhtään epäröit niin laita joku ensin kattomaan ettei ole kovin huonoksi mennyt.

 

Olen käynyt. Last respects.

 

Juu kyllä suosittelen käymistä.

Ite en ole aina päässyt katsomaan ja se on jälkeenpäin harmittanut, on jäänyt jotenkin se kuolema vähemmän konkreettiseksi.

 

Lapsena näin ukin ja se on riittänyt. Mielummin muistan sen elävän hlön. Tosin jos menettäisin nyt vaikka siskon tai vanhemman niin en tiedä haluaisinko katsoa.

 

Kyllä mä olen isovanhemmilleni käynyt hyvästit jättämässä myös avonaisen arkun äärellä ruumiskylmiössä.

Osanotto suruusi :hug:

 

Olen käynyt ja se katsominen auttoi surutyössä, kun näki vainajan kuolleena arkussa, hengittämättä, liikkumatta...silti ikävä kova, mutta se surutyön kannalta se on hyvä

 

Äitiä kävin katsomassa sairaalan kappelissa muutama päivä kuoleman jälkeen.

 

kertokaa tyhmàlle miksi se on surutyòn kannalta hyvà?

 

Sairaalan kappelissa oli ulosveisuu silloin, kun minun isäni äkillisesti kuoli. Minä suosittelen, jos niin voi sanoa. Oli helpottavaa nähdä, että jäljelle jäi vain se tyhjä kuori, persoona oli poissa.

osanotto suruusi

 

En käynyt katsomassa isääni, kun olin nähnyt muutama tunti ennen kuolemaa ja halusin muistaa mielummin sellaisena. Famuani kävin joskus pienenä katsomassa.

 

olen käynyt katsomassa äitiäni heti samana päivänä kun hän kuoli ja surutyön kannalta se teki asian tosiaan konkreettiseksi. Ei enää hengittänyt ja iho oli kylmä... Ja sai sanoa heipat viimeisen kerran.

 

Aikuiselle se tuskin on niin tärkeää, mutta lapsille se tuo kuoleman konkreettisemmin esille. En sitten osaa sanoa onko se hyvä vai huono. Itselleni aika neutraalia.

 

:hug:
Olen käynyt katsomassa ukkiani. Jäi hyvä mieli, toinen näyttti niin rauhalliselle

 

Olen käynyt katsomassa. Ennen arkun sulkemista näin isäni joka kuoli ihosyöpään. Ennen arkun sulkemista Äitini laittoi isälle mukaan samoja kukkia joita heillä oli ollut hääkimpussa. Minulle itselleni meno katsomaan isää oli ensin todella hankala asia, mutta lopuksi menin ja pois lähtiessä oli parempi olo että oli lähteny mukaan. Näin vielä kerran Rakkaan isäni. Olin nimittäin isän tyttö.

Suosittelen että käyt katsomassa, ei ainakaan jaa vaivaamaan että et sitte käynytkään.
Tietenkin omien halujen mukaan.

 

kertokaa tyhmàlle miksi se on surutyòn kannalta hyvà?

Mä ajattelisin niin, että siinä kuolema tulee tavallaan todemmaksi. Jos ilmoitus kuolemasta on tullut yhtäkkiä, niin mielen voi vallata epäusko ja epätodellinen olo... voi ajatella, ettei se ole tottakaan. Ja kun yleensä Suomessa kuolemasta hautaamiseen kuluu parikin viikkoa, ajatukset ehtivät tasaantua ja sitten kun näkee läheisen kuolleena arkussa, niin surutyö liikahtaa vähän eteenpäin ja epätodellisuus jää taakse. Näin siis mun mielestä, joku toinen voi ajatella eri tavoin.

 

kertokaa tyhmàlle miksi se on surutyòn kannalta hyvà?

Kuolema konkretisoituu kun käy katsomassa vainajaa. Surutyö pääsee paremmin vauhtiin kun on nähnyt läheisen kuolleena. Muuten omassa päässä voi olla vaikea "ymmärtää"/muistaa menehtyminen.

 

Vuosi sitten isoisäni kuoli. Hautajaisaamuna hänen arkku tuotin mummolan pihalle ja avattiin siinä. Kaikki läheiset olivat paikalla ja halukkaat kävivät silittämässä poskea, viimeisen kerran.. Paikalla oli myös lapsia, myös meidän 2-9v. Eikä siitä tehty sen suurempaa numeroa, luonnollinen asia. Lapset olivat mukana sairaalassakin pari pv ennen isoisän kuolemaa. Ja silloinkin saivat kertoa hänelle asioita vaikkei isoisä enää jaksanut jutella takaisin.

 

joo,veljeni näin kun oli juuri kuollut sairaalassa :/ en halua toiste nähä kuollutta.

 

Ei ihan sama asia, mutta minulle kuolema konkretisoitui ja ajatukset olivat realistisia kun katsoin kohtuun kuolleen lapsemme synnytyksen jälkeen. Näky ei ollut mikään kaunis mutta auttoi ymmärtämään todellisuuden.

 

En ole käynyt katsomassa heti kuoleman jälkeen. Meillä on kyllä hautajaisissa avoin arkku

 

Olen käynyt, ja pidin sitä tärkeänä, että näin sen ihmisen kuolleena ja voin jättää jäähyväiset ruumiille ja koittaa kylmää poskea.

 

Kyllä. Se oli tärkeää, vaikka osaltaan myös karmivaa. En ollut nähnyt isääni kolmeen ja puoleen vuoteen ja aika kovasti oli niinä vuosina päässyt muuttumaan.